Fakta on, että miehissä ja naisissa on muitakin eroja kuin fysiologisia. Sitä missä määrin erot johtuvat geeneistä, missä määrin kasvatuksestamme ja kulttuuristamme, eivät tiedä asiaa vuosikymmeniä tutkineet tiedemiehetkään. Joitakin selkeitä syitä pelikulttuurin maskuliinisuuteen on kuitenkin helpompi löytää.
Enemmistö jyrää
Miten paljon naispelaajia sitten on? Kysymykseen on vaikea vastata jo siksi, että termi "pelaaja" on vaikeasti määriteltävissä. Fakta on kuitenkin, että myös naiset käyttävät mielellään välillä työaikaansa Tetrikseen, Miinaharavaan tai pasianssiin.
Mutta mitä vannoutuneempaa hardcore-pelaajaa etsitään, sitä varmemmin hän on mies. Paikallisen Dosen myyjä kertoi, että peliä selvästi itselleen ostavista asiakkaista on naisia vain noin joka viidestoista. Kun tähän lasketaan lisäksi veljensä/poikaystävänsä/puolisonsa laitteita ja pelejä käyttävät munasarjalliset, voidaan arvioida, että harrastajapelaajista on naisia vain 10-20 prosenttia.
Kaikki tekninen on perinteisesti ollut miesten alaa. Kun perheen pojalle ostettiin aikoinaan Commodore 64, Amiga tai 8-bittinen Nintendo, tyttö sai eläinlääkäri-Barbin ja ratsastustunteja. Näistä samaisista pojanviikareista kasvoi kovia pelaajia, joten on luonnollista, että samasta porukasta löytyi myöhemmin myös pelien tekijät.
Ohjelmoijat ovat pelanneet poikien pelejä koko ikänsä, joten aikuisina he haluavat myös tehdä sellaisia pelejä, joista he pitävät ja jollaisia he ovat pelanneet. Noidankehä on valmis.
Jos joku vaikkapa alle kaksikymppinen nainen haluaa pelialalle ilman ohjelmointikokemusta, se ei onnistu, vaikka intoa ja lahjakkuutta löytyisikin. Mikään koulu ei valmista peliohjelmoijia samaan tapaan kuin vaikkapa Nokian insinöörejä. Naisten graafiselle ja musiikilliselle kyvykkyydelle on toki käyttöä pelialallakin, mutta he eivät päätä, millaisia pelit pääpiirteiltään ovat.
Vaikka pelialalla pyörii maailmassa valtavia rahasummia, se ei ole vielä kypsä teollisuuden ala. Esimerkiksi ION Stormin miespuoliset päälliköt ovat kertoneet ylpeinä, että minkäänlaisia markkinointitutkimuksia ei firmassa tehdä. Herra Romero alaisineen tekee sellaisia pelejä, joita he itse haluavat pelata ja siihen on muiden tyytyminen.
Tähän on tietenkin jokaisella pelifirmalla oikeus, mutta samalla suljetaan pois 50 prosenttia potentiaalisista asiakkaista. Miksei raha kelpaa?
Ulkopuoliset
Naiset eivät siis ole omasta halustaan jättäytyneet pelimaailman ulkopuolelle. Heidät on jätetty sinne, koska miespuoliset pelipomot eivät ole naisten mielipiteistä ja tarpeista kiinnostuneita.
Kun pelimarkkinat kypsyvät, eivätkä enää kasva automaattisesti hurjaa vauhtia vuodesta toiseen, jo kapitalismin lakien ansiosta myös naiset pääsevät mukaan sisäpiiriin. Heiltä tullaan kysymään, millaisia pelejä he kaipaavat, ja niitä valmistavat sitten niin naiset kuin miehetkin.
Pelibisnes tuntuu välillä niin lapselliselta, että meitä kolmekymppisiä miespelaajiakin ihan hävettää. Ihan kuin alan merkittävin keksintö viime aikoina ei olisikaan ollut 3D-tekniikan kehittyminen, vaan seksin keksiminen. Niin kauan kuin oletetaan, että keskivertopelaaja on 13-29-vuotias kiimainen mies, sellaisena hän myös pysyy.
Mutta asiat ovat muuttumassa. Nykyään kouluista löytyy heti ensimmäisestä luokasta alkaen runsaasti tietokoneita, jotka ovat yhtälailla sekä tyttöjen että poikien käytössä. Konservatiiviset ja omaa lapsuuttaan muistelevat vanhemmat eivät enää voi hidastaa tyttöjen tietokonelukutaidon kehitystä. Tietokoneista on looginen silta myös peleihin.
Samoin internet tasoittaa sukupuolten välistä tasa-arvoa. Jos Päivi ei löydä omalta luokaltaan tarpeeksi tyttökavereita Quake II -klaanin perustamista varten, hän varmasti löytää tarvittavan porukan internetin avulla.
Myös kaikki internetin pelitieto on jaossa kaikille tasapuolisesti. Jos muut luokan tytöt ovat kiinnostuneet enemmän Backstreet Boysta kuin Half-Lifestä, www:stä, chatista ja irc:stä löytyy varmasti toisin ajattelevia.
Miesten cyber-maailma
Varmasti löytyy naisia, joista Schwarzenegger ja iso ase on parempi yhdistelmä elokuvissa kuin Tom Hanks ja iso hymy, mutta todennäköisesti satunnaisesti poimittu nainen ajattelee juuri päinvastoin. Kuten miesten elokuviin myös miesten peleihin on naisten vaikea päästä sisään. Kokemus on usein yhtä vastenmielinen kuin poikakaverin treffileffaksi valitsema "Tapan kaikki ja vielä lisää 4".
Idealisti voi väittää, että pelihahmolla ja pelimiljööllä ei ole merkitystä kunhan itse peli on hyvä, mutta havainnot käytännön elämästä osoittavat muuta. Seuraavat käsitykset perustuvat pelikauppiaan haastatteluun, netin naisten ylläpitämien pelisaittien juttuihin ja henkilökohtaisiin havaintoihin. Yhtään tarkkaa tieteellistä tutkimusta naisten pelikäyttäytymisestä en onnistunut löytämään.
Naisten suosikkipelejä ovat esimerkiksi SimCityn kaltaisen strategista älyä ja kärsivällisyyttä vaativat "rakentelupelit". Myös Civilization-sarja tuntuu miellyttävän naisia. Näissä peleissä ei samaistuta sen paremmin mieheen kuin naiseenkaan.
Toinen naisten suosima tyylilaji on erilaiset roolipelit. Varsinkin Yhdysvalloissa Sierran seikkailu- ja roolipelit tuntuvat viehättävän kauniimpaa sukupuolta. Jos yksi erityinen nimike pitää mainita, niin se on sitten King's Quest VII, jossa on peräti kaksi tärkeää naishahmoa. Toinen erityisesti naisia miellyttänyt Sierran seikkailupeli on Gabriel Knight.
Ja kappas vaan, kun asiaa tutkii tarkemmin, selviää, että King's Quest VII:n takana on erityisesti kaksi vahvaa naista: Jane Jensen ja Roberta Williams. Eli kun naiset tekivät hyvän pelin naisille, naiset tulivat ja ostivat sitä runsain määrin. Tässä tarinassa on opetus, eikä sitä tarvitse kaivaa esille kovin syvältä.
Suomessa pelikauppias mainitsee naisten suosikiksi alle puolen sekunnin miettimisen jälkeen Monkey Island -seikkailut.
Roolipelien vapaus viehättää naisia. Tämä on tajuttu niin myöhään ja niin vähän aikaa sitten, että joskus naisten kosiskeleminen ostajiksi on saanut jopa tahattoman koomisia piirteitä. Esimerkiksi Ecstaticassa voi valita naishahmon, johon jatkuvasti viitataan pronominilla him.
Poikkeukset vahvistavat säännön. Hyvin macho-henkinen tappopeli Quake II on myös joidenkin naisten suosiossa. Vaikka sen pelihahmot ovat liioiteltuja ja sarjakuvamaisia, naisten hahmot ovat kuitenkin yhtä hyviä ja tasa-arvoisia kuin miestenkin.
Quake II:sta voi myös pelata yhteistyössä joukkueena, mikä tuntuu viehättävän erityisesti naisia.
Kaikkia miespuolisia pelaajia Quake II:n naistaiturit eivät ole miellyttäneet. Jotkut Quake-serverit on jopa kielletty naispelaajilta. Tai sitten miehet ovat yhteistuumin ajaneet naisennimisen pelaajan nurkkaan ja tappaneet hänet. Näin mestaruudet pysyvät kiveksellisten hallussa, eikä miehinen usein heikko itsetunto saa kolhuja. Enemmän kuin sovinismia moinen on kakaramaista ja typerää käytöstä.
Myös verbaalinen seksuaalinen ahdistelu on tuttua jokaiselle Quake II:sta vähänkin enemmän naisen nimellä internetissä pelanneelle.
Taistelusimulaatiot eivät myöskään ole perinteisesti olleet naisten pelejä, mutta siihenkin löytyy nettitekstien perusteella yksi säännön vahvistava poikkeus. LucasArtsin Star Wars -pelit ovat aina kohdelleet
sekä nais- että miespuolisia pelihahmoja täydellisen tasa-arvoisesti.
Esimerkiksi pelissä Star Wars: Mysteries of Sith on naishahmo, joka on vähintään yhtä itsenäinen, vahva ja rohkea kuin miehetkin. Naiset palkitsivat moisen pelirahoillaan, vaikka genre ei ensiajattelemalta valtavasti kiinnostanutkaan.
Muitakin hyviä naishahmoja löytyy. Rainbow Sixin kommandonaiset ovat yhtä päteviä tai samanlaisia töppääjiä kuin miehetkin. Kuvernööri Elaine Marley Monkey Island -seikkailupeleissä on ilahduttava poikkeus kliseistä. Me veteraanipelaajat muistamme yhä lämmöllä Ms. PacMania, johon aikoinaan kului kaikki koulutarvikerahat.
Yleensä naisten kohtalo on kuitenkin olla peleissä miesten halujen kohteita, koristeita, avuttomia uhreja, jotka tarvitsevat miespelastajaa, tai tappavia "mustialeskiä."
Tapaus Lara
Tätä juttua ei voisi tehdä mainitsematta tämän hetken kuuminta naispelitähteä. Muodokkaan seikkailijan Lara Croftin ja hänen kolme Tomb Raider -peliään tuntevat kaikki, joten niitä on turha tarkemmin esitellä.
Lara on 1990-luvun merkittävimpiä seksisymboleita, sitä on turha kiistää. Sillä, että häntä ei ole oikeasti olemassa, ei ole merkitystä. Eihän olemassa ole tavallaan myöskään niitä Playboyn keskiaukeaman ruiskumaalattuja brunetteja ja silikonitopattuja blondeja.
Tapaus Laraa voi katsoa monelta eri kantilta. Toisaalta hän on rohkea ja itsenäinen seikkailija, joka hoitaa hommat, ei inise, eikä odota miehiä apuun. Laralla on myös ympärillään aidosti hyvä peli.
Mutta muiden pelifirmojen logiikka kulkee hieman eri tavalla kuin Tomb Raiderin suunnittelijoilla. Vaikka muodokas pelihahmo on varmasti auttanut myyntiä ja varsinkin hypeä, niin pelkällä kurvikaunottarella ei peliä vielä tehdä.
Rehellisyyden nimissä minun on pakko myöntää, että olen myös itse jossakin määrin Laraan ihastunut. Mutta en haluaisi alistaa Laraa, vaan mieluummin olen kuvitelmissani Laran alistama. En kyllä tiedä sitten sitä, onko edellinen hyvä vai huono asia. Ehkä olisi ollut parempi olla hiljaa koko jutusta...
Laran toppi ja shortsit eivät varmasti ole kansainvälisen seikkailijan käytännöllisin asu. Mieshahmo saa kyllä taisteluun lähtiessään ylleen haarniskan ja muut tilanteeseen sopivat tilpehöörit. Joskus tuntuu, että pelisuunnittelijat ovat yhä samalla tasolla kuin 1950-luvun huonojen amerikkalaisten b-scifi-leffojen tekijät, joiden mielestä teräsbikinit olivat avaruudessa paras mahdollinen naisten vaatekerta.
Silti voidaan kysyä, edistyisikö tasa-arvo tai paranisiko Tomb Raider pelinä, mikäli sen päähenkilö olisi 100-kiloinen hompsuinen tantta. Tai ihan tavallinen mies. Itse en pitäisi varsinaisesti Laraa tasa-arvon syöpänä, vaan hänen väärin ymmärrettyjä kopioitaan muissa peleissä.
Naistenkin keskuudessa Lara Croft jakaa mielipiteet. Hänen vuokseen sekä nimenomaan pelataan Tomb Raidereita ja nimenomaan hänen vuokseen niitä ei pelata.
Kohti parempaa
Jo rahan valta merkitsee sitä, että tulevaisuudessa myös naiset hyväksytään osaksi peliyhteisöä. Mutta mitä sitä ennen?
Ongelman ratkaisu ei ole se, että naiset alkavat käyttäytyä yhtä typerästi kuin miehet. Kuka tosissaan uskoo siihen, että tulevan Tomb Raider 4:n myyntiä edistäisi paljoakaan se, että Laralle olisi vaihtoehtona tangoihin pukeutunut lihaksikas mies-strippari? Eivät naiset hölmöjä ole. Paremmin moinen myisi aina campin päälle ymmärtäneissä homopiireissä.
Toivoa saattaa, että naisten pelit eivät myöskään olisi mitään tyyliin Barbie Goes to Mall tai Heidi Finds a Boyfriend. Se tie vie ojasta allikkoon ja on vain takapakkia tasa-arvokehitykselle.
Suurin osa naisista on pystynyt tähän saakka elämään ilman video- ja tietokonepelejä ja pystyy siihen varmasti tulevaisuudessakin. Mutta kyse ei ole pelkästään siitä, sillä pelit ovat myös portti tietoyhteiskuntaan.
Paras mahdollinen ohje pelintekijöille on hyvin helppo antaa: tehkää hyviä pelejä älkääkä olko niin kiimaisia ja kakaramaisia. Kun edellistä sääntöä tottelette, huomaatte sen myös pankkitileillänne. Samalla saadaan naisetkin mukaan digitaalisen pelaamisen kiehtovaan ja usein niin addiktoivaan maailmaan.
Pelisaitteja naisille:
Bostonchick: http://www.bostonchick.com
GameGirlz: http://www.gamegirlz.com
GrrlGamer: http://www.grrlgamer.com
The Croft Times (Laran "uutislehti"): http://www.cubeit.com./ctimes/index.htm
