Pelibisnestä

Nettiropejen myötä on syntynyt aivan uudenlainen ryhmä ihmisiä. Heille pelaamisesta on tullut työtä, enkä tarkoita Pelit-lehden toimittajia, vaan pelaajia, jotka rahan menettämisen sijaan tienaavat pelaamalla.

Kaikki alkoi hyvin viattomasti. Moninpeleissä on toki käyty aina kauppaa, mutta maksuvälineet ovat pysyneet pelin sisällä. Esineet ovat vaihtaneet omistajaa tai kaupan vastikkeeksi on korkeintaan annettu pelien omaa leikkirahaa.

Ratkaiseva askel tapahtui, kun Ultima Onlinessa jotkut alkoivat käymään kauppaa oikealla rahalla. Pelaaminen otti pienen, mutta sitäkin merkittävän askeleen ulos omasta hiekkalaatikostaan.

Se ei ole tyhmä joka pyytää

Markkinoiden keskipiste on ebay (www.ebay.com), missä alunperin jotkut satunnaiset kaupustelijat yrittivät saada rahaa loppuun pelatuista hahmoistaan. Se tuntui aluksi täysin järjenvastaiselta. Miksi kukaan haluaisi maksaa valmiiksi buffatusta hahmosta, kun pelin koko idea on luoda itse oma alter ego peliin? Eihän nettiropeissa oikeastaan ole paljon muuta sisältöä, mutta nyt jotkut olivat valmiit luopumaan siitäkin.

Pelihahmojen kauppaaminen oli aluksi helppo kuitata vanhalla liturgialla siitä, miten pullamössöinen nykynuoriso ei ole valmis näkemään vaivaa minkään eteen, vaan kaikki on saatava valmiina nenän eteen. Jopa pelihahmot. Itse asiassa Asheron's Callissa touhu on mennyt jo niin pitkälle, että jotkut ihmiset myyvät "levelipalvelua". He pelaavat hahmollesi tasoja sillä aikaa, kun et itse ehdi.

Kyse on kuitenkin jostain suuremmasta, koska vuoden 2000 toiseksi viimeisellä viikolla kaikenlaisen nettiroperoinan kaupankäynti ebayssa näytti jo hurjia lukuja. Myynti-ilmoituksia oli yli 7000, joista Everquestiin liittyviä oli 4670, Ultima Onlineen liittyviä 1500 ja Asheron's Calliin 952. Tarjolla on kaikkea mahdollista: malmia, esineitä, mausteita, hahmoja, linnoja, torneja, tonttimaata, rahaa. Melkein millä tahansa peliin liittyvällä voi yrittää tehdä rahaa, kunhan se on vain riittävän vaikeata tai vaivalloista hankkia pelaamalla.

Ultima Online on kaupankäynnin suhteen aivan erityisasemassa. Kaikki alkoi siitä ja tätä nykyä se on ainoa kolmesta, jonka ylläpito avoimesti hyväksyy pelin ulkopuolisen kaupankäynnin. Everquestissa ja Asheron's Callissa kaupankäynti on ehdottomasti kielletty ja edellisessä kiinni jääminen aiheuttaa porttikiellon peliin ja pelitilin tuhoutumisen.

Ultima Onlinen nykyisen valuuttakurssin mukaan dollarilla saa keskimäärin 20000 kultarahaa. Suurin raha liikkuu kiinteistöbisneksessä. Kaikkea muuta saa tarpeeksi pelaamalla, mutta tonttimaasta on aina huutava pula. Mitä lähempänä sivistystä, sitä kalliimpaa, aivan kuin oikeastikin. Aina uuden serverin avautuessa syntyy moderni kultaryntäys, jossa pelaajat rientävät valtaamaan oman tonttinsa. Ei kestä kauan, ennen kuin kaikki vapaa maa on käytössä.

Kiinteistökauppa käy niin kuumana, että Ultima Onlinessa on tusinan verran kavereita, jotka ovat jättäneet oikean työnsä ja päivät pitkät vain etsivät servereiltä sopivaa tonttimaata, rakentavat sille ja myyvät sen jälkeen hyvällä hinnalla. Nämä kovanrahan asuntoja kaupittelevat modernit grynderit väittävät tienaavansa enemmän rahaa tällä tavalla kuin "oikeassa" ammatissa.

Tällä hetkellä olisi tarjolla siisti, mutta pienehkö kaksikerroksinen huvila järven rannalta. Hyvät kalastusmahdollisuudet ja hyvien yhteyksien päässä Trinsicista. Kiinteistö myydään valmiiksi kalustettuna, sisustuksena on muun muassa harvinaisia maalauksia ja läheisestä haaksirikosta pelastettuja arvokalusteita. Kiinteistön edustalla on liiketila, jonka omistaja on lopettamassa bisnestään. Kaikki tämä vain vähän vajaalla tuhannella markalla! Kokonaisesta linnasta tai muodikkaasta tornista joutuisi maksamaan vähintään kolme kertaa enemmän.

Pyynnit saattavat tuntua hurjilta, mutta ne eivät ole mitään verrattuna Everquestiin, missä hyvästä hahmosta tai jopa riittävän harvinaisesta esineestä saatetaan helposti maksaa tuhansia markkoja. Valtaosassa hinnat ovat toki vain muutaman kympin luokkaa, mutta silti edes sadan markan maksaminen käytännössä tyhjästä tuntuu hämmästyttävältä.

Kaikki ei ole kaupan

Miten kauppamiehiin pitäisi suhtautua? Eikö pelaamisen pitäisi kuitenkin olla vain leikkiä? Sitä se ei taatusti ole enää siinä vaiheessa kun mukana on porukkaa, jotka ovat mukana vain tehdäkseen fyrkkaa. Varsinkin Everquestin ja Asheron's Callin yhteydessä on siinä ja siinä, voiko puhua roolipelaamisesta, mutta ne vähäisetkin rippeet ovat tiessään fyffepelaajien myötä. Elämässä yleisemminkin hauskuus katoaa heti kun raha tulee mukaan kuvioihin.

Toisaalta mitä pahaa on siinä, että kyllästyttyään peliin pistää hahmonsa myyntiin ja saa takaisin vähintään peliin käytetyt rahat ja jos hyvin käy pienet bonusrahatkin? Ei sellaisessa mitään väärää olekaan, mutta minua närästää kun näen ebayn pahimpien kaupparatsujen satojen ilmoitusten markkinat.

Voi asian ajatella niinkin, että nettipelien virtuaalimaailmat ovat ottaneet tärkeän askeleen kohti oikeata kulttuuria, mutta kuinka kauan kestää ennen kuin peleissä on gryndereiden ja helppoheikkien vastapainona luonnonsuojelijoita, kettutyttöjä ja vanhojen kulttuuriarvojen puolustajia? Ehkäpä vasta sitten kun oikeassa maailmassa ei ole mitään suojelemisen arvoista.

Minulle nettiropet ovat vaihtoehtomaailmoja. Niin kauan kun olen pelissä haluan uppoutua siihen täysin, mutta en halua, että peli siirtyy myös oikean elämän puolelle. En tietenkään voi pakottaa muita pelaajia noudattamaan minun käsitystäni "oikein pelaamisesta", mutta makuhan siinä menee jos tiedän, etteivät välttämättä kaikki muut ole "ansainneet" saavutuksiaan. Ihan samalla antipatialla suhtaudun niihin, jotka boostaavat taitojaan makroilla tai käyttämällä muulihahmoja kantoapuna. Nekin vaarantavat jo valmiiksi hauraan illuusion vaihtoehtoisesta maailmasta ja elämästä.

Jättäkää minulle edes yksi pakopaikka, vaikka sitten vain säälittävä keinoelämä, missä elämä ei pyöri jatkuvasti rahan tekemisen ja kuluttamisen ympärillä!

Lisää aiheesta

  • Pitkä lento

    Kaj Laaksonen oli Pelit-lehden pitkäaikainen, legendaarinen toimittaja, jonka toinen rakkaus, äänen- ja kuvantoisto, vei toimittajaksi Hifi-lehteen ja MikroBittiin.  Nyt onnenpoika saa pelata mitä haluaa ja ilman deadlinea.

    * * * * *

    Kymmenen vuoden aikana Pelit-lehdessä ehti tapahtua…
  • Ei huvita

    Pari kuukautta sitten rehvastelin kolumnissani ryntääväni ensimmäisten joukossa jonottamaan Xbox 360:tta.
    En jonottanut enkä ollut ensimmäisten joukossa. Sain ensihuumani taltutettua toimituksen testiboxilla, jolla pääsin tutustumaan rauhassa julkaisupeleihin. Ihan hyviä, mutta yksikään…
  • Audiovisuaalinen sekoilu

    Kyyninen toimittajanretkukaan ei ole immuuni hypetykselle, sillä kun eräs tuotepäällikkö piti esitelmän siitä, miten PC:stä voi tehdä kotiteatterin keskuksen, päätin kokeilla, miten moinen onnistuu.
    Leffojen katselu tietokonemonitorilta kuuluu sarjaan älyttömät ideat. Käyn paljon…