Rakas rintamapäiväkirja, olen käynyt intergalaktista sotaa nyt vajaan viikon. Viihdyn taisteluhaudoissa hyvin, tästä konfliktista on helppo pitää. Ainoa marmatuksen aihe on oman seikkaiiluni soolopainotteisuus.
Ensimmäisenä peli-iltana pidemmälle ehtineet taistelutoverit Grönholm & Heikkinen komensivat minut morttileirille. Muutaman tason kokemuspistejumpan jälkeen pääsin kaksikon kanssa samalle rintamalle, mutta puuttuvan äänikommunikaation vuoksi ilo oli ikävän lyhytaikainen. Pete ja Tuukka ryynäsivät menemään ja minä lähinnä juoksin perässä. Sitten Tuukka suuntasi puntikselle ja päätin, että pitäkääpä tunkkinne.
Olen jauhanut Destiny 2:n kampanjaa nyt Jupiterin Io-kuulle saakka. Titanin tuholaistorjuntatalkoot hoituivat toveri Rojolan kanssa, kun puhdistimme miehissä laivastotukikohdan Aliens-klooneilta. Tällä kertaa äänikomennotkin toimivat, kun Rojola fiksuna miehenä keksi käyttää Pleikkarin omaa höpöttelysysteemiä Destinyn sijaan.
Vaikka kohtaloretket ovat mainiota sooloviihdettä, kyllä tämä on tehty kooppailua varten. Etenkin isojen vihulaumojen kurittaminen on kaverin kanssa nastaa hommaa. Etenkin silloin, kun yksi ui iholle ja toinen röpöttelee hieman kauempaa.
Avausviikolla nettikoodi tosin pysyi kasassa lähinnä purukumilla. Titanin reissulla serveri potki useaan otteeseen minut tai Rojolan ulos. Merkillisesti tämä tapahtui juuri juonitehtävien aikana. Pienemmät Adventure-koitokset sen sijaan sujuivat pääasiassa ongelmitta. Myös varusteiden päivitys tahmasi, sillä palvelin jäi useasti miettimään, kun vaihdoin ukkoni asusteita.
Kun saimme lauantaina hieman ennen puolta yötä Titanin puhdistettua ja Nessus avautui tutkittavaksi, päätimme lähteä iltavapaille. Kieriskelin hetken punkassani, jonka jälkeen päätin palata vielä hetkeksi rintamalle. Muut Destiny-tiimin jäsenet olivat poissa, joten läksin soolona sotaan. Pikaiseksi paluupyrähdykseksi suunnittelemani pelihetki venyi lopulta viisituntiseksi. Menohaluja olisi ollut vieläkin, mutta neljältä aamuyöstä oli pakko painua nukkumaan.
Destiny 2 on merkittävästi parempi peli kuin edeltäjänsä. Nyt erinomaisia kontrolleja on höystetty mainiolla sisällöllä. Tehtävät on suunniteltu hyvin, niissä riittää vaihtelua ja haastettakin on juuri sopivasti. Tämän lisäksi hahmonkehitys motivoi jatkamaan sotimista ja tasaisesti uudistuvat varusteet pitävät touhun tuoreena.
Halon kaiut tuntuvat heti, kun kapulan nostaa käsiin. Ohjauksessa on juuri sopivaa herkkyyttä, jonka ansiosta tatsi pelitapahtumiin on suorastaan erinomainen. Erityisplussa irtoaa liikkeeseen kannustavasta pelimekaniikasta. Suojan takana kyhjötetään juuri sen verran, että suoja latautuu, sitten etsitään uusi tuliasema ja jatketaan toimintaa.
Kymppilevelin Titaniksi urallaan ylentynyt sotamies Kuorikoski kuittaa. Seuraavana siivouskohteena on Io, jossa turpa soi soolona siihen tahtiin, että apuvoimia kaivataan.
Pelit-lehti on tehnyt sopimuksen Activisionin kanssa Destiny 2:n markkinoinnista eli tämä on mainos.
