Pelit pelaa: Destiny 2: Yksin sujuu paremmin?

Nyt ei auta kuin hivuttautua varovasti lähemmäs.

Destiny 2 -sotapäiväkirja: 2. päivä

Tulitiimi Peliitin ensi-iskussa meno oli kuin mykkäfilmissä, joten päätin lähteä yksinäiselle kaukopartiotehtävälle. Vaikka Destiny 2 onkin vahvasti moninpelivetoinen, niin kampanjan pystyy vetämään helposti yksinkin. Todellista tarvetta kavereille tulee vasta tasokatossa. 

Lähden Titan-kuuhun saamani avunpyynnön perässä. Titanin sähköisien merien valtavien aaltojen lomassa keinuvissa, ruosteisissa jättilautoissa on kauan sitten hylättyjen paikkojen surullista, vääjäämättä tuhoa kohti vajoavaa tunnelmaa. Tunnelmointiin ei ole kuitenkaan aikaa, sillä Hive-rotu on vallannut Titanin tukikohdan ja se olisi vapautettava. 

Työturvallisuusosastolla on todennäköisesti huomautettavaa metaanimerivoimalan oloista. Työpisteisiin siirrytään pitkin luhtikäytäviä ja kapeita siltoja, jotka ovat järjestään romahtaneet. Kattoja ja kaukaisia kielekkeitä tavoitellaan huikean pitkillä ja korkeilla supersankariloikilla. Tein tosin hölmöjä hyppykuolemia kymmenittäin, kun en tavoilleni uskollisesti kiinnittänyt huomiota kouluttajan opetuksiin: hypyn nopealla tuplanapauksella boostataan suoraan yläilmoihin, mutta kolmas painallus pudottaa sankarin taivaalta. 

Avoimen maailman tehtävissä muut pelaajat häärivät mukana.

Iskee kuin perhonen

Taisteluiden imuun vaikuttavat tietysti myös monipuoliset vastustajat, jotka eivät rajoitu Maassa nähtyihin cabaleihin ja falleneihin. Titanin vallanneet deadspacemaiset hive-ököt muistuttavat menneiden aikojen kauhupelejä. Lähitaisteluun ryntäävät otukset tuntuvat viihtyvän pimeillä ja kapeilla käytävillä. Tehtävässä on useita hienoja, niskavilloissa tuntuvia nostatuksia ennen uusia vihollisia ja kovia matseja heti perään.

Vihollistaistelijat eivät ole kovin älykkäitä, mutta siinä ei ole mitään erikoista. Massataktiikassa äly korvataan lukumäärällä, joten takki auki aukealle ei tietenkään kannata mennä. Sain usein turpiin, kun päästin vastustajia selustaan. Pikku- ja isopomomörrien energiakilvet pakottavat vaihtelemaan aseita jatkuvasti, jos halusin olla tehokas. Tiukoiksi tarkoitetuissa saumoissa ei pääse respawnaamaan, joten jos puree nurmea, kahakka alkaa alusta uudestaan.

Yksinäisen suden roolini ei täysin onnistunut. Titan-tukikohdassa pyörii jatkuvasti muita, mahdollisuuksien mukaan kaverilistan poppoota ja satunnaisia sanakareita, taistelukohtauksiin pääsee mukaan kuka vain, eikä mitään kommunikointia tarvita.

Yritin tyydyttää kiivainta moninpelihimoa käväisemällä "viikinkilordi" Shaxxin Cruciblen 4 vs 4 -PvP-matseissa, mutta kuononi kipeydestä päätellen se taisi olla seiskatasolla hölmöä. Kiitos oppitunnista, palaan asiaan guardian-pätevyydellä 20.

Pelit-lehti on tehnyt sopimuksen Activisionin kanssa Destiny 2:n markkinoinnista eli tämä on mainos. Activision ei puutu jutun sisältöön.