Pelitvuoto

 

Niko seuraa kiinnostuneena pelimedioiden journalistia kipupisteitä. Voiko sama henkilö kirjoittaa pelistä sekä ennakon että arvostelun? Jos peli on julkaisun jälkeen muuttunut dramaatisesti, voiko sen arvostella uudelleen? Uusimpana ongelmana: jos tukee Kickstarterissa jotain peliä, onko jäävi sitä arvostelemaan, koska kuuluu pelin rahoittajiin?

 


Totuus on kyynel: se ei pala tulessakaan, mutta vuotaa herkästi.

Kansan syvät rivit ihmettelevät, miksei Pelit kirjoita nykypeleistä yhtä loistavia artikkeleita kuin kultaisesta pelimenneisyydestä tai aikansa pelintekijälegendoista.

Ehkäpä siksi, että vain aika antaa vapauden puhua asioista niiden oikeilla nimillä, nykypeleissä törmää informaatiokontrolliin. Yleensä ottaen tietoa pihdataan, sitä saa juuri sen verran kuin pelifirmalle on tarpeellista ja juuri siitä, minkä ”ne” katsovat aiheelliseksi.

Berliinin infomuuri

Pelintekemisestä alkaa olla romantiikka kaukana, pelijumalatkin tekevät pelejä Facebook-yleisölle tai isokorvaisista sarjakuvasankareista, tuskin antaen rehellistä vastausta kysymykseen: ”Miltä nyt tuntuu? Onko tämä juuri sitä mitä haluat tehdä?” Kun ennen oli sankaridevaripioneeri, joka kekseliäisyydellään laajensi pelaamisen rajoja, nyt on mongolihorden kokoinen devaajalauma. Haastatteluun voi ilmaantua vaikka markkinointivastaava, tai se, jonka työ on tarkistaa, että intialaiset graafikot tekevät hyvää työtä. Ehkä jopa 70 hengen devaustiimin numero 17, päävastuualueena apurin reitinhaku.

Haastatteluissa veteraanit voivat avautua menneisyydestä, koska sillä ei enää ole väliä, työelämässä mukana oleva pelin tuottajan mahdollisuudet avautua ovat aika marginaaliset. Haastatteluissa olisi iskua, kun haastateltava antaisi palaa: ”Uusimman pelimme crunchmoodi vaati jo paljon valvomista ja kokkelia, onneksi sentään idiootti kyvytön toimari saatiin pysymään kaukana asioita sotkemasta.” Mutta haastattelut ovat vuoropuheluksi naamioituja tuote-esittelyjä, joiden seassa toki voi olla joku mielenkiintoinenkin tiedonhippunen, mutta harvemmin ei. Haastatteluissa kaikki sujuu mainiosti, tiimi on ammattilaisia ja pelattavuutta parempaa on vain grafiikka. Vaikka olisi jo tiedossa että heti kun peli on valmis, pelitiimille annetaan kenkää kokonaan tai osittain, ei siitä avauduta. Aina joskus informaatio haluaa olla vapaata ja julkisuuteen pääsee jotain, mikä saman tien kielletään ja muutetaan tyytymättömän työntekijän vihapuheeksi.

Jos lennetään toiselle puolelle maailma katsomaan Kill’em Allin moninpeli, keikka on uskomattoman hyvä, jos peliä pääsee itse pelaamaan. Todennäköisesti siitä näytetään yhtä kenttää, parista kymmenestä minuutista tuntiin. Esittelyn hoitaa ehkä jopa tuottaja, mutta hän puhuu tasan ja ainoastaan siitä moninpelistä pohjoiskorealaisen turistioppaan ammattitaidolla. Se onkin ihan toinen juttu, mitä kyseinen pelinesittelijä mahdollisesti kertoo baaritiskillä pikku tuiterissa. Setti voi olla todella mielenkiintoista, mutta sitä ei voi käyttää.

Kahden kauppa

Kannattaa muistaa, että pelibisnes ei ole niinkään kiinnostunut pelaamisesta harrastuksena.  Informaatiokoneiston tarkoituksena on luoda tulevalle pelille parhaassa tapauksessa itseään ruokkivaa nostetta ja pöhinää, sillä pelit myydään ennakoilla. Arvostelut ovat sitä varten, että saadaan Metacritic-luku, jonka perusteella pelitiimin bonus määräytyy.  Pelifirmojen ja pelimedian suhde on kuin valtion ja lehdistön, paitsi että pääasiassa mainosrahoitteisella pelimedialla ei ole kauheasti motivaatiota tutkivaan journalismiin. Kun pelibisnes sanoo: ”Meitä kumpaakin hyödyttäisi jos hyppäisit”, pelimedia ryhdikkäästi vastaa: ”Mutta määrään itse kuinka korkealle, joskin arvostan kyllä näkemystäsi asiasta!” 

Kulissien taakse ei katsota, perinteisen pelibisneksen kriisi aiotaan selättää vaikenemalla, pelisaittien selaajat ehkä vähän ihmettelevät, miksi niiden nimekkäitä kirjoittajia on alettu äskettäin irtisanoa. Siksi laatua ja viimeistelyä arvostavat pelifirmat tuottavat ammatttilaisten sujuvasti tekemää laadukasta peliviihdettä innolla pelaavilla medioille, jotka rakkauden voimalla kertovat niistä totuuden.

Onneksi on GamesLeaks.

Parempi kuin Uutisvuoto!

Saksalainen Jurgen Sternreise oli ennen seikkailija, kunnes sai polvilumbagon. Kuunneltuaan pelintekijäystävänsä Erik Dorfin ( Illuminatista tuttu) kertomuksia pelibisneksen kummallisuuksista Sternreise perusti GamesLeaksin. Se perustuu yksinkertaiseen ideaan: lahjoituksilla ylläpidetylle sivustolle vuodetaan nimettömänä kaikki pelibisneksen kulissien takaiset salaisuudet.

Ilman GamesLeaksia maailma ei olisi kuullut 9-vuotiaista pakistanislaislapsista, jotka 3D-mallintavat autoja polkupyörädynamoilla toimivilla läppäreillä.  Juuri GamesLeaks paljasti sen, että Steaminkiin ujutetun America’s Armyn takaa löytyy ei sen vähempää kuin oikea Yhdysvaltain armeija! Asiantuntijat vieläpä epäilevät, että peliä käytetään mielipidevaikuttamiseen ja värväykseen. 

Puoli vuotta sitten GamesLeaksiin lähetettiin muistitikku, joka sisälsi Modern Warfare 2:n lähdekoodin. Oli melkoinen skandaali, kun paljastui, että pelissä oikeasti olisi ollut tuki pc-version dedikoiduille servereille. Miljoonat raivostuneet pc-pelaajat melkein jättivät viikoksi pelaamatta.

GamesLeaksin suurimpia voittoja oli julkaista jokaisen World of Warcraftissa Alliancen puolella pelaavan oikeat henkilötiedot. Siinä oli monelle äidille järkytys, kun päällisin puolin normaalilta tuntunut poika olikin Gnome Priest! Skandaalin seurauksena erosi valtion virkamiehiä, jopa korkeassa asemassa olevia armeijan upseereita.

Viime viikolla GamesLeaks paljasti, että äskettäisessä GDC:ssä  nähtiin johtavia pelintekijöitä humalassa, äskettäin vuodetut tilitiedot kertovat, että Wargaming nettoaa kuukaudessa kaksinumeroisen miljoonasumman myymällä premiumtankkeja ja kulta-ammuksia. Konigsbergin kaduilla vihaiset mielenosoittajat kaatoivat Löwejä ja puhkoivat Type 59:n ketjuja.

Totuuden Ihmemaa

Varsinaisten uutisvuotojen lisäksi GamesLeaks sisältää osioita, joissa anonyymina, internetin parhaiden perinteiden mukaan, kerrotaan totuus pelibisneksestä.

Suosituimpia osioita on Eye of Truth, jossa anonyymit pelijournalistit rohkean nimettöminä kertovat totuuden näkemistään peleistä.

Jos Nikke ”Knat” Terton, The Games Loverin ennakkotoimittaja, rehellisesti kertoo, että Dragon Effect 3 on kauheinta kakkaa mitä he ovat koskaan nähneet, seurauksia tulee. Mutta jos peliä on esitelty 30 journalistille, ken tietää kuka heistä kirjoitti pitkän, ilkeän analyysin GamesLeaksiin?

Piraatit eivät omista elämäänsä vain äärimmäisen pahuuden vastaiseen taisteluun. By The Pirate -osio sisältää arvosteluja, jotka on kirjoitettu etukäteen vuotaneiden pelien pohjalta, rehellisesti pelaajalta pelaajalle, ilman lahjottujen pelijournojen maksettua näkemystä. Arvosteluista osa on käännetty englanniksi, mutta saadakseen niistä täyden hyödyn l33tin pitäisi olla hanskassa.

Pelintekijöiden oma purkukanava on Shitfacedbook, sosiaalinen media, jonne devaajat, PR-tyypit ja journalistit kirjoittavat oikeita tarinoita. Irtisanomisaaltojen aikana serverit saavat todella kyytiä, normaalistikin viikonloppujen aamuöisin ne täyttyvät todella mielenkiintoisista tarinoista, jotka aamun tultua kasteen lailla alkavat nopeasti haihtua. Gama Sutraa en edes iljennyt avata.

Me normimediatkin hyödymme GamesLeaksista. Ensinnäkin se on hyvä tietolähde, ja toiseksi voimme pestä omat mielipiteemme turvallisesti kierrättämällä ne GamesLeaksin näkemyksiksi. ”GameLeaksin viime yönä julkistaman tiedon mukaan Mass Effect 3:n loppu on ihan kakkendaal.”

GamesLeaks on niin loistava sivusto, että jollei sitä olisi olemassa, se pitäisi keksiä.

 

Lisää aiheesta

  • Nnirvi: 250

    Enää viisikymmentä Pelittiä lisää ja ne pystyvät puolustamaan Thermopylain solaa persialaisilta!
    Neljännestuhatta Pelittiä tarkoittaa, että olen kirjoittanut ällistyttävät 250 palstaa niinkin rajatusta aiheesta kuin pelit ja pelaaminen. Katson, että olen ansainnut oikeuden kirjoittaa…
  • Nnirvi - Super Soul Bros

    Kun pienestä ilmiöstä tulee iso ilmiö, siitä tulee usein joko iso kusipää tai kaikkia miellyttävä kompromissi. Mutta ei aina.
    Ilmestyessään Demon’s Souls oli hyvin pienen piirin viehättävä niche-peli, joka suusta suuhun -markkinoinnilla lopulta myi melko mukavasti. Dark Souleissa…
  • Nnirvi: 60,0 ja Kultainen silmä

    Joskus tuntuu, että minulta puuttuu peliarvostelijan perusvalmiudet. En osaa tarkasti arvottaa tietyn rajan ylittävää grafiikkaa, sillä minulla ei ole kultasilmää.
    Eikä minkäänlaista sävelkorvaa. Joskus kauan sitten kun American Idolissa oli vielä ideaa, en kuullut ensimmäistäkään…