Siitä on leikki kaukana, kun lukiolaiset tappelee!
90-luvun lopussa Persona-sarjasta tuli nykyisen japsiropeskenen pelastaja. Sen käsikirjoittajat naittivat tiedostamattomaan ja myytteihin pureutuvan jungilaisen psykologian nykypäivän japanilaisnuorten painajaistrippailuihin. Persona 4 on viime vuosien parhaita roolipelejä, oli sitten kyseessä lännen tai idän ropet. Se oli mainion kevytmielinen, mutta tarpeen tullen haudanvakava ja jopa koskettava, moderni klassikko.
Jatkoa on haluttu jo pelin alkuperäisestä PlayStation 2 -julkaisusta lähtien. Persona 5 on tekeillä, mutta edes kuvan kulmaa ei ole Atlukselta hellinnyt.
Apu tulee yllättävältä suunnalta, Guilty Gear- ja Blaz Blue -mäiskintäsarjoista tutun Arc System Worksin väsäämänä Persona 4 Arenana. Arena siirtää Personelkun tutut hahmot hurjan komean 2D-taistelupelin muottiin. Mukana on bonuksena pari Persona kolmosenkin suosikkipukaria.
Kuin katutappelu konsanaan
Persona 4 Arenan idea on sekunnissa selvä: klassinen Street Fighter -kaavan yksi vastaan yksi -mäiskintä pirullisen hienoilla, mainiosti animoiduilla pikselihahmoilla. Pelikaavakin noudattaa genren ikiaikaisia perinteitä automaattitorjuntoineen ja heikkoine mutta nopeine sekä vahvoine mutta hitaine iskuineen.
Pelin oma kikka on Personan personat, nuo ihmisminän yliluonnolliset suojelushenget. Ihmishahmolla ja personalla on omat nappinsa ja kummankin hyökkäyksiä monipuolisesti hyödyntämällä voi vaikka hämätä vastustajaa toisella, kun toinen livahtaa ohi puolustuksen ja upottaa potkun palleaan.
Liika luotto personaan on pahasta. Sillä on rajattu kesto, ja liikaa osumaa ottanut suojelusenkeli puhkuu hetken kehän laidalla. Personansa menettänyt on pulassa, koska hän taistelee nyt yksin kahta vastaan.
Ihan kuin en olisi koskaan lähtenytkään
Mainostekstit väittävät Arenan jatkavan Persona 4:n tarinaa, joten odotukseni olivat kovat kuin nyrkkini. Taistelupelien maine vain ei tule syvällisestä draamasta tai vakavasti otettavasta tarinankerronnasta.
Mutta Arc onkin vastuussa vain pelimekaniikasta ja ulkonäöstä, tarinasta vastaa Atluksen oma Persona-tiimi. Arena ei nostalgiassa ja fanipalveluksessa säästele. Heti alkumenussa tuutista tärähtää tuttuja säveliä. Jokainen yksityiskohta valikoista lähtien on kuin täsmäisku Persona 4 -fanin mielihyväpisteeseen.
Niinkin simppelistä asetelmasta kuin taisteluturnaus ystävien kesken on tiristetty yllättävän paljon dramaattisia tapahtumia, tunteita ja pohdintaa. Tarinamoodi pohjustaa perusteellisesti niin Persona 4:n hahmot kuin kolmosen vierailijat, joten ei tarvitse olla kattavaa Persona-kokemusta pelistä nauttiakseen. Fanipalveluna Arena loistaa, sillä kaikista yksityiskohdista näkee tekijöiden rakkauden alkuperäismateriaalia kohtaan.
Yllättävän pitkä tarinamoodi on enemmän visuaalista novellia, vähemmän taistelua. Pitkinä ääninäyteltyinä tekstiryppäinä ja simppeleinä kuvituksina etenevä stoori on mielenkiintoista seurattavaa, mutta peliä etsivälle jää luu käteen. Keskiverron hahmon tarinassa on viitisen ottelua, yhden hahmon yli tunnin mittaisessa nyyhkykertomuksessa ei ollut kuin yksi onneton kohtaaminen. Tarinamoodin ansiosta Persona 4 Arena on siitä harvinainen taistelupeli, että se on mielekästä pelat... noh, luettavaa, myös yksinpelaajalle.
Itse tappelun pelimuodot ovat peruskauraa kahdeksan peräkkäisen matsin arcade-moodista harjoittelutiloihin ja monipuolisiin haasteisiin. Mukana on tietenkin myös kaksinpelit, niin samalla koneella kuin netin yli.
Arena ei pääse Persona 4 -statukseen taistelupelipiireissä. Sen pelimekaniikan olisi pitänyt ottaa rohkeammin pesäeroa muihin 2D-mätkintöihin. Personoiden hyödyntäminen taisteluissa on silti hyvin toteutettu uudistus, ja rauhallinen tarinamoodi on miellyttävän erilainen kokemus hektisiin genrekollegoihin verrattuna.
Arena on parasta fanipalveluna, mutta toimii ummikoillekin. Tarinassa on hurjasti enteitä tulevasta, voisiko Persona 5 olla lähempänä kuin uskotaan?
Oih!
Juho Penttilä
Kuvatekstit:
arena1: Tarina kuljetetaan tekstinä, ja sitä riittää.
arena2: Kaikki kolmetoista hahmoa ovat onnistuneita ja erottuvat toisistaan edukseen.
arena3: Tarinassa on isossa osassa niin nelosen tv-maailma kuin kolmosen varjoja vastaan taistelemaan luodut aserobotit.
arena4: Naoto pisti stopin Teddie-maskottikarhun sovinismille.
arena5: Persona ilmestyy mukaan taisteluun napinpainalluksella.
arena6: Tiukassa paikassa aktivoituvat, yhdestä osumasta matsin lopettavat megajytkyt auttavat hädässä.
arena7: Yksi tapa hyödyntää personaa on panna se hyökkäämään ylhäältä ja itse tähdätä pohkeisiin. Yritä siinä sitten torjua, senkin ruoja!
arena8: Hahmojen sulava animointi ei välity kuvien kautta, mutta trust me: se on pirun mukavaa katsottavaa.
87
