Urheilupeliarvostelijan elämän parasta aikaa on se, kun pääsee testaamaan uutta PES:ää.
Konamin PES 2009 Wiille on aivan eri peli kuin PS3:n ja Xbox 360:n syksyllä ilmestyneet kaimat. Wiin PES-sarja panostaa joukkuepeliin, jossa ei keskitytä vain yhden miehen, vaan koko laidan saumattomaan yhteispeliin. Wiin Pro Evolution Soccer hämärtää onnistuneesti perinteisen urheilupelin ja tosiaikastrategian rajaa.
Passi vauhtiin
PES:in Wiimote-ohjaus kuulostaa painajaiselta, mutta toimii todellisuudessa erinomaisesti. Syöttösuunnat näytetään kapulalla ruudulta. Jos osoittaa suoraan kohti pelaajaa, pallo syötetään jalkaan. Jos osoittaa tyhjään tilaan, lähin tekoälymies juoksee automaattisesti hakemaan paikkaan vedettyä juoksupalloa.
Monimutkaiseksi meno menee siinä, että tiimikavereille voi käskeä Wiimotella myös juoksulinjoja. Jos käsi on riittävän nopea, koko joukkueen voi käskeä nousemaan kerralla hyökkäykseen. Parhaimmillaan syöttörallit muuttuvat komeammiksi kuin todellisuudessa, sillä kärkimiestä voi käskeä taustalla jo poikittaisjuoksuun, kun vasta siirtelee palloa pakeilta kohti keskikenttää. B-nappi lähettää pallon eteenpäin ja A-nappi miehen, joten vetäessä voi käskeä toista kärkimiestä juoksemaan kohti maalia ja tyrkkäämään maalivahdin torjuman pallon tyhjiin.
Jalkapallonirvana olisi täydellinen, ellei sujuvan hyökkäyspelin vastapainoksi puolustaminen olisi karmeaa takkuamista. Pallonriistoon ei ole suoraa kontrollia, vaan riistonappi antaa kehotuksen, jotta palloa voisi yrittää ottaa pois. Tekoäly huolehtii prässäyksestä ja liukutaklausten ajoituksesta, minkä takia koiville ei pahemmin kannata potkia. Varsinkin ihmistä vastaan puolustaminen on silkkaa sadattelua ja marinaa, kun vastustaja vyöryttää nättejä juoksupalloja hortoilevien pakkien lomaan.
Teoriassa puolustaja voi määrätä kaverit vartioimaan tiettyä aluetta tai miestä, mutta systeemi ei toimi yhtä sujuvasti kuin hyökätessä. Jos käskee laitapakin nousemaan laituria vastaan, pakki ei reagoi mihinkään, ennen kuin saapuu vartioalueensa keskelle. Käskyille on toki peruutusnappi, mutta harvemmin sen painamisen jälkeen ehtii vielä pysäyttää kohti ravaavan pallollisen miehen tai pystysyötön.
Koska puolustaminen on hankalaa, hyökkääjien hehtaaripyssyt pitävät numerot edes etäisesti realistisina. Tolppien ja niukasti ulos kiertävien vetojen määrä on matseissa kohtuuttoman korkea. Ärsyttävästi PES 2009 jopa hylkää arkijärjen jalkapallofysiikat, sillä edes Kuqin potkutekniikalla ei ammuta sisäsyrjällä jatkuvasti ulkokierteitä.
Erikoistilanteet mallinnetaan vielä puolustusta heikommin, sillä kulma- ja vapaapotkuissa ei ole oikein muuta hommaa kuin Nunchukin heilutus. Ravistusliikkeellä lähtee kulmissa joko purkupallo tai veto, eikä minkäänlaista sijoittumisvääntöä ole. Vapaapotkuissa voi sentään päättää, ampuuko muurin vierestä maalivahdin syliin vai jengalla muurin ohi maaliin. Kovin vaikea päättelytehtävä se ei ole.
Riittävästi pelimuotoja
Pelimuodoissa piisaa variaatioita. Harjoitusotteluiden, Mestarien liigan, omatekoisten turnausten ja PES-sarjan perinteisen Master Leaguen ohella on Wiin oma Champions Road -muunnelma. Champions Road ei yritä simuloida oikeaa jalkapallomaailmaa, vaan on rehellisen pelimäinen. Otteluun lähtiessä tavoitteena saattaa olla keskitysmaali ja voitetusta vastustajajoukkueesta voi arpoa yhden pelaajan oman joukkueensa vahvistukseksi. Yllätyksekseni huomasin pelaavani eniten Champions Roadia, jonka roolipelimäinen joukkuekehitys luo turnauksesta toiseen etenemiselle pitkäjänteisen rungon.
Kuvittelin keskittyväni taas manageripelityyliseen Master Leagueen, jossa ostetaan ja vaihdetaan pelaajia matseissa tienattujen rahojen mukaan, mutta pelimuoto tuntui liikaa PS2:lta lainatulta. Fiilistä pahensi se, että Wiimotea ei voinut käyttää edes Master Leaguen valikoissa, vaan niissä liikuttiin tatilla.
Konamilla ei ilmeisesti koskaan hankita PES-sarjaan kunnon lisenssiä, sillä PES 2009:ssä seikkailevat London Northit ja muut mielikuvitusseurat. Ainoastaan kauden Mestarien liigaan osallistuvat joukkueet ovat aitoja, loput enemmän tai vähemmän mielikuvituksen tuotetta. Vahinko ei ole suuri, sillä ideana ei ole pelaajien yksilöllisyyden korostaminen. Taitotasoltaan joukkueet ja yksittäiset miehet ovat hyvin lähellä toisiaan, jopa tylsän tasapäisiä. Puolivillainen lisenssi kyseenalaistaa ainoastaan kausipäivitysten tarpeellisuuden.
Wiin PES 2009 yrittää ottaa urheilupeleihin aivan uudenlaisen tulokulman ja onnistuu erinomaisesti. Yksittäisen miehen ohjaamisen sijasta kentällä pelataan joukkuepeliä, jossa liikkuminen ja syöttöpelit toimivat parhaimmillaan paremmin kuin todellisuudessa. Harmittavasti toteutus ei lunasta kaikkia mahdollisuuksia, vaikka puolustuspeli on viime vuodesta parantunut ja vetosysteemi toimii ensiyritystä paremmin. Puolustuspeli on niin paljon hyökkäyspelin toimivuutta jäljessä, että se syö kokonaisfiilistä.
81
