Phoenix Wright: Ace Attorney (DS) – Matlock vastaan Seinfeld

Vastustan! Ai mitä? Näin ensi alkuun ainakin mielikuvituksettomia bulkkipelejä. Hyväksytty, tokaisee tuomari C. Apcom.

Idea puisevasta oikeussalidraamasta pelinä ei kuulosta hyvältä, mutta Phoenix Wrightin ässäasianajaja on kuivan ja tylsän täydellinen vastakohta. Paksun lakikirjan sijasta Phoenix Wright muistuttaa sarjakuvaa. Taustat ovat staattisia kuvia ja ihmiset zoomataan suoraan nenän eteen puhumaan. Tapahtumat etenevät ja ruudut vaihtuvat usein puhtaasti omalla painollaan. Peli tuo etäisesti mieleen Spectrumin Red Hawk ja Kwah! -supersankarisarjisseikkailut.

"Vastalause! Herra tuomari, käskekää puolustusta pysymään asiassa ja lopettamaan muinaishistorian käyttö esimerkeissä!"

"Totta, jatkakaa."

Mitä pidemmälle Phoenix Wrightin tarina etenee, sitä enemmän peli muistuttaa klassista seikkailupeliä. Ratkaisevia vihjeitä etsitään rikospaikkoja haravoimalla ja ihmisiä kuulustelemalla. Nättien taustakuvien yksityiskohtia haravoidaan kosketusnäytöllä ja masiina kertoo, löytyikö puskasta tai kaapista mitään kiinnostavaa. Löydetyillä todisteilla vuorostaan puristetaan tietyistä ihmisistä lisää tärkeää informaatiota.

"Hetkinen, eikös päähenkilö Phoenix Wright ole lakimies?"

Aivan, mutta hän hoitaa Ben Matlockin tapaan myös etsivän tehtäviä, sillä tumpuloiva poliisi ei löydä kaikkia todisteita. Murhajutut rullaavat selkeän kaavan mukaan. Murhapaikalta etsitään ensin todisteita ja jahka kaikki tarpeellinen kama on lopulta tallessa, tapahtumat siirtyvät automaattisesti oikeussaliin.

Korvat heiluu

Raastuvassa puhkotaan aukkoja todistajien kertomuksiin, jolloin tilanteeseen sopiva todiste esitetään valheellisen lausunnon kohdalla. Jos aineisto ei liity asiaan, tuomari sakottaa armotta. Jos tuomari nuhtelee Phoenixia viisi kertaa, juttu hävitään ja tarina jatkuu uudestaan sössityn session alusta. Ennen päätöntä todisteiden levittelyä todistajia kannattaa prässätä ristikuulustelussa ennalta määrätyillä lisäkysymyksillä.

"Selvän teki, mutta missä on luvattu loistokkuus, kipinä ja yleisön kohina?"

"Ihmisissä, herra syyttäjä, ihmisissä."

Todistusaineiston ratkaisevasta roolista huolimatta lakijuttujen pääosassa ovat ihmiset, eivät rutikuivat asiapaperit. Phoenix Wright tursuaa huumoria tihkuvia kaistapäitä, joista timanttisormuksilla elvistelevä megajuppi Redd White ja leffastudion näivettynyt vartijamummo Oldbag upposivat mieleeni pysyvästi. Poppooseen tuodaan eloa överiksi vedetyillä ilmeillä ja hillittömillä animaatioilla. Aitiossa seisovat ihmiset saavat ilmeistä päätellen sydänkohtauksen aina, kun Phoenix lyö tiskiin raskauttavia todisteita.

Dramaattiset tilanteet viimeistellään osuvilla ääniefekteillä. Jos joku räväyttää paljastavan kommentin, ilmoille kajahtaa vanhoista samurairainoista tuttu skosh-sivallusääni. Jännittäviä ja jutun kannalta ratkaisevia käänteitä korostetaan joko hiljaisuudella tai elokuvamaisilla syntsatörinöillä. Nasevat pikkuefektit terävöittävät mukavasti tunnelmaa, sillä vähän on tälläkin kertaa enemmän.

"Vastalause! Tämä kuulostaa jo arveluttavasti myyntipuheelta. Entä viat?"

"Ei mitään vakavaa, herra syyttäjä, mutta pitkät istunnot paljastivat toki pari ärsytyskynnyksen ylittävää seikkaa."

Laajemmissa tutkimuksissa oikotiet kiinnostaviin paikkoihin tekisivät terää. Nyt todisteiden perässä sinkoilu tietää turhien väliruutujen kelaamista. Ratkaisuideoiden loppuessa yritys-erehdysmenetelmä vie ikävän hyvin eteenpäin etenkin monivalintakysymysmekaniikkaan tukeutuvassa oikeussalissa. Tuomari toki keskeyttää päättömän törmäilyn ennen pitkää, mutta seuraavalla kierroksella ongelmakohtaan pääsee jo virheettömästi.

"Selvä juttu, riittää jo, siirrytään loppukommenttiin."

"Kiitos, herra tuomari, pidän puheenvuoron lyhyenä. Hyvät valamiehet, Phoenix Wright: Ace Attorney on sujuva, tuoreen makuinen ja omalaatuinen kokonaisuus: sarjis, klassinen seikkailupeli, lennokas lakidraama ja dekkari. Peli on ehdottomasti vapautettava kaupan kahleista!"

88

Lisää aiheesta