Kun televisiosarja osoittautuu vuosien mittaiseksi menestykseksi, seuraa usein omituinen ilmiö: Joku sarjan tähdistä saa päähänsä, että menestys johtuu juuri hänestä. Hän haluaa realisoida suosionsa ja kykynsä ja siirtyy Hollywoodiin oikeaksi elokuvatähdeksi.
Seuraukset ovat surkuhupaisia erityisesti silloin, kun tv-sarja jatkaa menestystään uusin näyttelijöin, mutta ura valkokangastähtenä ei lähde millään käyntiin. Kyseessä on David Caruso (NYPD Blue) -ilmiö.
Isompi parempi
Mikä näitä näyttelijäpellejä oikein vaivaa? Mitä vikaa siinä on, että saa näytellä vakituisesti hyvin kirjoitetussa ja suositussa tv-sarjassa, on miljoonien ihmisten tuntema julkkis ja siitä vielä maksetaan valtavasti? Kyllä sellainen elämä ainakin minulle kelpaisi.
Kyse on vanhasta päähänpinttymästä. Hienointa on näytellä maagisissa elokuvissa, televisio on liian arkista. Vaikka telkkarin arvostus onkin viime aikoina noussut, elokuvat ovat yhä näyttelijälle ykkösjuttu, johon kannattaa tähdätä. Tv on lähes jokaisen kotitalouden nurkassa. Kun ihminen näkyy telkkarissa, hän tavallaan tulee vierailulle katsojan kotiin. Se on arkista, se on turvallista. Tv-tähti on "yksi meistä".
Valkokankaalla kaikki on sekä sananmukaisesti että vertauskuvallisesti elämää suurempaa. Vaikka valkokangastähdet eivät enää 1940- ja 1950-lukujen malliin olekaan tarunhohtoisia tavoittamattomia glamour-jumalia, suuren kankaan magiasta on yhä osa tallella.
Tv-julkisuus ei kuitenkaan ole enää mikään häpeä. Frendit saavat vierailijoiksi arvostettuja laatunäyttelijöitä ja tähtiä (esimerkiksi Bruce Willis, Julia Roberts, Susan Sarandon, Gary Oldman, Sean Penn), eikä kukaan ajattele, että vierailija on joutunut hanttihommiin, koska ei ole kunnon töitä saanut.
Toisaalta joitakin vanhoja pieruja on yhä vaikea kuvitella telkkariin. Esimerkiksi Jack Nicholson, Sean Connery ja Robert De Niro ovat ainakin omassa päässäni liian legendoja televisioon kutistettaviksi.
Helen ja George onnistuivat
Nykyajan nuoret tv-tähdet ovat onnellisessa asemassa, sillä heitä suorastaan revitään elokuviin. Jokainen leffa on kallis projekti, joten jos riskiä voi pienentää tutulla nimellä, aina parempi. Tv-tähden palkkio suhteutettuna hänen julkisuusarvoonsa on kohtuullinen. Miljoona dollaria on paljon rahaa, mutta paljon vähemmän kuin 15-20 miljoonaa todelliselle valkokangastähdelle.
On helppo sanoa, miten leffatähdeksi tullaan, mutta on mahdotonta sanoa, miten siinä onnistutaan. Riittää, että on mukana tarpeeksi monessa menestyselokuvassa.
Myös Oscar auttaa, kuten Helen Hunt, sitcomista Hulluna sinuun (Mad About You, 1992-1999), sai huomata. Hunt siirtyi valkokangaspuolelle jotakuinkin kertalaakista saatuaan kullatun miehen elokuvasta Elämä on ihanaa (As Good as It Gets, 1997).
Vielä parempi esimerkki on George Clooney, joka tuli puolelle maailmalle tutuksi Teho-osaston (ER) komeana tohtori Rossina. Menestysleffat ja tyylitaju roolivalinnoissa saivat aikaan sen, että Clooney on juuri nyt yksi Hollywoodin kuumimpia nimiä.
Marko Ahonen
Pienen ruudun menneisyys
Monilla nykyisillä elokuvatähdillä on tv-menneisyys, jonka katsojat ovat jo unohtaneet pitkän ja onnistuneen valkokangasuran ansiosta. Esimerkiksi seuraavien tunnettujen nimien tarina alkoi pienestä kuvaputkilaatikosta.
Bruce Willis
Kun Bruce Willis sai roolin ensimmäisestä Die Hardista (1988), hän ei suinkaan ollut action-sankari, vaan toinen pääosapuolisko komediasarjasta Konnankoukkuja kahdelle (Moonlighting, 1985-1989).
Denzel Washington
Sairaalasarjoista on pinnalle ponnistettu jo ennen George Clooneyakin. Laatunäyttelijä Denzel Washington oli Sairaalan sykkeen (St. Elsewere, 1982-1988) tohtori Philip Chandler.
Jim Carrey
Kuminaamakoomikon tv-ura ei tehnyt hänestä vielä tähteä, koska sarja ei ollut valtava hitti, mutta ilman In Living Color -sketsisarjaa (1990-1994) Jim Carrey ei kenties olisi nykyään 20 miljoonan dollarin mies. In Living Color pyörii parhaillaan SubTV:llä nimellä Irviöt.
Johnny Depp
Nykyään mielenkiintoisia roolivalintoja tekevästä Johnny Deppistä rakennettiin kovaa vauhtia nuorisotähteä, kun mies esiintyi vuosina 1987-1990 poliisina sarjassa 21 Jump Street. Maine pelkästään kauniina poikana ei Deppille kuitenkaan kelvannut.
John Travolta
Travoltan ura oli jo julistettu kuolleeksi ennen kuin Pulp Fiction muutti kaiken. Monille amerikkalaisille Travolta on silti yhä sitcomin Welcome Back, Kotter (1975-1979) vitsaileva jenginjohtaja Vinnie Barbarino.
Tom Hanks
Myös Tom Hanks aloitti uransa sitcomista. Bosom Buddies (1980-1982) luotti maailman vanhimpaan vitsiin: miesten pukeutumiseen naisiksi.
Robin Williams
Suomessakin muistetaan yhä hyvin sitcom Ystäväni avaruudesta (Mork & Mindy, 1978-1982), jossa Robin Williams esitti avaruudesta saapunutta hassusti käyttäytyvää Morkia. "Mork from planet Ork."
Clint Eastwood
Western-sarja Rawhide (1959-1966) ei suinkaan ollut Clint Eastwoodin ensimmäinen työ näyttelijänä, mutta ensimmäinen menestys se toki oli. Ilman Rawhideä Eastwood olisi tuskin saanut kutsua italolänkkäreihin.
