Pikmin (GameCube) – Edenin yrttitarha

Kaipaako rakkauden kesäsi laumaa uskollisia kukkaislapsia? Kasvata lauma pikminejä! Sipulipäiset pikku hippiäiset ovat söpöjä, uskollisia orjia ja niitä saa kaikissa kesän muotiväreissä.

Jälleen kerran Japanista tulee iloksemme kukkean erilainen peliluomus. Shigeru Miyamoton suunnittelema Pikmin on periaatteessa ongelmanratkomista strategialla maustettuna, mutta siihen yhtäläisyydet muiden olemassaolevien pelien kanssa loppuvat.

Kaasua, kapteeni Olimar

Lomalennolla oleva hocotatelainen avaruuskapteeni Olimar joutui avaruushätään ja teki pakkolaskun oudolle planeetalle. Matkustaja selvisi vammoitta, mutta avaruusalus sinkautteli osasiaan pitkin poikin planeettaa.

Pakkolomaan tuli ikävä käänne, sillä Olimarin elämälle annettiin deadline. Planeetan ilmaseos sisältää lähinnä happea, tuota myrkyllistä hermokaasua, ja Olimarin hengityskaasuvarastot riittävät vain 30 vuorokaudeksi. Vaihtoehtoja ei ole: kadonneet avaruusaluksen osat on löydettävä ennen kuin on liian myöhäistä. Ehkäpä tehtävästä voisi juuri ja juuri selvitä planeetan ystävällismielisten kasviasukkien avulla, jotka Olimar risti pikmineiksi.

Kukkapäiden kasvatusta

Pelissä on neljä eri temmellyskenttää, joista ensimmäinen on avaruusaluksen laskeutumispaikka. Moottorin löytyminen avaa uuden planeetanosan, ja seuraavaan pääsee kun rakettiin on pultattu kuusi uutta osaa. Vanhoihin kenttiin pääsee ja joutuu palaamaan, sillä osa aluksen kadonneista osista on mahdollista saavuttaa vasta myöhemmässä vaiheessa uusien pikmin-heimojen liityessä mukaan seikkailuun.

Pikminejä on kolmea heimoa, ja ne erottaa toisistaan helposti värin perusteella. Punaiset pikminit ovat kuumuutta kestäviä, keltaiset osaavat käsitellä paukkupommeja ja sinisillä, uimataitoisilla pikmineillä on kidukset.

Olimar osaa koota pikminit joukoiksi, jotka seuraavat Olimaria kuin opetuslapset puusepän poikaa. Pikminit pannaan töihin joko vääntämällä C-napista ne kohteeseen tai heittämällä ne duunin kimppuun. Jälkimmäinen mahdollistaa operaatiot vaikka kukkulan päällä, jonne Olimar itse ei pääse.

Pikminit osaavat rakentaa sillan, hyökätä tuhmien, pikminejä syövien ötököitten kimppuun, kantaa raketinosia ja hajoittaa muureja. Oma-aloitteisesti ne ravitsevat itseään medellä ja kasvattavat siten pään jatkeena huojuvan lehdykkänsä ensin nupuksi ja sitten kukaksi. Kukkapäät ovat paljon rivakampia liikkeissään ja taivaltavat pitkät matkat nopeammin kuin lehdykäiset.

Pikminit eivät lisäänny itsestään, vaan niitä täytyy kasvattaa. Pitkin kenttiä lojuu nappeja, jotka pikminit kantavat kotipesäänsä kypsymään pikmin-siemeniksi. Siemenet singahtavat pesästä maahan tököttämään kuin porkkanat ja kypsyvät siellä kunnes Olimar nykäisee ne ylös.

Osa napeista sisältää vain yhden pikmin-aihion ja osa jopa 20. Mitä suurempi luku napissa on, sitä enemmän tarvitaan pikmineitä kantamaan nappi pesään. Myös päiviltä päästetyt vihollisötökät kannattaa kuljetuttaa kotiin, sillä niistäkin siunautuu lisää pikminejä.

Challenge-pelissä on tavoitteena kasvattaa niin paljon pikmineitä kuin suinkin yhden päivän kuluessa. Se ei viehätä yhtä paljon kuin peruspelaaminen, mutta on silti mukavaa vaihtelua kadonneitten osien haeskelulle.

Kello käy

Ajan kuluminen on pikminissä hetkittäin ahdistavaa. Ruudun yläreunassa loikkii eteenpäin aurinkokello ja kun ilta saapuu on jälleen yksi kolmestakymmenestä armonpäivästä kulunut loppuun. Pikmin-vuorokausi kestää meidän ajassamme noin 15 minuuttia, joten pikmin-kuukausi on ohitse muutamassa tunnissa.

Pikku pikminit on kerättävä kentältä turvaan niiden omiin lentokotoihin ennen auringonlaskua. Jos ne jäävät harhailemaan yöhön yksinään, muut planeetan ötökät syövät somat kukkasemme ahnaisiin suihinsa. Saavutukset voi tallentaa jokaisen päivän jälkeen.

Avaruusaluksen tutkan löytymisen jälkeen puuttuvat osat näkyvät kartalla isoina tähtinä, joten niiden etsiminen ei sen jälkeen ole mutkikasta. Osat löytyvät yleensä yhden tai kahden kohtalaisen yksinkertaisen ongelman ratkettua. Aikaa ei kulu niinkään älynystyröiden hieromiseen vaan itse tehtävän suorittamiseen, eikä tupeksintaan ole varattu liiemmin aikaa. Pikminien on ehdittävä kiikuttaa raketinosa takaisin alukseen ennen auringonlaskua tai projekti jää kesken.

Rakas pikku pikmin!

Planeetta on runsas, lehtevä, kukkea, täynnä vipeltäjiä ja yksityiskohtia. Päivä tai pari kuluu huomaamatta pelkästään ympäristöä ällistellessä ja kasvustoa lähietäisyydeltä tiiraillessa. Pelaaminen sujuu yleensä parhaiten kun katselee maankamaraa hieman kauempaa, jolloin on helpompi hahmottaa, minne on syytä suunnata pikmin-klaanin kera tai missä luuraa pikmineitä himoava ötökkä.

Pikmineitten siirtely paikasta toiseen ja usuttaminen erilaisten tehtävien kimppuun on pelin ydin. Pikkuiset pysyvät kohtuudella mukana menossa, mutta tiukoissa mutkissa ne jäävät kulmiin jumiin eivätkä ymmärrä seurata Olimaria. Periaatteessa muutaman pikminin menetys ei häiritse pelin etenemistä, mutta kun niitä ei millään raskisi jättää petojen suuhun... Kukkapäihin nimittäin kiintyy heti ja niinpä ensimmäinen punaisten pikminien traaginen joukkohukkuminen aiheutti vakavan surureaktion ja kriisi-istunnon tarpeen. Menetyksestä selviämiseen kului reaaliajassa usea päivä ja pikmin-ajassa pari vuosisataa.

Rintaa repii ristiriita

Kaikkien kolmenkymmenen aluksenkappaleen löytäminen ja rakettiin rahtaaminen heti ensimmäisellä pelikerralla on melkoinen uroteko. Kaiketi siihen joku äärimmäisen keskittynyt ja määrätietoinen henkilö saattaa kyetä, mutta me muut saamme kasaan ehkä puolet kadonneista palikoista.

Päivät kuluvat niin rattoisasti kukkia katsellessa, suloista mettä lehdykkäpäille syöttäessä ja uusia pikmin-sukupolvia kasvatellessa, etteivät jotkut mitättömät palikat tunnu hakemisen arvoisilta. Sotaisammat sankarit puolestaan jäävät metsästämään vihulaisötököitä ja jälleen aluksen osat saavat odottaa kaikessa rauhassa hakijaansa metsien suojissa.

Pikmin on tämän takia ristiriitainen peli. Toisaalta tekee mieli viitata kintaalla perustehtävälle ja kisailla pitkin planeettaa pikmineitten kanssa, mutta toisaalta ärsyttää ja ahdistaa kun Olimark pitäisi saattaa takaisin perheensä pariin pitkäksi venähtäneeltä lomaltaan. Aloitanko uuden pelin ja isken kuin haukka osien kimppuun, vai pelailenko muuten vain? Avaruusaluksen kaikkien osien löytäminen vaatii tiukkaa etenemistä eikä nautinnolliseen katsasteluun ja ihmettelyyn ole silloin aikaa. Toisaalta aluksen rakentuminen entiseen loistoonsa on sekin tyydyttävää.

Ristiriidasta ja päivien lyhyydestä huolimatta Pikmin ihastuttaa enemmän kuin turhauttaa. Peli pursuaa uusia ideoita eikä kloonauksesta tai kopioinnista näy vilaustakaan. Pikminien maailma on kaunis ja kukkea, eikä sellaisia ole liikaa edes pelien universumissa.

89