Ikivanhojen patujen muistama alkuperäinen Pitfall ilmestyi Atari 2600 -koneille silloin joskus. Uudessa PlayStation-versiossa on koreaa grafiikkaa sekä tuttua ja turvallista toimintaa.
Pitfall Harry Juniorilla on ollut vaikea lapsuus. Harri syntyi Cucamongassa viettäen lapsuutensa parhaimmat vuodet aartenmetsästäjänä tunnetun isänsä kovassa koulussa. Ajan myötä juniorista kasvoi isukkinsa veroinen atleetti, peloton seikkailija, jolle mikään ei ollut mahdotonta. Miehen iän saavutettuaan oli Harri jo kolunnut maailman eksoottisimmat sijainnit rutiinilla läpi ja koko Indiana Jonesin ammatti alkoi maistua puulta. Kaikki muinaiset aarteet oli ryöstetty eikä avuttomia neitojakaan ollut enää pelastettavissa.
Etelä-Amerikan viidakoita kierrellessään sankari välttyi kuitenkin täydelliseltä burnoutilta, sillä oudon kirkas kristalli sai Harrin jälleen varpailleen. Hetkeä myöhemmin kristalli avasi portin kaukaiseen ulottuvuuteen, jossa asiat olivat huonolla mallilla. Toisesta maailmasta Harrin eteen putkahtanut hehkeä Mira kertoi isänsä luoman Mokun valtakunnan olevan pahojen voimien vallassa eikä aikaa kuulemma ollut paljon. Niinpä suuren isänsä varjossa elämään joutunut nuori seikkailija päättikin kasvattaa mainettaan ja ponkaisi turhia kyselemättä pelastamaan toista maailmaa.
Ei mitään uutta auringon alla
Atarin kotimikroilta juurensa juontava Pitfall 3D on ihan onnistunut sekoitus seikkailua ja näyttävää tasohyppelyä. Muinaisen Mokun maisemat kuvataan kolmiulotteisesti tilanteen mukaan vaihtelevista kuvakulmista, mutta sankarin liikuskelu on lähes aina rajoitettu ennalta määrätyille reiteille. Pelissä on toistakymmentä tasoa, jotka vaihtelevat viidakoista kaupunkeihin, temppeleistä luolastoihin ja tulivuoriin. Useimmilla tasoilla on erilaisia tehtäviä kuten avainten etsintää ja esimerkiksi luolastoissa käynnistellään maagisen energian keräämiseen tarkoitettuja koneita. Silti ajoittain tuntui kuin olisi pelannut ensimmäistä harjoitteluvaihetta yhä uudelleen ja uudelleen.
Pienen ongelmanratkonnan välillä eteen putkahtelee ilkeän viettelijättären armeijan hirveitä hirviöitä. Harrin pelastuspuuhia häiritsevät yllättävän vahvat skorpionit, suunnattoman kokoiset demonilepakot sekä tyhmät apinat. Nämä ja kaikki muutkin vastustajat ovat pieksettävissä helposti ja pelissä voi myös juosta useimpien otusten ohi. Ajoittain vastaan asettuu jokin todellinen kovanaama, jonka voittaa vain järein erikoisasein. Niitä Pitfall tarjoaa runsaan valikoiman sisältäen eri pommeja, voimasormuksia ja vängän bumerangin. Parhain erikoisvärkki lienee kuitenkin brutaali laavaryöppy.
Matkalla törmää taatusti myös lisäelämiin ja kultaharkkoihin, joita on piilotettu säästeliäästi ympäri pelialuetta.
Tallennuspisteitä on pari kolme tasoa kohden ja käytössä on myös tarkistuspisteitä, sillä äkkikuolemat ovat valitettavan yleisiä. Harrin elinvoimaa voi tarkkailla ruudun ylälaidan energiapalkista, ja lisää voimaa voi ammentaa pelin lukuisista energiantäyttöpisteistä.
Pitfall on kohtuullisen nopeatempoinen, mutta yllätyksetön tasoseikkailu. Pahiksien virittämät "petolliset" ansat ovat tyypillistä tasopomppuryönää, mutta liaanien vingutus parhaaseen Tarzan-tyyliin on ihan mukavaa vaihtelua. Harmillista kuitenkin on, että peli turhauttaa varsin nopeasti. Epäreilut pikselintarkat hyppysuoritukset, paikoin vaikeasti hahmotettava maasto ja tapahtumien kova tahti ovat liikaa. Harria on helppo ja nopea ohjata, mutta napakat kontrollit eivät auta, jos turvallista ja hengenvaarallista pelialuetta on vaikea erottaa toisistaan.
Tekniikka pelaa
Onneksi Mokun maisemat on toteutettu mallikkaasti ja peli pyöriikin rivakasti koko ruudun loistossaan. Pitfallissa on lisäksi käytetty päällekkäin vieriviä kolmiulotteisia taustoja ja riittävästi graafisia erikoisjippoja. Tunnelmaa luovat harkitusti valitut värisävyt sekä aseiden ja valojen erikoistehosteet. Esimerkiksi luoliin sijoitetut lyhdyt valaisevat todenmukaisesti ympäristönsä ja laavaryöpyn värit ovat kaunista katseltavaa.
Toisesta ulottuvuudesta korviin kantautuva ääniraita ei monipuolisuudellaan hätkäytä. Menoa täydentävät itsensä Harry Juniorin typerät kommentit ja sekalainen yhdistelmä otusten örinää sekä muita taustatehosteita. Musiikillisesti Pitfall esittelee pelin alussa kivan Indiana Jones -elokuvista vaikutteensa saaneen teeman, muttei pelatessa onnistu ihastuttamaan sekavilla konepoppivirityksillään.
Pitfall 3D on kokonaisuutena varsin haastava ja pitkäikäinen kokemus, joka vioistaankin huolimatta jaksoi kiinnostaa. Se ei oikeastaan tuo mitään uutta jo hengästyttävän kuluneeseen pelityyliin, vaikka yksityiskohtiensa ansiosta saattaakin erottua harmaasta massasta edukseen. Valitettavasti vain pelin alkuvaiheessa noussut innostus lopahtaa nopeasti ja pian huomaakin turtuvansa samankaltaisiin tasoihin. Pienellä viilaamisella olisi Pitfall 3D:stä saanut jopa klassikon, mutta tällaisenaan se on vain mukiinmenevää viihdettä pelityypin harrastajille.
75
