Tämäpä erikoista, genre johon en ole aikaisemmin törmännyt: tornipuolustus. Olen ilmeisesti ollut liian pitkään konsolihörhö, ei tämmöisiä Amiga-aikoina harrastettu.
PixelJunk Monstersissa puolustetaan alkuasukasheimon kylää vaihtelevasti aseistetuilla torneilla. Heimon poppamies tepastelee kylää ympäröivässä metsässä ja muuttaa puita kultaa vastaan torneiksi. Lupsakat hirviöt lähestyvät kylää ennalta määrättyjä koukeroisia reittejä pitkin. Mutkikkaan matkan varrella kuukahtaneet otukset tiputtavat kultaa, jolla ostetaan lisää torneja.
Taktisissa kuvioissa piisaa pureksittavaa heti alusta saakka, sillä tornien ja hirviöiden ominaisuudet vaihtelevat melkoisesti. Hämähäkit vipeltävät nopeasti, pörriäiset lentävät ja jättiläisillä on järeä rautapanssari. Ballistatorni kantaa kauas, mutta se osuu vain yhteen otukseen kerrallaan. Tehokkaan kanuunatornin kääntöpuolella kummittelee lyhyt kantomatka ja hidas tulinopeus. Erilaisia torneja on vajaat kymmenen erilaista.
Kylän puolustaminen on teoriassa helppoa: lätkäise tilanteeseen sopiva torni hyvään tuliasemaan ja siinä se. Jatkuvasti vaihtuvien ja aalto aallon perään päättäväisemmin hyökkäävien hirviöiden puristuksessa homma ei olekaan enää niin yksinkertaista. Nättien kenttien vaikeustaso on kohtuullisen kireä, joten PixelJunk Monstersista irtoaa kiinnostavaa pähkäiltävää pitkäksi aikaa.
85
