PS2-nettipelaajat eivät oikein kohtaa. Pelaajia riittää lähinnä mainostetussa SOCOM-tiimiräiskinnässä ja Everquest-roolipelissä. Muissa kärkipään peleissä pyörii jatkuvasti korkeintaan muutamia kymmeniä pelaajia pelien ja jopa adapterien miljoonamyynneistä huolimatta.

Uusien nettipelien parissa viihtyy genrestä riippumatta aina jokunen pelaaja, mutta tilanne heikkenee nopeasti ajan kuluessa. Jos hankit puoli vuotta vanhan marginaalipelin nettimielessä, palvelimilla ei välttämättä ole ristin sielua edes yleisinä vapaapäivinä.

Ongelmaa paikatakseen Sony yrittää yhdistää PS2-nettipelien harrastajat ilmaisella Central Station -palvelulla. Central Stationiin rekisteröitymiseen tarvitaan nettiadapterin mukana tulevan "sinisen lapun" 14-numeroinen tunnistuskoodi, konsolin sarja- ja mallinumero. Keskusyksikön tiedot löytyvät koneen takaa ja ne kannattaa kirjoittaa talteen ennen verkkosovittimen asentamista, sillä adapteri peittää lukusarjat. Sony lähettää postissa Central Station -käyttäjille PIN-koodin, joka rekisteröi väliaikaisen tilin ja tunnuksen pysyvästi käyttäjän nimiin.

Keskusasemaan kirjaudutaan Network Access Disk -levyn selaimella, sillä PC-nettiselaimet, kuten Explorer ja Opera, eivät sivuille pääse. Valikoissa sompailu hoidetaan osoittimella, jota ohjataan padin analogitatilla tai tavallisella USB-hiirellä. ADSL-yhteydellä sivujen verkkainen latausnopeus tuo mieleen puhelinmodeemien kiireettömät kulta-ajat. Verkkaisuus johtuu hitaista palvelimista, joten nopeampi nettiyhteys ei auta.

Listaa kaverisi

Central Stationin hyödyllisimmät toiminnot ovat kaverilista ja PIN-koodilla aktivoituvat sivuprofiilit. Kahdesta ylimääräisestä profiilista on iloa etenkin silloin, kun samalla konsolilla pelaa aktiivisesti useampi henkilö. Sonyn järjestämien pelikilpailujen ilmoittautumis- ja muistutussivuissa on ideaa, mutta muut toiminnot jäävät tarpeettomiksi. Äänestykset, vinkit ja pelihypet ovat turhaa täytettä, sillä netti pursuaa samantyyppistä ja useimmiten astetta puolueettomampaa materiaalia.

Kaverilista näyttää Central Station -nimeä käyttävien tuttujen online-tilan. PS2-nettipeleissä voi yleensä käyttää mitä tahansa tunnusta, joten lista ei ole lähimainkaan aukoton. Kavereina ei kannata pitää playeroneja, killereitä tai cloudeja, sillä sama tunnus hämää palvelun luulemaan tuntematonta listatuksi kaveriksi. Käyttömukavuuden kannalta pelien sisäiset kaverilistat ovat miellyttävämpiä, mutta ne eivät paljasta tuttuja muissa peleissä.

Pelikutsut lähetetään viesteinä, joissa kerrotaan pelin nimi, päivä ja kellonaika. Kutsut eivät näy peleissä, joten Xbox Live -tyylinen nopea kaveriston kokoaminen ei onnistu. Viestisysteemi toimii vain, jos pelaajat malttavat vierailla aktiivisesti Keskusasemalla lukemassa kutsuja. Valitettavasti tahmaava Central Station houkuttelee yhtä paljon kuin kylmä kaurapuuro. Kännykkä tai PC:n sähköposti- ja chattiohjelmat hoitavat saman asian huomattavasti vikkelämmin, joten Stationin viestiyhteyksiin turvautuu vain pakon edessä.

"Sitä saa mistä maksaa" -heitto pätee Keskusasemaan ikävän hyvin. Vertailussa maksulliseen Xbox Liveen PS2:n ilmaisen Central Stationin käyttökelpoisuus on erittäin kyseenalainen. Kaverilista ei toimi pomminvarmasti ja sen käyttö on vaivalloista. Muut toiminnot ovat enemmän tai vähemmän turhia niille, jotka omistavat nettikelpoisen tietokoneen.

Nettiyhteyden asennus

PS2-nettipelaamiseen tarvitaan Sonyn verkkosovitin (noin 30 euroa) ja laajakaistayhteys. Verkkosovitin ruuvataan kiinni PS2:n kiintolevyluukun alta paljastuvaan liittimeen ja sovittimen mukana tuleva verkkokaapeli kytketään esimerkiksi ADSL- tai kaapelimodeemiin. Sujuvan yhteyden minimivaatimus on noin 256 kilobittiä molempiin suuntiin, joten käytännössä kaikki nykyään myytävät ADSL-paketit kelpaavat mainiosti.

PS2-yhteyden asentaminen vaatii vain pintapuolista nettiosaamista, jos palveluntarjoaja tukee automaattista DHCP-osoitteenhakua. Useimmiten osoitteenhakua tuetaan ja esimerkiksi Elisa ADSL-, Baana/OPOY- (VSDL) ja Saunalahti ADSL -yhteydet toimivat ilman, että asetuksia joutuu itse syöttämään PS2:een.

Nettisovittimen mukana tulevan Network Access Disk -kiekon asennusohjelma tallentaa yhteyden tarvitsemat tiedot muistikortille. Keskitetyn datan ansiosta pelikohtaista näpertelyä ei tarvita. Lyhyiden yhteystestien jälkeen PS2 siirtyy Sonyn Central Station -palveluun. Keskusasemalle rekisteröityminen ei ole pakollista ja lähes kaikki pelit toimivat ilman Central Station -tiliä.

Petri Heikkinen

PS2:n kiinnostavimmat nettipelit

PS2:lle on Euroopassa julkaistu jo yli kolmekymmentä nettipeliä ja määrä ja genrevalikoima kasvaa tasaisesti. PS2:n nettipelaaminen yleistyy kovaa vauhtia, vaikka nettipelituki on edelleen poikkeus kuin sääntö. PS2-pelit tehdään selvästi ensin yksinpeleiksi ja mahdollisia nettipeliominaisuuksia mietitään vasta sitten. Hyvä niin, sillä nettipelaaminen on pelaajamäärien perusteella harvinaista herkkua.

Koosteeseen on valittu Euroopassa julkaistuista peleistä kiinnostavimmat nettipelit.

SOCOM II: U.S. Navy Seals

2-16 pelaajaa, kuulokemikki

SOCOM-tiimiräiskinnässä Yhdysvaltain laivaston Seal-erikoisjoukot ja kasvottomat terroristit ottavat miehestä mittaa. Pelaajat jakautuvat kahteen korkeintaan kahdeksan taistelijan ryhmään, jotka yrittävät listiä toisensa. Joukkueet voivat napata eriä nimiinsä myös panttivankeja vapauttamalla ja tärkeitä kohteita räjäyttämällä.

Realistiset laakista vainaa -tiimiräiskinnät ovat hauskimmillaan tutussa porukassa, sillä jo pienet virheet koituvat kuolemaksi. Toimivat taktiikat vaativat harjoittelua ja tiukkaa koordinaatiota. Joukkueiden jäsenet kommunikoivat kuulokemikillä ja paremmin organisoitu ryhmä nappaa yleensä voiton. Sekalaisten porukoiden ottelut rapautuvat usein tappomatseiksi, joissa ainoa tiimityön merkki on älä ammu omia -sääntö.

SOCOM II:ssa ei ole lainkaan massiivisia maastokenttiä. Avoimet areenat katoavat ikävän nopeasti pimeyteen, sumuun tai kirkkaaseen valoon. Muut puutteet ovat lähinnä marginaalisia, joten SOCOM II on PS2-nettipelien aatelia. Klaanitoimintaa harrastavat soturit saavat ammuskelusta yksinäistä ratsastajaa enemmän irti.

SOCOM II on ehdottomasti suosituin PS2-nettipeli ja se näkyy myös pelaajamäärissä. Palvelimilla notkuu jatkuvasti satoja pyssymiehiä ja vapaapäivinä poppoon määrä keikahtaa kevyesti kahden tuhannen paremmalle puolelle. Prime time -aikoihin puhtaasti suomalaisten kansoittamia matseja on useita, jos kolmannen kotimaisen vääntäminen tuntuu tuskalliselta.

Petri Heikkinen

* * * * *

Hardware Online Arena

2-16 pelaajaa, kuulokemikki

Nettiräiskinnät käydään yleensä mies miestä vastaan, mutta Hardware Online Arenassa nujakoivat jeepit ja panssarivaunut. Konetykkien ja kanuunoiden lisäksi vihollisia niistetään kranaateilla, raketeilla ja ohjuksilla. Raidepyssyä ja laseria lukuun ottamatta ajoneuvot kestävät useita osumia, joten jatkuva liike on menestyksen salaisuus. Nokat vastakkain paukuttaminen kannattaa jättää kädettömille aloittelijoille, sillä kaikissa rakkineissa on kääntyvä tykkitorni.

Kentissä on riittävästi korkeuseroja, isoja rakennuksia ja muita suojia. Asebonukset lojuvat aina samoissa paikoissa, joten rautainen kenttätuntemus on toinen puoli voittoa. Kenttien koko ja bonuksien uusiutumisnopeus sopivat parhaiten noin kahdeksan pelaajan nujakoihin. Maksimiporukalla areenat käyvät ahtaaksi ja tuurihaukat voittavat taitoniekat, ja alle viiden pelaajan kahakat uhkaavat rapautua hirmuisen voimakkailla lasereilla pelleilyksi.

Vauhdikkaassa ja hauskassa ajoneuvomätössä on yksi merkittävä puute: taisteluareenoita on vain viisi erilaista. Ikävän rajalliseen pelimuotovalikoimaan kuuluvat vain tavallinen tappomatsi, kukkulan kunkku ja molempien tiimivariaatiot. Usein nähdyt lipunryöstö ja autokilpailutkin piristäisivät meininkiä kummasti.

Budjettihintaisen Hardware Online Arenan palvelimilla pyörii aina vähintään vajaat parikymmentä pelaajaa. Vastustajille voi kuittailla taistelun tiimellyksessä kuulokemikin välityksellä.

Petri Heikkinen

* * * *

Amplitude

2-4 pelaajaa, USB-näppäimistö

Musapeli Frequencyn jatko-osa on piristävä poikkeus PS2-nettipelien joukossa, sillä se ei ole räiskintää eikä kaahausta: yksin- ja moninpelin tavoite on soitinraitojen aktivointi. Touhu vaatii rytmitajun lisäksi hurjaa sorminäppäryyttä.

Jokaisessa biisissä on noin puoli tusinaa kolmen symbolirivin soitinkaistaa. Ruudun alalaitaa kohti valuvista symboleista muodostuu eri pituisia yhdistelmiä. Jos kombon kaikki symbolit natsaavat näppäinkuvioihin, raita aktivoituu hetkeksi ja plakkariin kolahtaa muutama piste. Mikäli pelaaja käynnistää monta raitaa peräkkäin, pistekerroin nousee pykälän per soitin. Sekalaiset bonukset ja pistekertoimet tuovat nopeatempoiseen naputteluun kaivatun annoksen taktiikkaa.

Lupsakan Amplituden pahin ongelma on rankka pelaajapula. Hyvänä päivänä palvelimilla norkoilee muutama heppu, mutta useimmiten paikalla ei ole ketään. Jos erikoinen, mutta toimiva aihe kiinnostaa, kannattaa houkutella kaveri mukaan. Amplitude ei tue kuulokemikkiä, joten innokkaiden keskustelijoiden täytyy hommata USB-näppäimistö.

Petri Heikkinen

* * *

Tribes Aerial Assault (NTSC USA)2-16 pelaajaa

Tribes Aerial Assault on vauhdikasta ja kirjaimellisesti lennokasta sinkohippaa. Tribesin scifi-soturit kantavat tehokkaita rakettireppuja ja tiukan paikan tullen suurin osa ajasta vietetään ilmojen teillä.

Vastustajiin osuminen on tusinaräiskintää vaikeampaa, sillä korkealle taivaan sineen pomppaavat taistelijat ovat yllättävän kinkkisiä maaleja. Kokeneet soturit sihtaavat yleensä vastustajan laskeutumispaikkaa. Vihollisten ja muiden tärkeiden kohteiden päällä leijuvat nuolet auttavat tähtäämisessä ja suunnistuksessa.

Avoimilla taistelutantereilla on runsaasti kukkuloita, korkeita vuoria ja valtavia tukikohtia, joista voi hakea lisää aseita, energiaa ja erilaisia lentohärveleitä. Vaihtelevien aseiden, ajoneuvojen ja muiden outojen häkkyröiden testaamisessa kuluu helposti toinenkin tovi. Samaa vuoristoteemaa toistavat kentät tympivät pitkissä sessioissa, mutta lyhyissä pyrähdyksissä kukkuloilla pomppiminen on lystiä.

Palvelimilla pyörii säännöllisesti 20#30 pelaajaa ja tiimityötä vaativa hauska lipunryöstö on tappomatsia suositumpi ottelumuoto. Keskustelu on tiimipeliksi ikävän rajoittunutta, sillä kommunikointi hoidetaan valmiiksi määrätyillä vakioviesteillä.

Petri Heikkinen

* * *

Destruction Derby Arenas

2-16 pelaajaa, kuulokemikki

Destruction Derby Arenasin yksinpeli on poskettoman flipperifysiikan pilaama, mutta moinen harmi unohtuu pian kuudentoista kaaharin nettikisassa. Käsittämättömän kiikkerät autot tekevät ajokisoista ärsyttävää arpapeliä, mutta pelkkään törmäilyyn keskittyvät romurallit toimivat mukavasti pieninä annoksina.

Ratasuunnittelu ei valitettavasti noudata lennokkaan fysiikan esimerkkiä. Baanat ovat useimmiten suhteellisen latteita kaupunkisokkeloita, joissa ei juuri mielikuvituksella mässäillä. Kunnon vuoristoradat, loopit ja muut päättömyydet ovat ikävän harvinaisia. Romuralliareenoilla on muutamia hauskoja ansoja ja oivalluksia.

Suosituin kilpailumuoto on last man standing -romuralli, jossa viimeinen henkiin jäänyt on voittaja. Selviytyminen vaatii taitoa, taktiikkaa ja annoksen tuuria. Muut romurallivaihtoehdot ratkeavat kolari- ja temppupisteillä. Hupaisassa pokaalin kannossa vain muun porukan takaa-ajama pytyn omistaja saa pojoja. Pommin ronttaus toimii muuten samalla periaatteella, mutta pommi pitää dumpata vastustajan syliin ennen räjähdystä.

Erien välissä voi keskustella kuulokemikillä, mutta matsin aikana läpän heitto ei onnistu. Pelaajamäärät vaihtelevat kourallisesta muutamaan kymmeneen.

Petri Heikkinen

* * *

MTX: Mototrax

2-4 pelaajaa

MTX: Mototrax -motokrossi tunkee nettiin GameSpyn kautta. Aulassa tarkastellaan ketä on paikalla ja tutkaillaan tarjolla olevia kisoja. Kisatyyppejä on kolme: kilpa-ajo, kukkulan kuningas ja freestyle. Isäntä määrää radat, joten yksinpeliä on pakko vääntää, mikäli haluaa isännöidä muutakin kuin perussettiä.

Tavallinen motocross-kilpailu on selvästi suosituin ja taitoa vaativin laji, mutta kukkulan kuninkaassa aloittelijallakin on mahdollisuudet pärjätä. Prätkähipassa tavoitteena on pöristellä suljetulla temppuareenalla kultainen kypärä päässä väistellen muita. Avain voittoon on raivokas mutkittelu, mikä on hauskempaa miltä se kuulostaa.

Temppukisa oli vähiten suosittu. Syykin on selvä, sillä pisteitä saa tehdä vain kultaisen kypärän haltija. Pikaisen testin perusteella aika kuluu kypärän jahtaamisessa, eikä kunnon temppuihin ehdi keskittyä. Lopputulos on piinallisen pitkä ja tylsä kisa.

Peliseuraa löytyy nihkeästi, yleensä porukan voi laskea kahden käden sormilla. Keskustelu hoidetaan virtuaalinäppäimistöllä, sillä kuulokemikkiä ei tueta.

Ari Kekkonen

* * * *

Everquest Online Adventures

Tuki USB-näppäimistölle. Pelaamiseen tarvitaan luottokortti.

Everquest Online Adventures lasketaan yhdeksi niistä peleistä, jotka SOCOMin kanssa möivät PS2-verkkosovitinta Yhdysvalloissa. Temppu ei onnistunut Euroopassa yhtä hyvin, koska pelaamisesta peritään 30 ilmaisen päivän jälkeen kuukausimaksua. Sitä ei voi maksaa kuin luottokortilla.

Luottokorttivaatimuksesta huolimatta pelaajia on euroserverillä jatkuvasti eikä samantasoista peliseuraa tarvitse pitkään etsiä. Tosin tiimiä muodostaessa USB-näppäimistö on hyödyllinen, koska virtuaalinäppäimistöllä ei kukaan käy kovin monimutkaisia keskusteluja siitä mitä questia lähdetään tekemään. Yleensä demokratian sijasta tiimitavoitteet päättävät ne, joilla on näppäimistö.

Klaanitoiminta ei ole aivan yhtä aktiivista ja hyvin organisoitua kuin PC-esikuvassa, mutta muuten konsoliversio ei häviä alkuperäiselle yhtään. Kokonaisuus on alkuperäisestä virtaviivaistettu, tehtäväpohjainen rooliseikkailu. Tasonnousu on jopa esikuvaa rivakampaa ja siten kiinnostavampaa, koska ylemmilläkään tasoilla ei etenemiseen vaadita kohtuuttomasti työtunteja.

Tuukka Grönholm

* * * *

Need for Speed Underground

2-4 pelaajaa

Need for Speed Underground -ajopelin nettipelissä on pari hauskaa ominaisuutta, sillä peli esimerkiksi pitää kuskeista TOP 100 -listaa menestyksen mukaan. Kisoja on vain kahden tyyppisiä: niitä, jotka vaikuttavat ranking-sijoitukseen ja niitä, joilla ei ole merkitystä. Pelaaminen vaatii rekisteröitymistä EA:n omille listoille.

Ongelmallisesti Underground jakaa palvelimella pelaajat erillisiin huoneisiin eikä vain listaa käynnissä olevia tai alkavia kisoja yhteysnopeuden mukaan, jolloin suuressakin pelaajamäärässä kisoja joutuu hieman hakemaan. Ranking-listan takia pelaajia myös liukenee kesken kisan muualle, sillä hävittyä kisaa harvoin ajetaan loppuun.

Undergroundin nettikisat eivät eroa paljonkaan yksinpelistä. Radoissa ei ole juuri rytmittäviä mutkia, vaan kierros paahdetaan kaasu pohjassa eikä hidastaa tarvitse kuin harvoin. Leveät ajolinjat sallivan ajofiiliksen takia tiukkoja mies miestä vastaan -kamppailuja ei juuri synny. Jos edellä ajavan saa kiinni, siistiä ohitusta ei yritetä kuin suoralla ja mutkissa kolautetaan ohitettu kaiteeseen kylkeen rysäyttämällä.

Karkkimainen miljöö, vauhdin tunne ja autojen virittely ovat kisoja suuremmassa roolissa, joten Undergroundin nettipelaaminen on vain kohtuullisen hauskaa. Nettipeli paljastaa koruttomasti, kuinka Undergroundin suurimmat vahvuudet ovat aivan muualla kuin ajamisessa.

Tuukka Grönholm

* *

PS2-nettipelit

jotka on julkaistu huhtikuuhun 2004 mennessä

Amplitude

Destruction Derby Arenas

EverQuest Online Adventures

FIFA Football 2004

Fire Warrior

Hardware Online Arena

Medal of Honor: Rising Sun

Midnight Club II

MTX: Mototrax

My Street

Need For Speed: Underground

NHL Hitz Pro

SOCOM: U.S Navy Seals

SOCOM II: U.S. Navy Seals

SSX 3

The Sims ryntää raitille

This Is Football 2004

Tom Clancy's Ghost Recon: Jungle Storm

Tom Clancy's Rainbow Six 3

Tony Hawk's Pro Skater 4

Tony Hawk's Underground

Tribes Aerial Assault (NTSC USA)

Twisted Metal Black Online

XIII