Point Blank on ollut koko historiansa ajan harmitonta huvipuistoräiskintää, eikä tutusta kaavasta ole poikettu tälläkään kertaa. Namco on tehnyt ammuskelun, joka aseesta huolimatta on väkivallaton ja hauska.
Namcon Point Blankissa pistoolin eteen tuupataan erilaisia lyhyitä tehtäviä, jotka on hoidettava ripeästi alta pois. Jokainen osio vaatii tietysti hiki hatussa räiskimistä ja tunnelma on kuin tivolin kiväärikojulla. Maalit ovat pahvitaulun näköisiä virityksiä, joten ruutua ei tuhrita punaisilla pikseleillä.
Lajipakkaa on sekoitettu enemmän kuin sarjan kakkososassa ja mukana on runsaasti hyviä hoksottimia vaativia tehtäviä. Digitaalisen kellonajan muuntaminen viisarikelloon sopivaksi on valikoiman kinkkisin tapaus. Ruudun ylälaidassa näkyy numeroaika ja kuudesta vekkarista pitäisi särkeä nopeasti samaa aikaa osoittava vempele.
Muita vastaavia keikkoja ovat korkeimman pelikortin ampuminen ja samanlaisten paperiviuhkojen tunnistaminen. Muistipeleiksi luonnehdittavia kenttiä on muutama. Niistä paras on ruudukko, johon pitää ampua kirjaimen näköinen kuvio vikkelästi katoavan mallin mukaan.
Tarkkuutta tai nopeutta
Loput tehtävät ovat muunneltuja versioita vanhoista tuttavuuksista, eli liikkuvia tai paikallaan nököttäviä maalitauluja tupsahtaa esiin joka raosta. Hommat jakautuvat muutamaan perusluokkaan. Toisinaan pärjää pelkällä tarkkuudella ja joskus riittää vain mieletön liipasimen nykiminen. Useimmiten kaivataan sekä varmakätistä että räväkkää pistoleroa.
Kentän tavoitteen täyttymisen lisäksi pistepottia kartuttaa ilmiömäinen osumatarkkuus ja nopeus, joten suoritusta voi viilata lähes loputtomasti.
Namcon GunCon 45 toimii tarkasti ja nopeasti, eli tehtävät menevät mönkään vain oman tumpeloinnin takia. Myös padilla voi ammuskella. Tällöin tähtäys hoidetaan punaisella ristillä, jota liikutellaan joko ristiohjaimella tai analogitatilla. Ammuskelu ei suju millään ilveellä yhtä hauskasti ja joustavasti kuin pyssyn kanssa, joten koko padipelleilyn arvo on jokseenkin kyseenalainen.
Pahvit pinoon
Kenttiä on kahdeksankymmentä erilaista ja ne jakautuvat kymmeneen erilaiseen ryhmään. Pelimoodeissa ovat kaikki vakiot, eli arcade-, versus-, party-, endurance- ja harjoittelumoodit. Arcadessa jauhetaan kuusitoista tehtävää putkeen ja endurance-kestävyystestissä rytyytetään kaikki kentät läpi.
Versus-moodissa kaksi pyssymiestä ottaa toisistaan mittaa samaan aikaan tai vuorotellen ja enemmän pisteitä kerännyt voittaa. Party-moodin team battlessa kaksi korkeintaan neljän hengen ryhmään matsaa toisiaan vastaan. Taistelu hoidetaan versuksen tapaan pareittain. Voittaja ammuskelee hävinneen osapuolen ryhmän seuraavaa jäsentä vastaan kunnes jommalta kummalta tiimiltä loppuvat kilpailijat.
Saman osaston tournamentissa liuta pistoolisankareita setvii paremmuuttaan pudotuspelityyliin. Edellisistä osista tuttu seikkailua muistuttava tylsä täytemoodi on viisaasti jätetty kokonaan pois.
Yksinpeleissä on kolme vaikeustasoa. Beginner pitäisi sujua kaikilta parin tunnin treenin jälkeen. Advanced-tasolla saa olla jo melkoinen ammattilainen, jos pääsee loppuun asti ilman jatkoyrityksiä. Insane-tason kentät on tarkoitettu tykki kädessä syntyneille virtuooseille.
Kolmen kämmin jälkeen eteneminen loppuu, mutta kolikkopelikäännöksille ominaisesti jatkoyrityksiä on rajattomasti. Viimeisen ilotulituskentän jälkeen sihtaillaan näppäimistöä ja paukutellaan nimikirjaimet pitkälle ennätyslistalle. Myös yksittäisten tasojen parhaat pojot tallennetaan listan ohella.
Kilttiä ammuskelua
Grafiikka on iloista ja värikästä, mutta ei kovin taidokkaasti viimeisteltyä. Se ei tosin haittaa, sillä kohelluksen huikea tempo takaa, ettei mitään hienovaraisia nyansseja ehdi ihailemaan. Kaikki kohteet ovat selkeitä pahvitauluja tai karikatyyrimaisia piirroshahmoja. Maalit katoavat siististi poksahtaen, joten Point Blank sopii vaikka perheen naperoille, jos vain Namcon kookas kanuuna mahtuu tassuun.
Äänet jatkavat samaa leikkimielistä linjaa. Efektit ovat lyhyitä ja ytimekkäitä laukauksia, tussahduksia ja rasahduksia. Musiikki on lupsakkaa renkutusta ja hupaisin hoilaus on tulosruudussa. Kipaleen jatkuvasti luuppaavan biitin päällä raikaava älämölö on muikeaa. Mokomaan mölinään tosin kyllästyy jo parissa tunnissa, sillä pelin aikana sitä junnataan noin kerran minuutissa. Räiskinnän taustalla rullaaviin letkeisiin biiseihin ei ehdi tympääntymään, sillä niissä on riittävästi vaihtelua.
Point Blank 3 on rento ja sujuva ammuskelu, jonka ainoa rasite on sarjan aikaisemmat osat. Kolmososassa ei ole mitään todellisia uutuuksia. Paria poikkeusta lukuunottamatta kaikki kentät on jo nähty jossain muodossa aikaisemmin. Jos Namcon tivoliräiskintä kiinnostaa, siihen tutustuminen kannattaa aloittaa halpalaareja tonkimalla. Edelliset osat ovat nimittäin aivan yhtä hyviä kuin tämäkin.
80
