Nykypelejä haukutaan liian mustavalkoisiksi, mutta Pokémon tekee siitä vahvuuden. Musta ja valkoinen, versiot kaksi, panevat kaiken paremmaksi.
Tähän asti sarjassa on siirretty tapahtumapaikka uudelle mantereelle ja lätkäisty päälle kolminumeroinen määrä uusia hirviöitä metsästettäväksi. Historiankirjat uusiksi, Pokémon-sarja on saanut ihka oikeat tarinalliset jatko-osat!
Tapahtui viime pelissä: Pokémonien vapauttamiseen tähdänneen Plasma-joukkion oikeat motiivit paljastuivat maailmanvalloitusjuoneksi. Unovan salijohtajien ja sankarikouluttajan yhteistyöllä pantiin pahistiimille jauhot suuhun ja monoa takamukseen. Rauha palasi Unovaan, Plasma-johtaja Ghetsisin ottopoika N käänsi selkänsä Plasman vääristyneelle maailmankuvalle, legendaariset lohikäärmeet Reshiram ja Zekrom säästyivät välienselvittelyltä. Vain pääpaha Ghetsis pääsi pakoon punomaan uusia juonia.
Kaksi vuotta kuluu. Unovassa lämpötila laskee ja muinainen jäälohikäärme Kyurem heräilee horroksestaan. Plasma-tiimin jäseniä nähdään taas siellä täällä, mutta vanhaa sankaria, N:ää tai heidän lohikäärmeitään ei mailla eikä halmeilla. On siis aika uuden sankarin ja uuden matkan.
Unova ei pelasta itse itseään. Siihen vaaditaan kymmeniä tunteja pokémonien kouluttamista, taistelua, seikkailua ja välillä vähän filmaamistakin. Ai mitä auvoa!
Tarinaturinaa
Uudet Pokémonit ovat parhaat ja monipuolisimmat pelit sarjan historiassa, sillä oikea tarinallinen jatkumo piristää eltaantunutta kaavaa kummasti. Pienistä tarinallisista eroista johtuen valkoisen Pokémonin läpäisseiden kannattaa jatkaa valkoinen kakkosella ja mustan läpäisseiden mustalla.
Uusia mörköjä on mukana tasan nolla kappaletta, mutta tuttuja hahmoja ja lokaatioita senkin edestä. Puskista ja risukoista tosin löytyy vanhojen sukupolvien pokémoneja, Unova-uniikkien lisäksi.
Vanhat hahmot ovat päässeet elämässään eteenpäin. Esimerkiksi ykkössankarin kaveri on nyt salijohtaja, vanha mestari kouluttaa nuorempaa sukupolvea. Tutut paikatkin ovat muuttuneet, uusia kaupunkeja, saleja, metsiköitä ja luolia riittää. Salisuunnittelu on erinomaisen mielikuvituksellista, räkäisellä rokkiklubilla tai catwalkilla väännetyt salitaistelut viihdyttävät.
Vanhassa harvoin vara parempi
Pääpeli on tuttua kamaa: japsiropemainen seikkailu pokémonien maailmassa. Pääosassa on taskupörriäisten kerääminen, kouluttaminen ja taisteluttaminen, mikä tunnetaan armottoman koukuttavuuden epäpyhänä koalitiona.
Yksi parhaista ja itselleni tärkeimmistä uudistuksista on vaikeustasovalinta, kahdesta uudesta vaikeustasosta se vaikeampi on ollut toivelistalla jo vuosikaudet. Tai uudistus olisi yksi parhaista, ellei sitä olisi tehty järjenvastaisesti: vaikeustason voi vaihtaa vasta pelin läpäisyn jälkeen, myös helpommalle! Eikä siinä vielä kaikki: helpompi vaikeustaso on valkoisen Poksun yksinoikeus, vaikeampi löytyy vain mustasta.
Kautta Pikachun sieluttomien nappisilmien! Nintendo ja Game Freak, nyt tälle vuosituhannelle ja äkkiä. Seuraavan pelin vaikeustasovalinnan pitää sujua ilman typerää kikkailua.
Minustako Poké-tähti?
Pokémon-kouluttajan matkakaan ei ole pelkkää käsirysyä. Sivutekemistä löytyy aiemmista peleistä tutun, mutta kuolettavan tylsän Pokémon-musikaalin muodossa. Lisäksi nyt voi varustaa omaa kauppakujaansa, johon hyviä kauppiaita houkuttelemalla ja asiakkaille sitä suosittelemalla saa hankittua harvinaisen hyvää käyttötavaraa.
Pelikohtaisissa mustassa kaupungissa ja valkoisessa metsässä on omat monikerroksiset superluolastot, jotka tosin avautuvat vasta päätarinan läpäisyn jälkeen. Mutta aina pääsee mittelemään voimiaan Pokémon World Tournamentiin, johon osallistuu salijohtajia ja mestareita kaikista aiemmista Pokémon-peleistä.
Hauskin uusista sivutekemisistä on suomalaisittain hauskasti nimetty Pokéstar Studios, jossa omien pokeleffojen sijaan kuvataan Pokémon-toimintalyhäreitä. Kuvaustilanne vastaa normaalia vuoropohjaista taistelua, mutta vihollisen kurmottamisen sijaan on edettävä käsikirjoituksen mukaan, joka sanelee millaisia liikkeitä milloinkin pitää käyttää. Ainoastaan vuorosanat improvisoidaan itse.
Pokémonit Black ja White 2 ovat sitä ihteään, mutta hyvää ihteä. Klassinen Pokémon-kaava on jalostettu tasolle, jota typerä vaikeustasokikkailukaan ei onnistu pilaamaan. Tekemistä on enemmän kuin koskaan ennen ja tarinakin on varsin viihdyttävä. Eivät kakkoset Pokémon-allergikon päätä käännä, mutta meille lapsenmielisille keräilyintoilijoille se on nannaa navan täydeltä.
Yksi asia ei muutu. Vaikka kyseessä on taskuhirviöpeli, poké on aina parasta toisen pokémon-kouluttajan kanssa.
------------------------------
Unitutkijan työkalu
Vaikka Black ja White 2 ovat vanhan konkari-DS:n pelejä, saavat 3DS-pelaajat pientä bonusta. 3DS:n E-Shopissa muutaman euron hintaan myytävässä Pokémon Dream Radar -pikkupelissä etsitään ja napataan Pokémoneja 3DS:n gyroskoopin ja kameran avulla. Simppeli osoittelupeli ei viihdytä yksinään, mutta siitä löydetyt taskumonsterit saa siirrettyä mustavalkopelien kakkososiin. Ovatpa ne vielä suhteellisen harvinaisia, ja niillä on normipelissä saavuttamaton piilotettu kyky.
----------------------------------------
pokebw1: Pokéstar Studios: Ei läheskään niin irstas kuin nimestä voisi olettaa.
Pokebw2: Omat leffat voivat olla mitä tahansa supersankarieepoksen ja ufo-jännärin väliltä, yhdistävää on lähinnä leffojen pokémon-kamppailut.
Pokebw3: Kadulla tuli vastaan joku kaljupää nahkarotsissa. Esitteli itsensä Pelit-lehden avustajaksi, mutta eihän sellaiset hunsvotit niin tasokkaaseen lehteen pääse kirjoittamaan!
Pokebw4: Ei, tämä ei ole Pokémon-maailman Serena, kyseessä on yksi uusista saleista.
Pokebw5: Tuo kuvaushan vastaa omaa sunnuntaiaamuani.
Pokebw6: Roxien sali on rähjäinen rokkiklubi. Esiintyjät ovat oikeasti kouluttajia, laulaja totta kai salijohtaja.
Dream1: Dream Radarissa pokémonit napataan lasersäteellä.
87
