www.pokemon.com
Tämän minä olen kokenut ennenkin: kesä kuluu ja Pokédex täyttyy pikku veitikoista. Suvena 2003 Pokémon Ruby nostatti keräilyvimmaa ja nyt saman tekee Pokémon Pearl. Diamond ja Pearl ovat pelillisesti identtiset, erona ovat vain ne muutamat kullekin versiolle ominaiset Pokémonit.
Pokémon-sarja kärsii turhaan lapsellisuuden ja köykäisyyden maineestaan. Höhlät piirretyt ja pikkulapsille suunnattu oheiskrääsän määrä karkottavat osan pelaajista tiehensä. Ennakkoluuloista ei kannattaisi perustaa varsinkaan Pearlin ja Diamondin kohdalla, sillä uusin päivitys on toistaiseksi parasta Pokémonia. Nintendo osaa tehdä hyvästä vielä parempaa, ja se ei ole aivan tavallista liiketoimintaa se.
Peruspilarit ovat vankasti ennallaan. Sankari(tar) seikkailee läpi Sinnohin kylien, metsien ja luolien, ja nappaa matkan varrella Pokédexinsä hellään säilytykseen kohtaamiaan pikkueläimiä, Pokémoneja. Yhtä tärkeää on oman Pokémon-katraan hoivaaminen, ja tuttuun tapaan ikiomia pikkusotureita kulkee mukana kuusi kappaletta. Pokémonit ovat seikkailijan taistelijoita ja ne mittelevät voimiaan luonnossa villeinä kulkevia lajitovereita sekä muiden kouluttajien kasvatteja vastaan. Ottelut kasvattavat kykyjä ja voimia roolipeleistä tuttuun tapaan.
Seikkailun lomaan on nivottu pahiksia ja hyviä tiedemiehiä, ihmisten auttamista, vaihtokauppaa ja leivontaa, muotia, taistelua, marjastusta ja uhkapelejä. Muun muassa. Koskaan aikaisemmin Pokémon-sarjassa ei ole ollut näin runsaasti erilaista tekemistä perusseikkailun ja Pokémonien kasvatuksen rinnalla. Lisäksi kylät ovat kasvaneet ja monipuolistuneet, eikä luolastojen sokkeloita saa ihan heti hallintaansa edes toistuvilla tutkimusretkillä.
Alapelit on nivottu kauniisti kiinteäksi osaksi pelikokonaisuutta. Yleensähän Nintendon tuotteissa lisukepelit avautuvat peruspelin edetessä, ja niitä voi treenata löytymisen jälkeen erikseen erillisten valikoiden kautta. Pelillistä merkitystä niillä on ollut vain harvoin, joten ne ovat usein jääneet pelkästään ihan kivoiksi mutta irrallisiksi, köykäisiksi ja merkityksettömiksi bonuksiksi. Toisin on nyt.
Yltäkylläisen pelillisen sisällön lisäksi pelattavuutta on parannettu. Ehkä mukavin parannus on kypsien marjojen kasvupaikat näyttävä kartta, jonka saa lahjaksi eräältä avuliaalta kyläläiseltä. Karttaohjelma napsahtaa automaattisesti paikoilleen mukana kulkevaan apuaparaattiin, johon kertyy pikkuhiljaa jos jonkinlaista kivaa tai pelaamista helpottavaa ohjelmaa. Aparaatin näkymä avautuu DS:n alaruutuun automaattisesti.
Marjoja on toki voinut poimia ja laittaa uudelleen kasvamaan aikaisemmissakin Pokémoneissa, mutta päivien kuluessa kasvupaikat unohtuvat ja sato happanee pensaisiin. Nyt marjat pääsee napsimaan kassiin helposti varsinkin sen jälkeen, kun siivekkäälle Pokémonille löytyy lentokyky. Marjoista voi leipoa torttuja, jotka kannattaa syöttää Pokémoneille. Tortut kehittävät Pokémonien ominaisuuksia ja tekevät taito- ja kauneuskilpailuissa menestymisen helpommaksi. Lisäksi marjoja voi syöttää sellaisenaan Pokémoneille, jolloin ne vaikkapa poistavat taisteluissa tulleen unitaudin tai palovammat. Tietyt marjat voi antaa Pokémonin pideltäväksi, jolloin ne vaikuttavat ötökän ominaisuuksiin ja voivat esimerkiksi estää palovammojen syntymisen.
Online-peli tarjoaa otteluita muiden lihaa ja verta olevien Pokémon-diggareiden kasvattamien mussukoitten kanssa sekä mahdollisuuden vaihtokauppaan. Oman Pokémonin voi laittaa tarjolle ja kertoa millaisen piipertäjän haluaa vaihdossa omastaan. Minulle näistä ominaisuuksista ei ole sen kummempaa iloa, nautin eniten yksinpelistä omassa rauhassani, mutta minua sosiaalisimmille tapauksille online-ominaisuus on mainio lisä aikaisempiin Pokémon-versioihin verrattuna.
