Polar Panic (PS3)

Polar Panic lainaa ideansa Segan 1982 julkaisemasta Pengo-muinaispelistä, jossa jäisissä sokkeloissa tepasteleva pingviini teilaa vihollisia liukuvilla seinäpalikoilla. Eiconic Gamesin Polar Panicissa pingviini vaihtuu jääkarhuksi ja sno-beet metsästäjäksi, mutta jäänkova ydin on sama.

Polar-karhu torppaa sokkelossa partioivat ilkeät metsästäjät liukuvilla jääkuutioilla. Palikat pysähtyvät vasta seuraavaan palikkaan ja kaikki väliin jäävät ukot litistyvät. Jos kuutio työnnetään viereistä palikkaa päin, se tuhoutuu. Lumikuutiot hajoavat Polarin tönäisystä, vaikka niiden vieressä ei olisi mitään. Jääkarhu on nurinkurisesti onneton lähitaistelija, joten nuijaa ja pyssyjä käyttävät metsästäjät pitää jallittaa kuutioiden väliin. Pengosta poiketen ukkoja tulee areenalle lisää mökeistä, jotka tuhotaan puskemalla kuutio ovesta sisään.

Tunnelmaa tiivistetään kireillä aikarajoilla, sillä hitaiden metsästäjien rökittäminen ei sinänsä ole vaikeaa. Kellon vilkuilu tuo nujakointiin reilun annoksen kiirettä ja intensiteettiä. Toisinaan vähän liiankin kanssa, sillä kytkimien yli kävelemiseen ja muihin toissijaisiin bonuskikkailuihin riittää harvoin aikaa. Onneksi karhuja uhkaavan Mr Bigin pomomasiinoita saa murjoa niin pitkään kuin haluaa.

Polar Panicissa on sopiva setti erilaisia kenttiä ja vastustajia, joilla viihdyttävä idea ja sen muunnelmat tulevat taatusti tutuksi. Lisähupia irtoaa moninpelistä ja pienimmällä siirtomäärällä maaliin -pulmakentistä. Kimppakiva on 2–4 karhun survival-kamppailua loputonta metsästäjälaumaa ja toisiaan vastaan. En muista yhtään moninpelillä ryyditettyä Pengo-kloonia (tai kloonia yleensä), joten pisteet siitä.

84