Uuden konsolin julkaisu on kuin politiikan pikakurssi. Tarkoin ajoitetut artikkelit joko lisäävät tai nakertavat uskoa uuden konsolin ominaisuuksiin ja julkaisupeleihin. Rehellisyys ja riippumattomuus ovat jutuista ja jutuntekijöistä todennäköisesti kaukana.
On päivänselvää, että suurien konsolijättien markkinointiosastot kirjoittavat ja kirjoituttavat juttuja, jotka yritetään saada sopivaan aviisiin tarvittavalla totuudella kuorrutettuna. Taistelu markkinaosuuksista on tuimaa ja kaikki keinot ovat aivan varmasti sallittuja.
Vastaavasti ennen vaaleja lehdistö kirjoittaa politiikasta ja poliitikoista mitä villeimpiä juttuja. Presidenttimme on vanha taistolainen ja erään puolueen entinen johtohahmo pahimman luokan parittaja. Totuutta ei tarvitse kertoa, vaan pelkkä mielikuvien luominen riittää. Mielikuvat vaikuttavat totuuden tasatahtista torvisoittoa salakavalammin ajatteluumme ja toimintaamme.
Jotenkin silti luotamme edelleen lukemaamme ja netistä poimimaamme, ja se on luonnollista, onhan joukossa objektiivisen totuuden sanansaattajia. Vai onko? Jokaisen kirjoittajan, myös rehellisen sellaisen, omat mieltymykset ja käsitykset vaikuttavat jutun väriin vaikka objektiivisuuteen kuinka pyrittäisiin.
Jos esimerkiksi uuden lääkkeen tehosta kertovat tieteellisissä lehdissä julkaistut tutkimukset paljastuvat lääketehtaan markkinointiosaston palkkaamien haamukirjoittajien kirjoittamiksi ja ehkä vain osatotuuden sisältäviksi, voiko enää mihinkään itse asiassa luottaa?
Uuden konsolin julkaisu on bisnesarvoltaan huima, jopa merkittävämpi kuin uuden lääkkeen markkinoille tulo, vaikka lääkkeidenkin kehityskulut ovat miljoonissa. Sonyn tulevaisuus on pitkälti PS3:n menestyksestä kiinni. Niinpä laitteelle on saatava median ja sitä kautta suuren yleisön tuki ja luottamus.
Tällä kertaa Nintendo on onnistunut tavoitteessa parhaiten. Hassusta nimestä huolimatta Wiille on luotu miellyttävä, mukavan odottava ja rento ennakkokohu, ja mikä parasta, jotakin uuttakin on luvassa.
Rentouteen saattaa vaikuttaa sekin, ettei kukaan osaa pitää Wiitä uhkana oleville ja tuleville konsoleille. Se on pikemminkin hassun hauska (ja edullinen) vempain, jonka jokainen voi hankkia kotiinsa kun siltä tuntuu. Jopa itse Microsoft on kieron maukkaasti lähtenyt markkinoimaan Wiitä Xbox 360:n kaveriksi (= ”Osta PS3:n hinnalla kaksi konsolia” -messuheitto).
Sony tarpoo kummallisessa suossa tai vaihtoehtoisesti luottaa PS3:n ominaisuuksiin ja PlayStationin maineeseen kuin vuoreen. Tai sitten toivoo blu-ray-levyn tekevän saman, minkä DVD teki PS2:lle: jokainen meistä kuulemma haluaa halvan kiekonpyörittimen uusille tarkan kuvan elokuville.
Sony-uutiset ovat lähes aina negatiivisia. PS3 on kallis, se myöhästyy, tuotantolinjat eivät pysy aikataulussa ja pelit ovat samannäköisiä tai (vieläkin) kurjemman näköisiä kuin Xbox 360:lla. Jos näin todellakin on, PS3 kuulostaa turhalta vempaimelta. Kohtuullisen tanakka hinta ja Euroopan-julkaisun myöhästyminen ovat toki totta, mutta Sonyn leiristä ja sen tärkeimpien kumppanien suunnasta pitäisi pakosta alkaa kuulua pikku hiljaa myönteistäkin.
Ainoa positiivinen isku on ollut Edge-lehden tuoreehko Motor Storm -ennakko, joka loi uskoa johonkin parempaan, johonkin seuraavan sukupolven lupauksien suuntaan. Interaktiivisuus ympäristön kanssa on kuulemma uskomatonta, ja kuvaruutukuvat näyttävät kiistämättä komeilta. Kirjoittajien mukaan Motor Storm tuntuu käsittämättömän kiihottavalta ja mukavan kaoottiselta ja, mikä tärkeintä, ennenkokemattomalta. Japanin peliraamattu Famitsu ehti myös hätiin ja veikkaa PS3:sta konsolisodan voittajaa.
Juttu luo kaivattua toivoa, mutta jossakin aivojen ohimolohkon sivukurkiaisessa asuva skeptinen kyynikkoni pani minut pohtimaan, kukahan jutun oli itse asiassa (haamu)kirjoittanut. Toisaalta hypelohkoni huutaa samanaikaisesti suoraa huutoa: Entäpä jos luotettaisiin edes Edgeen, tuohon ennen niin maineikkaaseen ja arvostettuun lehteen ja sen riippumattomuuteen.
Silti Sonyn markkinamiehien valinta päästää juuri Edgen toimittajat asialle oli onnistunut, sillä Edgeä seuraavat lukuisat pelijournot. Jostainhan sen positiivisen hypen on alettava. Ja totuuden hiveneen viittaa se, ettei peli kuulemma rullaa 60 kuvan sekuntivauhdilla vaan puolella siitä. Siitäköhän se kaoottisuus syntyy?
Toisaalta ei Xbox 360 sekään ole mikään kaikkien aikojen kone, vaikkei laitetta isommin missään kritisoida. Sen kauhistuttava pölynimuria muistuttava tuhina kypsyttää ja pelit ovat ihan pikkukivoja, mutta ilman mitään todella järisyttävää uutta. Kuvaavaa on, että suuri osa tuntemistani pelaa kolkkiboksilla suurella mielihalulla pienimuotoisia Live Arcade -pelejä, jotka eivät ole uutta sukupolvea nähneetkään.
Ai niin, Edgen mukaan PS3 on superhiljainen, ja huh, se on sentään helpotus ja ihan pätevä syy hankkia PS3, onhan? PS3 on – uusiotermiä käyttääkseni – hypenhiljainen.
