Realistinen ilmasota on haastava aihe. Elokuvissa ja tv:ssä pommituslentäjät ovat jääneet aina hävittäjä-ässien varjoon, mutta poikkeuksia löytyy. Parhaiten asiaan paneutuu ITV:n muinainen Pathfinders-minisarja.
George Lucas käytti Star Warsin esikuvana toisen maailmansodan ilmataisteluita. Scifinä erilainen koiratappelu myy hyvin, mutta se aito asia on jostain syystä aina jäänyt vähemmistöön. Kunnollisia ilmasotakuvauksia on tehty kautta aikain yllättävän vähän, ja niistäkin suurin osa on nopealiikkeisistä hävittäjätaisteluista. Hitaasti yön halki matkaavat pommittajat eivät tunnu kiinnostavan elokuva-ammattilaisia kuin satunnaisesti, joten kaikki hyvä on aina kotiinpäin.
Vuonna 1972 kuvattu englantilainen Pathfinders-sarja kertoo 12 vajaan tunnin pituisen jakson verran Lancaster-pommittajamiehistöjen elämästä ja kuolemasta. Kiitos tekijänoikeuskiistojen harva on kuullut koko sarjasta. Onneksi aukon voi paikata hommaamalla sarjan DVD-julkaisuna. Kuvanlaatu tosin on paikoitellen aika kammottavaa mössöä ja tekstityskin puuttuu, mutta omalla kierolla tavallaan tämä sopii kokonaisuuteen: Välillä käytettyjä oikeita sotakuvauksia ei helposti erota draamallisesta materiaalista.
Näkemiin vaan, muru
Pathfinders on draamasarja, jonka jaksoissa keskitytään pääasiassa miehistöjen ja kotona kentällä odottavan henkilökunnan vastoinkäymisiin. Varsinaista ilmasotaa on mukana jonkin verran ja lentokoneessa istutaan tarpeeksi, mutta pulssia nostattavaa koiratappelua on turha odottaa. Tämä johtuu osittain budjettirajoituksista, sillä isompien paukutusten kuvaaminen on yksinkertaisesti tv-tuotannon ulottumattomissa.
Toiminnan puute ei silti ole iso miinus, sillä homma toimii muuten hienosti ja jaksoissa paneudutaan pommittajien elämään eri näkökulmista. Ensimmäinen iso plussa on sarjan englantilaisuus, mikä auttaa tekemään kaikesta juuri sen tärkeän piirun verran aidompaa. Puhetyyli, käyttäytyminen ja perienglantilainen bob’s your uncle -kieli hymyilyttävät, mutta auttavat samalla ankkuroimaan tapahtumat tiukasti oikeaan aikaan ja paikkaan.
Tekoajalle tyypilliseen tapaan Pathfindersissa ei ole varsinaista jatkuvaa juonta, mutta se sopii sodan henkeen. Miehistöjen menetykset olivat kovia ja harvat hahmot pysyvät minisarjassa sen koko keston ajan. Muutaman sankarin toimien seuraamisen sijasta painopiste on tahallaan valittu niin, että yksittäisissä jaksoissa nähdään aina uusia kohtaloita.
Arjen sankareita
Valitut aiheet maalaavat kokonaisen kuvan pommittajamiehistöjen elämästä. Tähän kuuluu tylsää Lancasterissa kyykkimistä matkalennon aikana, mutta myös ainainen yöhävittäjien pelko ja taistelu luonnonvoimia vastaan. Välillä sivutaan myös monien ilmasotafriikkien suosikkia, teknistä sodankäyntiä.
Pommittaminen paksujen pilvien läpi ilman kunnollista tutkaa ei onnistu, joten pasifistinen tiedemies laitetaan kehittämään ilmavoimille ratkaisu pikatahtiin. Ongelma vain on, että moista arvotekniikkaa ei ole varaa päästää saksalaisten käsiin, jos kone ammutaan alas vihollisalueen yllä.
Sodan arvaamattomuutta ei varsinaisesti korosteta, mutta se tulee esiin lähes lakonisen huomaamattomasti. Yhdessä karussa jaksossa tutustutaan ensin miehistöön, mutta hetken kuluttua koko joukko kapteenia lukuun ottamatta lykätään koneesta ulos kun se saa osuman. Sitten pilotti huomaa tulen sammuvan ja yrittää lentää Lancasterin yksin takaisin kotiin, mutta miten selittää miehistön puuttuminen?
Kaikissa jaksoissa ei leijailla yläilmoissa. Välillä alas ammutut lentäjät yrittävät selvitä miehitetyltä alueelta takaisin kotiin, välillä kommandot tuhoavat tutka-asemia yhteistyössä pommittajien kanssa. Saksalaiset on yleensä kuvattu järkevän normaaleina ihmisinä, vaikka joukkoon onkin eksynyt pari koomista ylilyöntiä.
Jos ilmasota ja pommittajat kiinnostavat muutenkin kuin pelkkinä ideoina, on Pathfinders ehdottomasti tutustumisen arvoinen. Yhtä laaja-alaista ja tasaisen hyvää kertomusta brittiläisestä pommitusoperaatiosta ei ole muuten saatavilla.
Ohjaus: Michael Caton-Jones (1990)
On 17. toukokuuta vuonna 1943. B-17-pommikone Memphis Bellen täytyy suoriutua enää yhdestä pommitustehtävästä, sitten on 25 tehtävää täynnä ja koneen miehistölle sota on ohi.
Michael Caton-Jonesin vuonna 1990 ohjaama pommikone-elokuva Memphis Belle kuuluu viiden parhaan ilmasotaelokuvan joukkoon. Tämä ei sinänsä ole saavutus, sillä kilpailusta ei oikein voi puhua.
Onneksi Memphis on oikeasti hyvä elokuva, vaikka tarina ei ole yllättävä. Ennen lentoa luodaan samaistumispintaa, sitten Memphis Belle käynnistää moottorinsa, elokuva lähtee lentoon, ja edessä on hieno, jännittävä retki Bremenin siviilejä pommittamaan. Pääsevätkö pojat takaisin?
Arvostelu on luettavissa www.pelit.fi:ssä 3.11.2008.
