Joulun alla kuului kummia: eDome, yksi Suomen vanhimmista ja suurimmista pelisaiteista tasapainoili veitsen terällä. IT-kupla oli vaatimassa jälleen yhden uhrin.
Kalabaliikki alkoi, kun juuri ennen vuodenvaihdetta eDomen etusivulla toimitus kiitti lukijoitaan ja jätti kitkerältä kuulostavat jäähyväiset. Viesti sai olla sivuilla joulupyhien yli, sitten se katosi vähin äänin.
Samaan aikaan kohina eDomen ympärillä kävi herkullisen kiivaana Sonera Plazaan kuuluvassa Muropaketissa. Keskusteluun osallistuivat entiset edomelaiset ja kuten pian tiedettiin, myös osa eDomen tulevista isännistä. Saitin kohtaloa reposteltiin paukkuja säästelemättä, mikä selvästikään ei ollut Sonera Plazalla asioista päättävien mieleen.
Julkisuuteen soneralaiset ilmoittivat vain joidenkin eDomen määräaikaisten työsuhteiden päättyneen. Oikeasti koko toimitus oli lempattu pihalle ja sisältö oli päätetty ostaa MTV3:lle Tiltiä tekevältä Intervisionilta. Jokaisella on vahva käsitys siitä, millaista pelijournalismia Tilt edustaa.
Yleishyödytöntä lätinää
eDome näyttää lähtevän aivan väärään suuntaan uudistumisensa myötä. Tarvitseeko pelaava Suomi enää yhtään uutta pelisaittia, joka on tehty tismalleen samasta muotista kuin lukuisat muut? Kaikissa on samat uutiset, ennakot, peliarvostelut, juttupaikat ja tiedostot varmuuden vuoksi kaikille koneille. Jottei varmasti olisi mitään omaa, arvostelut noudattavat liki yksi yhteen samaa formaattia kuin kaikki muutkin.
Aiemmin eDomessa oli pari lehtien puolellakin kokemusta hankkinutta osaavaa toimittajaa, jotka osasivat tehdä muutakin kuin sutaista puolivillaisia peliarvosteluita. Toinen vahvuus olivat moninpeliserverit ja niiden ympärille muodostuneet yhteisöt. Nyt niiden kohtalo on vähintäänkin epäselvä. Minusta olisi kannattanut miettiä, miten nettipelejä voisi kehittää ja tiivistää yhteisöjä entisestään.
Onneksi Suomessa on niitäkin saitteja, joissa on ymmärretty keskittyä. Muropaketti on hyvä esimerkki siitä, miten yhden asian, tässä tapauksessa PC-raudan ja erityisesti ylikellotuksen ympärille, on syntynyt vahva ja aktiivinen yhteisö. Muropaketin perustanut ja nykyään Soneran palkkalistoilla sitä pyörittävä Sampsa Kurri ilmiselvästi tuntee aihepiirin, eikä yritä hötkyillä joka suuntaan.
Toinen samalla tavalla hieno saitti on Ruutulippu.net, jossa keskitytään Papyruksen autopelien Suomen mestaruus -liigoihin. Pitkälti Ruutulipun ansiosta kyseiset pelit ovat suhteessa suositumpia kuin missään muualla Euroopassa. Omalla tavallaan hyvällä tavalla rajattu paikka on myös retropelitaivas Pelikapseli.
Yhteistä kaikille kolmelle on se, että ne pyörivät tai ainakin ovat syntyneet innokkaiden harrastajien aktiivisuudesta. eDome ja sitä vastaavat Peliplaneetta tai Peliversumi osaavat kyllä kirjoittaa yleispätevästi kaiken maailman peleistä, mutta heti kun nenän eteen heitetään hieman syvällisempää paneutumista vaativa peli, ei tekijöillä riitä joko osaamista tai halua muuhun kuin pintapuolisiin sutaisuihin.
Miksi tehdä pelilehteä nettiin iänikuisin konstein, kun yhtä hyvin voisi tehdä asiat tavalla, johon lehdet eivät pysty? Sonera on ilmoittanut tavoitteekseen saada miljoonatappioita aiheuttaneet Sonera Plazan sivut kannattaviksi vuoden päästä. Jos malliksi otetaan eDome, en usko että se tulee onnistumaan ostamalla tiltiläisiltä suoraan samaa sisältöä kuin Tiltin omilla sivuilla. Miksi ylipäätään kukaan haluaisi maksaa samasta yleispätevästä tusinatauhkasta, kun netistä saa vähintään yhtä hyvää ja paljon paremmin itse kullekin kohdistettua luettavaa ilmaiseksi? Onnea vaan uudelle eDomelle.
Pellejournalismia
Tapaus eDome pisti ajattelemaan pelejä käsittelevää nettimediaa yleisemminkin. Miksi netissä on niin äärettömän vaikea tehdä rahaa? Minkä takia nettisivut eivät syrjäyttäneetkään perinteisiä lehtiä, kuten jotkut visionäärit IT-buumin kuumimpina aikoina ennustivat?
Miksi ihmiset ovat valmiita maksamaan juttujen lukemisesta paperilta, mutta eivät selaimen kautta? Eihän sellaista ongelmaa pitäisi olla, jos kerran sisältö on tärkeintä? Kyse on uskottavuudesta.
Nettijournoilta on tainnut unohtua, mitä journalismi oikeasti tarkoittaa. Se ei tarkoita sitä, että juttu voi olla miten löysää lätinää tahansa vain sen takia, ettei juttuja tarvitse kirjoittaa määrämittaan. Jokainen työkseen kirjoittava tietää, että vaikeinta on saada pointtinsa sanottua lyhyesti.
Journalismi ei ole sitäkään, että kirjoittajiksi haalitaan ketä tahansa joreja ja repejä, jotka nyt vaan sattuvat olemaan kiinnostuneita peleistä, ja joiden jutut lätkäistään sivuille sellaisinaan ilman että kirjoittaja vaivautuisi kertaakaan tarkistamaan faktoja tai että toimitus oikeasti editoisi jutun julkaisukuntoon. Useimmat perinteisen median puolella normaalit toimintatavat on heitetty romukoppaan turhina. Ja sitten ihmetellään, miksei kukaan arvosta.
Takaisin juurille
En jää itkemään, vaikka joka ainoa kaupallinen yleispelisaitti heittäisi pyyhkeen kehään. Luen juttuja enemmän netistä kuin lehdistä, mutta en mistä tahansa yleispelipaikoista, vaan tarkkaan rajatuilta, syvälle aiheeseensa pureutuvilta sivuilta. Minulle netin vahvuus on asioissa, joihin lehdet eivät koskaan pysty. Pelit-lehti ei voisi koskaan tehdä kahdenkymmenen sivun syväluotaavaa ja jatkuvasti päivittyvää analyysia nettisimun lentokoneiden vahvuuksista ja heikkouksista. Netin puolella yksi asiansa tunteva ihminen riittää.
Ongelma on vaan siinä, että vaikka saitti toimisi kuinka harrastuspohjalta, se aiheuttaa sitä enemmän kustannuksia mitä suositumpi paikasta tulee. Serveritila maksaa, ylläpito maksaa, liikenne maksaa ja mitä enemmän niitä vaaditaan, sitä enemmän palaa rahaa. Ennen pitkää pitää päättää, onko harrastus siihen uhratun ajan ja valuutan arvoinen.
Ihmiset on totutettu siihen, että netissä kaikki on ilmaista. Vaaditaan laadukkaasti toteutettuja palveluita, mutta ei olla valmiita maksamaan niistä. Jos internet keksittäisiin nyt, sillä ei olisi samanlaista historiaa painolastinaan eikä siellä avattaisi montaakaan sivua ilmaiseksi.
