Premier Manager 98 (PSone) – Orjamarkkinat

Premier Manager on jo pitkään ollut PC:llä, jos ei nyt manageripelien huippua, niin hyvää keskitasoa ainakin. Muodonmuutos Pleikkarille on tapahtunut onnistuneesti ja vain hiirtä jää kaipaamaan.

Manageripelit ovat aina olleet harvojen hupia, sillä ne vaativat pelaajaltaan runsasta kiinnostusta ja sivistystä jalkapallosta. Peli-ideana on toimia seuran pelaajahankinnoista vastaavana managerina, joka myy ja ostaa ihmisiä kuin karjaa, ainoana tavoitteenaan joukkueen urheilullinen ja taloudellinen menestys.

Teoriassa Premier Managerissa on kaksi eri pelivaihtoehtoa: johtaa mitä tahansa brittijoukkuetta tai aloittaa pohjalta kolmosdivarista tarkoituksena päästä eteenpäin seuratasolla ja omalla uralla. Pelityyleillä ei ole mitään sisällöllistä eroa, joten vaihtoehdot ovat lähinnä kosmetiikkaa, varsinkin kun tehtävät ja vaikeustasot ovat molemmissa samat.

Hinta pinnassa

Pelaajakaupat pyörivät pääasiassa myytäväksi listattujen miesten ympärillä. Kun markkinoille ilmestyy kiinnostava pelaaja, kaverista tehdään hintapyynnön perusteella tarjous omistajaseuralle. Äijän omaa innokkuutta siirtoon voi lisätä palkankorotuksella ja bonuksella, kuten lupaamalla kämpän ja auton seuran puolesta. Jos epäilee miehen sopivuutta omalle joukkueelle, voi kaveria tarkkailemaan asettaa scoutin, joka antaa lisätietoja pelaajan suoritustasosta. Tällainen varmistelu ei juuri kannata, sillä useimmiten scoutin antama lisäinformaatio on vain ilmoitus pelaajan siirtymisestä johonkin kilpailevaan seuraan.

Listaamattomankin pelaajan voi yrittää ostaa, mutta silloin miehen kauppahinta on arvioitava itse eikä pelaajaa tarkkailemaan saa asettaa scoutia. Seurat ovat turhan innokkaita pitämään tähtipelaajistaan kiinni, sillä reilukaan ylihinta ei innosta kaupantekoon. Pelaajabisneksen kuviot ovat lähes inhorealistisia, sillä kauden jo alettua pelaaja joutuu passiivisesti seuraamaan siirtomarkkinoita ja rukoilemaan, että myytäväksi ilmestyisi joukkueen kipeästi kaipaama laitapakki ja vieläpä oikeaan hintaan.

Joukkuetta voi parantaa pelaajakauppojen lisäksi laittamalla äijät rehkimään harjoituksissa. Treeneissä voi keskittyä pelaajan kaikkien taitojen kehittämiseen tai keskittyä vain yhteen pelin osa-alueeseen. Tyhjänpäiväisenä rajoituksena koko joukkuetta ei voi käskeä harjoittelemaan syöttöpeliä, vaan syöttöharjoituksiin mahtuu vain pieni osa porukasta ja ne, jotka jo harjoittelevat syöttöpeliä eivät voi treenata mitään muuta. Näin typerästi toteutettuna harjoittelun olisi voinut jättää vaikka kokonaan pois.

Seuran junioritoiminta on mukana, mutta se toimii hieman hassusti. Tulevaisuuden lupauksia ei voi itse nostaa miesten sarjaan, vaan juniorit tulevat automaattisesti ykkösjoukkueeseen peliuransa lopettaneiden tilalle. Ei järin realistinen systeemi, mutta sen ansiosta markkinoilla halvalla liikkuvista ikämiehistä on joukkueelle myös pidempiaikaista hyötyä.

Premier Managerissa ei seuran talouspuoleen juuri tarvitse puuttua. Seuran rahavirtoja ohjataan eri kohteisiin valmennuksesta joukkueen terveydenhuoltoon. Mitä enemmän rahaa syytää esimerkiksi junioritoimintaan, sitä parempia tulevaisuudenlupauksia seura kasvattaa. Varainkäyttö on hoidettu sikäli erikoisesti, että missään vaiheessa kohteisiin ei sijoiteta tiettyjä puntamääriä, vaan pelaaja määrää vain, kuinka suuren prosenttiosuuden eri osa-alueet saavat. Tämän takia joukkue ei voi säästää menoja karsimalla, vaan ainoa tapa menojen pienentämiseen on myydä kallispalkkaiset pelaajat muualle.

Hyvä höyry

Otteluita seurataan kahdessa vaiheessa. Ensin tuijotetaan pelkkiä tilastoja, joista näkee kummalla joukkueella pallo useimmiten on ja missä päässä peliä käydään. Ottelun lopussa näkee myös pelaajien henkilökohtaisen onnistumisen ottelussa, mutta jos peli ei ole kulkenut, ei mistään näe, missä asioissa miehellä on ollut vaikeuksia.

Tilastotieteilyn jälkeen voi katsella ottelukoosteen, jossa parhaat maalitilanteet seurataan Actua Soccer 2:sen tyylikkäässä ottelutoteutuksessa. Varsinkin selostaja esiintyy edukseen, sillä mies kertoo juuri siitä mitä kentällä tapahtuu. Vapaapotkun hidastuksessa, jossa hyökkääjä tykittää pallon yläkulmaan selostaja hehkuttaa muurin takan poikittain juossutta pelaajaa, joka sijoittumisellaan esti maalivahtia näkemästä palloa ja maskimies todella löytyy puolustuksen keskeltä. Vaikka maalitilanteet ja niiden kommentit ovat selvästi valmiiksi ohjelmoituja, ne tekevät silti säväyksen realistisuudellaan.

Otteluiden lopputulokseen vaikuttaa paitsi joukkueiden materiaaliero myös pelitaktiikka. Siihen voi puuttua valitsemalla kenttäryhmityksen numerosarjana tyyliin 4-3-3 ja päättämällä, pelaako joukkue hyökkäävää jalkapalloa vai varjeleeko jokainen ukkeli omaa maalia takaiskuilta. Puolustukselle annetaan ohjeet taklausten rajuudesta ja pelataanko alue- vai miespuolustusta sekä lähdetäänkö hyökkäyksiin pitkillä juoksupalloilla vai hallitummalla pelinrakentelulla. Otteluun sopiva taktiikka riippuu paitsi omasta joukkueesta myös siitä, millä tyylillä ja millaisella miehistöllä vastustaja matsin lähtee.

Pelin käyttöliittymä on hankala ja kankea. Padilla siirretään kursorina toimivaa palloa ikonien päälle, joilla valitaan seuraava toiminto. Pallo nitkuttaa ruudun poikki kohtuullisen rivakasti, mutta ikoneita ei ole sijoitettu tiiviisti yhteen nurkkaan vaan ne on ripoteltu pitkin kuvaruutua, jolloin palloa saa siirrellä jatkuvasti laidalta keskelle ja takaisin.

Premier Manager 98 on puhdasoppinen manageripeli eli tehtävänä on vain hankkia seuralle mahdollisimman hyvät pelaajat eikä muuta. Talous- ja taktiikkapuoleen voi tietenkin vaikuttaa, mutta niihin ei välttämättä tarvitse kajota edes kerran kaudessa. Kankeaa käyttöliittymää lukuunottamatta toteutus on erinomainen ja osoittaa, että hieman hidastempoisemmatkin peli-ideat toimivat Pleikkarilla mainiosti.

Ennen kuin suunnittelee pidempää uraa Premier Managerin parissa kannattaa Final Fantasyn olla finaaliin asti pelattu, sillä Premier vaatii koko muistikortin käyttöönsä eikä muille peleille jää tallennustilaa.

83