Manageripeli. Eikö jalkapalloseurasimulaatioille tule lainkaan loppua? Kyllä hyvä sellainen aina paikkansa lunastaa, mutta viime aikoina on jokainen manageripeli valettu samasta muotista. Gremlinin Premier Manager ei ole poikkeus. Jälleen on luotsattava pieni rupuinen seura nelosdivarin pohjamudista valioliigan loisteeseen täysin samoin keinoin kuin noin tuhat kertaa aikaisemminkin.
Päävalikon 12 ikonin välityksellä hoidetaan tavallisimmat managerin toimet. Pelaajia laitetaan myyntiin siirtomarkkinoille ja ostetaan uusia tilalle, stadionin tiloja kohennetaan tarpeen vaatiessa ja puhelimella otetaan yhteyttä valmentajiin sekä rahoittajiin. Taulukkoa on joka lähtöön joukkueen historiasta tuoreimpiin liigatilanteisiin ja faxilla saadaan uutisten lisäksi tietoja pelaajasiirroista. Itse ottelut esitetään sarjana pieniä animaatioita, jonka nopeuden voi säätää. Parhaimmillaan matsin tapahtumat on käyty läpi vajaassa puolessa minuutissa.
Premier Managerin suurin ongelma on se, että joukkueeseen ei saa konkreettista tuntumaa. Pelaajat jäävät vain merkkijonoiksi lukemattomiin listoihin. Yksilöllinen harjoittelu on tervetullut uudistus, mutta mistään ei saa tietoa siitä, mihin suuntaan rääkit ovat pelaajan kykyjä vieneet!!! Pelin pinnallisuuden vuoksi otteluihin ei tule miettineeksi erityisempiä strategioita, varsinkin kun niitä on ruhtinaalliset neljä: puolustava tai hyökkäävä peli, pitkää palloa ja perään -taktiikka sekä lyhytsyöttöpeli. Kentän osa-alueille ei siis voi määrätä erillistä pelityyliä, mikä on HYVIN suuri miinus. Onneksi kuvioita ja pelaajia sentään voi vaihdella kesken ottelun, joka puolestaan ei ole lainkaan yleistä manageripeleissä.
Jos välttämättä haluaa leikkiä jalkapallojoukkueen pomoa, kannattanee yhä tutustua U.S. Goldin The Manageriin. Toinen vaihtoehto on katsella futista telkkarista ja huudella ohjeita pelaajille. Sillä saa yhtä paljon aikaan kuin tässä pelissä.
63
