Premiere – Epäonnistunut ensi-ilta

Editoija Clutch Gable painii jo kolmatta päivää putkeen Core Picturesin uuden filmin parissa, sillä ensi-ilta on seuraavana iltapäivänä. Uuvuttava työrupeama ja editointilaitteen hypnoottinen raksutus vaivuttavat Clutchin vastustamattomasti uneen. Kuinka ollakaan, kilpailevan filmiyhtiön kätyri kähveltää filmikelat yön aikana. Voi tyrmistystä, kun Clutch huomaa aamulla filmikelojen kadonneen pöydältään!

Mitäköhän Clutch oli yömyöhään editoimassa, jos kelat odottivat voroa valmiina kanistereissa? Sallikaamme pienet logiikan virheet ja heittäkäämme Clutch filmikelojen perään Grumbling-studion lavasteisiin.

Kulissien takana

Premiere on Heimdallin graafisen isän, Jerr O' Carrollin ja hänen 8th Day -tiiminsä uusin hengentuote. Peli seuraa Clutchin matkaa tuikitavallisena toimintahyppelynä läpi kuuden elokuva-aiheisen tason, jotka ovat villi länsi, mustavalko, kauhu, piirretty, B-luokan sci-fi ja fantasia. Grumbling-studioilla on näes tekeillä kuusi uutta elokuvaa.

Clutch kävelee, hyppii ja viskoo ammuksia kaikenkirjavaa viholliskaartia vastaan. Lisäksi hänen on väänneltävä vipuja avatakseen ovia ja kadottaakseen esteitä tieltään.

Ovien kautta Clutch pääsee lavasteiden taakse. Ihme ja kumma, kulissienkin takana vaeltelee sama aivoton massa olioita, jotka ovat olevinaan näyttelijöitä kostyymeissaan. Missä on muu elokuvaväki? Kaikelle on selitys: Premiere on kaavoihin kangistunut, perusbrittiläinen toimintahyppely, jota tukee lähes erehtymättömään logiikkaan perustuva juoni ja skenaario.

Pelimaailmaa vuosia ihastuttaneet elementit ovat uskollisesti läsnä: pikselintarkat hypyt, liikkuvat hissi-tasot, piikkiansat sun muut. Ainoa edistysaskel on Clutchin kyky liikkua kahdella syvyystasolla ja näin välttää ikuisen kaksiulotteisten olioiden kirous. Mutta yksi uutuus ei auta nostamaan Premierea nähty-ennenkin-massasta.

Näyttämökuva muuttuu, maneerit eivät

Jerr O' Carrollin animaattorin ura erottuu lähinnä spritejen piirrostyylistä ja animaatiosta, mielikuvituksesta ei. Tematiikan myötä vaihtuvat viholliset, Frankensteinin hirviö, ihmissudet ja vanhat kunnon muumiot muiden muassa, ovat koristaneet pelejä jo ikiajat. Taustagrafiikan tason hajonta on yllättävänkin suuri: ensimmäisellä, neljännellä ja viimeisellä tasolla maisemat ovat alkeellisia, mutta etenkin kauhutasolla värikkäitä ja tunnelmallisia.

Audiopuolesta ei Premierelle ropise pisteitä. Sekä äänitehosteet että musiikki ovat luvattoman kehnoja.

Clutchin kontrollointi ei ole täysivaltaista ja pehmeää, kuten esimerkiksi robottiturskassa. Liikkeet ovat välähdyksenomaisia ja kömpelöhköjä. Mutta nämä ovat vielä hyviä puolia...

8th Day on tavallisten loppuhirviöiden sijasta asettanut tasojen loppuun erilaisia mini-arcade-osioita. Kakkostasolla muun muassa paetaan rautatiekiskoilla junaa resiinalla ja hypitään rikkoutuneiden kiskojen yli (resiina jalkoihin liimattuna) ja väistellään opastimia (miten juna ylittää kiskon katkokset?). Ohjeet eivät kerro halaistua sanaa näistä osioista, joten ne perustuvat pelaajalle epäkiitolliseen yritys-erehdys-taktiikkaan.

Itse pääpelissä yhdenkin hypyn missaaminen pakottaa pahimmassa tapauksessa vaeltamaan miltei koko tason uudestaan paikkaan, josta putosi. Toiseksi viimeisen naulan arkkuun iskee tasojen karttasuunnittelu. Monet tasot ovat melko laajoja, mutta eivät tiiviitä kokonaisuuksia. Niinpä pelaajalle avautuu paikoitellen usea suuntavaihtoehto. On liian helppoa vaeltaa varttitunti vain todetakseen, että on tultu umpikujaan. Takaisin palaaminen kohtaan, mistä poikettiin, ei olekaan enää itsestään selvää, sillä taustagrafiikka on epäilyttävän samannäköistä läpi tason.

Viimeinen rikka rokkaan on kaikkien tasojen samankaltaisuus näennäisestä ulkoasun vaihtelusta huolimatta. Ei auta, jos tapahtumien graafinen ympäristö muuttuu, kun perustat ovat samat. Näin ollen tasot eivät tuo muassaan pirteää vaihtelua, vaan ovat kauttaaltaan samaa monotonista toimintaa.

Mikä pakottaa pelin tekijät kahlitsemaan mielikuvituksensa ja sortumaan yhä uudelleen vanhojen ideoiden uusiokäyttöön? Premieren aihe olisi tarjonnut eväät mielikuvituksellisuuteen ja Robocodin kaltaiseen itseironiaan turhan vakavan lähestymistavan sijasta. Ei Premiere silti ole toivoton, se vain ei esitä mitään uutta.

73