Bagdagin hallintopalatsin ikkuna sälähtää rikki ja siitä vilahtaa punainen salama. Ikkunasta syöksyy ulos Persian prinssi, joka pakenee henkensä kaupalla pahaa suurvisiiri Jaffaria.
Jordan Mechnerin huippusuosittu Prince of Persia on vihdoinkin poikinut jatkoa. Paha suurvisiiri Jaffar on kopioinut prinssisi ulkomuodon ja makoilee prinsessan vieressä. Sinua taas ei tunne kukaan. Tuhannen ja yhden kliseen tarina kerrotaan kauneilla välianimaatioilla ja asiankuuluvalla kertojan äänellä.
Sankarimme juoksentelee ympäri luolastoja, linnoja ja muita maisemia matkalla kohti rakkaintaan. Häntä vastassa ovat Jaffarin mustan magian avulla hallitsemat hirviöt, aina palatsin vartijoista irtopäihin, haukkamiehiin ja henkiinmanattuihin luurankoihin.
Itse asiassa hirviöt ovat pienin prinssin vastuksista, ja todellinen stressari on pelin lukuisa ongelmamäärä. Olin kokonaista kolme päivää jumissa luolastojen viimeisen kerroksen sillan kanssa painiessani, mutta sitten ilmeisesti kuun asento muuttui ja läpäisin sillan ihan tuosta vaan. Voi ihmeellistä elämää.
Kuolema korjaa satoaan todella tiuhaan tahtiin. Hyvin tavallisesti tulee kuljeskeltua sokkeloissa hieman liian huolettomasti ja äkisti seinästä ponnahtaa veitsenterävä kynsi, joka leikkaa sankarin kahtia. Yleensä kuolemista kuitenkin selviää, kun pitää silmänsä auki ja tarkkailee maastoa intensiivisesti.
Varsin häijyä Persiassa on se, että kun hahmo kuolee, siirrytään pahimmassa tapauksessa koko tason alkuun. Onneksi sentään pahimpien puzzlejen luona on jälleensyntymiskohta.
Henki pois!
Taistelua Prinssi kakkosessa on paljon ykköstä enemmän. Jo pelin ensimmäisessä vaiheessa niitataan maahan melkoisesti vartijaa ja meno vain paranee myöhemmissä tasoissa. Eräässä kohtaa kimppuun juoksee parikymmentä haukkamiestä yhdessä ruudussa ja veri lentää...
Anonyymi prinssimme ei myöskään ole sidottu ainoastaan luotettavaan sapeliinsa. Luolaston jälkeen ase vaihtuu pienempään tikariin ja aina siitä eteenpäin lopulta maagiseen miekkaan. Mainitseepa manuaali tulipallotkin, mutta enpä niihin törmännyt.
Sankarillamme on varasto osumapisteitä, joita voi tankata luolastossa sieltä täältä löytyvillä voimajuomaputeleilla. Aina silloin tällöin löytyy superpullo, joka nostaa maksimiosumapistemäärää yhdellä.
Akrobaattiprinssi
Prinssi on melkoinen akrobaatti. Hän osaa hiipiä, juosta, hyppiä, ryömiä ja roikkua sormenpäittensä varassa kivenreunasta. Ainoastaan aseenkäsittely on jäänyt vähemmälle. Liikkeitä miekkailuun on vain kaksi: lyönti ja torjunta. Hieman järkeä käyttämällä onnistuu niittaamaan kumoon joka örmyn, vaikka jotkut kieltämättä asettavatkin refleksit koetukselle.
Ryömiminen on uusi liike. Sen avulla sankarimme voi kömpiä ahtaisiin koloihin, joita on aina siellä täällä. Ikävä kyllä myös maassa matelevat käärmeet pitävät näistä onkaloista ja uhkarohkea tutkimusmatka saattaakin jatkua Tuonelan maastoissa.
Prinssi voi kahdeksan osumapisteen kustannuksella muuttua astraaliolennoksi ja kuikuilla vapaasti ympäri tasoa, kulkea ovien ja porttien läpi ja hypellä yli-inhimillisiä loikkia. Kun tiirailu kyllästyttää, voi palata omaan ruumiiseensa ja jatkaa seikkailua.
Kaikkia turbaanipäämme kykyjä tarvitaan seikkailun kuluessa: hyppyjä monen metrin levyisten kuoppien yli, tiukkaa taistelua kahden laavakuopan välissä, jossa ensimmäisen virheen tekijä polttaa muun muassa hihansa, ja paljon muuta rentouttavaa. Osapuilleen kaikki Tuhannen ja yhden yön kliseet ovat tietysti mukana.
Erityisesti viehättää prinssin liikkeiden realistisuus. (Vaikka harva meistä kuitenkaan vetää itseään sormenpäittensä tasolle montakymmentä kertaa peräkkäin.) Kun sankarimme esimerkiksi kääntyy täydessä juoksussa, ei hän vain mariomaisesti pölläytä muutamaa pölypilveä ja jatka samalla vauhdilla vastakkaiseen suuntaan, vaan kääntyy ihan oikeasti. Eivätkä hypytkään kanna kymmentä kertaa omaa pituutta korkeammalle.
Palikoita ja bittikarttoja
Pelin grafiikka ja varsinkin animaatio hivelevät silmiä. Prinssi on jopa vaihtanut valkoisen pyjamansa kunnolliseen itämaiseen vaateparteen. Myös muiden hahmojen animaatiota ja spritejä on paranneltu.
Suurin muutos edelliseen Persian Prinssiin verrattuna on taustagrafiikan lisäys. Kun ykköosassa oli vain monotonisia tasoja ja palkkeja, nyt on tarjolla esimerkiksi silmiä hivelevän kauniita ornamentteja. Haukkamiesten temppelissä tuli ihan oikeasti jylhä tunnelma suuria pilareita katsellessa. Toki mukana on niitä "yksitoikkoisia" tasojakin, mutta ne liittyvät taustagrafiikkaan niin hyvin, että niitäkin katselee varsin mielellään. Lisänä ovat tietysti ne muutamat täyden grafiikan ruudut.
Nami peli
Prince of Persia 2 on erittäin onnistunut peli. Jo ensimmäisten tasojen aikana iskee himo pelata ja lumovoima pysyy päällä aina pelin viimeisiin hyppyihin asti. Uskomatonta kyllä, pelin saa jopa tallennettua!
Joissain kohdissa ongelmat aiheuttavat harmaita hiuksia ja nostavat verenpainetta, mutta niistäkin selviää ahkeralla yrittämisellä. Pitkästä pinnasta on kieltämättä apua. (Lyhytjänteisille tarjoaa Pelit-BBS pikku apu-ohjelman).
Prince of Persia 2 on toimintapeli aikuiseenkin makuun. Jos ykkösestä tykkäsi, kakkosesta pitää varmasti. Minä pidin.
88
