Suunnitteletko lomamatkaa Persiaan? Äkkilähtö on vain lataustauon päässä.
Huhut 30-vuotiaan Commodore 64:n kuolemasta ovat suuresti liioiteltuja: Apple ll:lla, pc:llä ja 16-bittisillä 68000-vetoisilla kotimikroilla villinnyt hittipeli Prince of Persia kääntyy nyt myös kuuslankulle. Vaikka nepassa on huomattavasti vähemmän vääntöä kuin toimistomikroissa tai Amigassa, käännöstyössä mutkia ei ole vedetty suoriksi. Mutta kasettiversiota tästä pelistä on turha odottaa.
Sulttaanin sotiessa kaukaisilla mailla kiero visiiri päättää kaapata vallan muinaisessa persialaisvaltakunnassa. Suunnitelman ainoana esteenä on sulttaanin tytär, jonka visiiri aikoo ottaa väkisin vaimokseen ja alistaa valtansa välikappaleeksi. Torniin lukitulla friidulla on tasan tunti armonaikaa ennen kuin hääkellot kilkattavat. Mutta hah! Haulikkohäistä huolimatta valtakunnalla on vielä toivoa! Palatsin sellissä nimittäin viruu nimetön sankari, jolla on sutinaa tulevan rouva visiirin kanssa. Prinsessan tosirakkauden on tunnissa kamppailtava tiensä vankilasta vapauteen ja vedettävä visiiriä visiiriin.
Tasohyppelyllä maustettuja arcadeadventureja on nähty jo maailman sivu, mutta Prince of Persia keksii kuluneeseen pyörään uuden pinnoitteen. Matkassa on mukana huomattavasti enemmän realismia kuin vaikkapa pulskan putkimiehen seikkailuissa. Tippuminen liian korkealta tappaa, hyppyihin on otettava ennakkoa ja liian lyhyen loikan päätteeksi sankari ymmärtää jäädä roikkumaan reunalle.
Kentät ovat pullollaan erilaisia ansoja, kuiluja ja sapelia heiluttavia turbaanipäitä. Miekkailu on mukana vain mausteen vuoksi, sillä tappopelien tontille prinssillä ei ole asiaa. Kolmella hit pointsilla (iskupisteellä) varustettu prinssi haavoittuu toiminnassa helposti, joten miekan kanssa maltti on valttia. Kenttien rakennetta on mietitty, sillä ruuduista voi usein matkata moneen suuntaan. Toiset polut vievät eteenpäin, kun taas jotkut reitit paljastuvat umpikujiksi. Pelin aikana kannattaa rustata ruutupaperille karttaa, jotta pysyy kärryillä etenemisestään.
Kilpailijoita vakavahenkisempää loikintaa tukee kerrassaan ensiluokkainen animaatio, jolle kuvat eivät tee oikeutta. Jopa Impossible Mission häpeää, sillä Persian prinssi liikkuu kuin oikea ihminen. Animaatioruuduissa ei ole kitsasteltu, sillä spriteissä ei ole nylkytyksen häivääkään. Pelin ohjelmoinut Jordan ”Karateka” Mechner on käyttänyt animoinnissa apuna veljeään, jonka poseeraukset hän on siirtänyt paperilta ruudulle. Näillä näytöillä Mechner ei tule hukkumaan ajan hiekkaan!
Grafiikka näyttää väritelevisiossa todella upealta, etenkin alkukuva on suorastaan mahtava. Veikkaanpa, että naapurit tippuvat pelituoleilta tämän tuotoksen nähdessään! Persian prinssi on kirkkaasti kuusnepan komeimpia pelijulkaisuja, joka panee kampoihin jopa Cinemawaren tuotoksille. Valitettavasti tunnin aikaraja pakottaa puskemaan jatkuvasti eteenpäin, joten kauniita maisemia ei kannata pysähtyä ihastelemaan. Musiikkia ja äänitehosteita on käytetty maltillisesti. Alkumusiikin persialaisten luritusten jälkeen kaiutin hiljenee, mutta pelitapahtumia muistetaan maustaa kilahteluilla, kolahteluilla ja tietysti sapelien kalskeella.
Pelaaminen sujuu kuin ajatus. Joystickin napeilla heilutetaan miekkaa, tikusta tökitään etenemissuunta. Ennakon ottamista kannattaa harjoitella ja alussa vahinkoja sattuu varmasti kokeneemmallekin pelaajalle (nimimerkillä Kokemusta On). Jos joikkaa tökkää vasta rotkon reunalla ylöspäin hyppyä varten, prinssi tippuu taatusti tyhjyyteen. Meno on huomattavasti hitaampaa kuin loikkapeleissä yleensä, mutta tempoon tottuu nopeasti.
Prince of Persia on kiistatta viime vuosien kovin kuusnelosjulkaisu eikä arcadeadventuren ystävän kannata jättää peliä missään nimessä väliin. Äärimmäisen kaunis loikkaseikkailu puskee koneen suorituskyvyn äärirajoille ja todistaa väkevästi, että Commodore 64 voi edelleen paksusti, vaikka Amiga, kotimikrot ja pelikonsolit yrittävät takoa nauloja vanhan sotaratsun arkkuun.
