Prince of Persia: Epilogue (Xbox 360) – Yhden illan juttu

Prince of Persia on tarina syttyvästä rakkaudesta, mutta Prince of Persia: Epilogue ei ole niin synkkä kuin nimi antaa ymmärtää. Eron asemasta kyse on vain mykkäkoulusta.

Luulin olleeni jo turtunut näyttävään peligrafiikkaan, mutta Prince of Persian (Pelit 1/09, 85 p) piirroselokuvamainen tyyli hurmasi viime syksynä. Prinssin ja Elikan taistelu pimeyden jumala Ahrimania vastaan oli toimiva loikkaseikkailu, jossa tökki ainoastaan olematon vaikeustaso.

Tekijätiimi lupasi ladattavana lisäsisältönä Xbox 360:n ja PS3:n nettikaupoissa julkaistavan Epiloguen olevan vaikeampi. Tarina jatkuu suoraan alkuperäisen Prince of Persian loistavasta lopetuksesta, joten jälkikirjoitusta tai arvostelua ei kannata tahkota ennen originaalin läpäisyä.

Epilogue ei vaadi vanhoja tallennuksia, vaan jälkipeli käynnistyy kätevästi ekstra-valikosta. Tosin peli ei toimi Xbox 360:lla ihan ongelmitta. Ensimmäinen yritykseni hyytyi, kun seikkailu kaatui kesken taistelun. Uudelleenkäynnistyksessä lisäepisodi ei latautunut ennen kuin poistin Prince of Persian kiintolevyltä, mikä oli ihan peeceestä.

Juonipaljastukset alkavat

Prince of Persian yksi vahvuuksista oli tehokas loppu, jota ajattelin jälkikirjoituksen syventävän, mutta käykin päinvastoin: Epilogi laimentaa Prince of Persian tehoa. Useamman kuin kerran kruunupää väittää mykkäkoulua pitävälle Elikalle, ettei tiennyt ratkaisunsa seurausta. Tarinan melodramaattinen koukku oli prinssin päätös vapauttaa Ahriman, mutta epilogin perusteella mies olikin vain tyhmä, vastuuton tai molempia. Elikan käytös sen sijaan on ihan loogista. Eukko murjottaa eikä halua nähdä maailman tuhoon tuominnutta prinssinkuvatusta silmissään.

Epilogue on selvästi vaativampi kuin peruspeli, sillä loikkakohdat ovat alkuperäistä pidempiä ja vaativat usein oikeaa ajoitusta liikkuvan mustan mömmön välttämiseksi. Kääntöpuolena prinssin ja Elikan automaattinen paikanvaihto pilaa turhan usein oikean hyppyhetken, kun prinssi ponnistaa vasta animaation loputtua suoraan surman suuhun.

Kokonaisuus lisää toiveita Prince of Persian jatko-osalle, sillä Epiloguessa on korjattu pari eniten ärsyttänyttä seikkaa. Valmiiksi purkitettuja lento-osuuksia yritys–erehdys-mekaniikalla ei ole mukana lainkaan, mistä minä ja muureihin itikan lailla törmäillyt prinssi ilahduimme yhtä aidosti. Käsikähmien alku ei ole enää siipirikkoista laahustamista, sillä taistelua piristetään rynnäköllä, jossa prinssi säntää vastustajaa kohti. Reaktiotestissä onnistumalla saa lyötyä vastustajan hetkeksi tainnoksiin ja kombon tehokkaasti aloitettua.

Näpytyskohtauksissa napinpainallus huomioidaan vasta, kun oikea toimintanappi ilmestyy ruudulle, eikä valmiiksi purkitetun taisteluvideon käynnistyessä. Prince of Persiassa tiesi turhan usein painaneensa torjuntaa ja tyrineensä samalla nanosekunnilla käynnistyneen reaktiotestin. Muuten taistelukohtaukset on suunniteltu kustannustehokkaasti, sillä valtaosa peruspelin vastustajista tapetaan uudelleen ja voitto perustuu edelleen oikean surmaloukun löytymiseen.

Alunperin puzzlet vain rytmittivät loikkimista, mutta epilogissa ne lomittuvat paremmin kokonaisuuteen. Pelkkien vipujen vääntämisen sijasta pulmat perustuvat loikkimiseen. Parhaassa aivopähkinässä yhdellä tangolla ja kahdella liikkuvalla tornilla rakennetaan kulkureitti kolmeen eri kohteeseen.

Prince of Persian juttu olivat komeat ulkomaisemat, joissa kiipeiltiin rauniokaupungissa pitkin valtavia vuorenseiniä. Epilogue sijoittuu synkkään palatsiin, jossa pomppiminen ei olekaan enää maaston takia perusteltua. Arkkitehtuuria ei voi kehua kaksiseksi, jos rakennuksessa ei voi vain kävellä, vaan pitää kavuta katossa päästäkseen tuulikaapista salin puolelle.

Prince of Persia: Epilogue viihdytti koko parin tunnin kestonsa ajan, joten hinta–laatu-suhde tuntuu kohtuulliselta. Tosin Epilogue ei ole ykkösen epilogi vaan kakkosen prologi, joka jättää odottamaan jatkoa eikä lisää alkuperäistarinaan muuta kuin kestoa. Prince of Persia päättyi hyvin, mutta epilogin tarina jää roikkumaan ilmaan. Luulin olevani matkalla lopputaisteluun, kun seikkailu päättyi kuin kesken lauseen. Se on aina

80