Hyppää, hyppää jo, mitä siinä vetkuttelet? Ääneen lausuttu ajatus vai skitsofreeninen episodi? Sillan kaiteella tasapainoilevalla Persian prinssillä on ongelmia joka lähtöön.
Persian prinssi seisoo korkealla Babylonin katujen yllä. Kaikki ei ole hyvin, sillä taisteluiden kalske ja avunhuudot kantautuvat prinssin korviin. Kaukana katutasossa häämöttää kaupunkia kiduttavan suurvisiirin miehiä voimistava maaginen Ajan hiekan lähde. Hiekkaportaali pitää sammuttaa tai kellään ei ole kivaa.
Kurkkaus alas päättyy nielaisuun. Yksikin virhe ja korppikotkat juhlivat prinssimuhennoksella. Prinssi pomppaa katolta hyytävän katurailon yli lipputankoon. Varma ote, pari kahden käden jättiläistä ja voltti vastapäisen talon seinään. Kerrosten välinen koristekuvio jää niukin naukin näppien väliin. Käännös kulman yli ja ote irti, putoaminen tyssää seinäkoristeen koloon lämähtävällä tikarilla. Akrobaatti heijaa vauhtia ja ravaa muutaman metrin seinää pitkin ennen kuin ponnahtaa katutasoon asti ulottuvaan ketjuun.
Huima akrobatia on Prince of Persia -toimintaseikkailujen tavaramerkki, eikä The Two Thrones petä odotuksia. Teräshermoinen prinssi kiipeilee päätä huimaavissa korkeuksissa vuorikauriin varmuudella ja telinevoimistelijan tekniikalla. Hurjat temput vaativat enemmän hoksottimia kuin sorminäppäryyttä.
Kohtalokkaita virhearviointeja sattuu usein, mutta ne eivät välttämättä tarkoita paluuta tarkistuspisteeseen. Prinssi kantaa Ajan tikaria, joka peruuttaa tai hidastaa aikaa prinssin mielen mukaan. Noin viiden sekunnin taaksepäin kelaus rohkaisee hankalan näköisissä paikoissa kokeiluihin. Epäonnistunut loikka, kelaus ja rotkoon retkahtanut prinssi roikkuu turvallisesti tangossa. Ajan hidastus auttaa taisteluissa ja nopeissa syöksyissä sulkeutuville oville.
Taistelua tantereella
Prinssi kiepsahtaa ketjussa pää alaspäin ja liukuu lähes pölyiseen maahaan asti. Robottimaisesti partioiva vartija ei huomaa mitään vaan kävelee suoraan alle. Terän välähdys, kiepahdus soturin etupuolelle ja isku ylävatsaan. Visiirin henkivartiokaartilainen kaatuu ääneti niille sijoilleen.
Vartiopäällikkö tekee hälytyksen ja lähteestä ilmestyy kaksi sotilasta. Koukkaus ensimmäisen miehen yli ja isku selkään. Prinssi jatkaa seinää pitkin juoksua ylöspäin ja loikkaa koko joukon kimppuun, mutta raivokas isku humahtaa kamerakulman takia ohi. Pari tilannetta paikkaavaa torjuntaa rikkoo kirveen, jolloin prinssi nappaa maasta juuri listimänsä soturin miekan. Muutama hypyn ja lyönnin yhdistelmä päättää kahakan, ja prinssi iskee tikarinsa lähteeseen rikkoakseen teleportin.
Kiipeilyä rytmitetään taisteluilla visiirin miehiä ja Ajan hiekan luomia hirviöitä vastaan. Ihmisistä pääsee eroon ilman tappelua, jos malttaa odottaa sopivaa hetkeä. Kun prinssi pääsee vihollisen taakse tai yläpuolelle, ruudun väri muuttuu pikatapon merkiksi. Vastustaja ei kuukahda automaattisesti, sillä iskut ajoitetaan tikarin välähdyksen mukaan. Kirkkaiden kimallusten määrä ja rytmi vaihtelevat vihollisen tason mukaan.
Huomaamatta tapetut viholliset helpottavat etenemistä huomattavasti. Rehdeissä nujakoissa tulee aina muutamia osumia omaan nassuun, ja lähteiden vahdit kutsuvat apuvoimia. Toisinaan kunnon tappeluilta ei voi välttyä, jolloin kannattaa hyödyntää ympäristöä. Seinän kautta ponkaistut erikoisiskut ovat selvästi tavallista mätkettä tehokkaampia.
Prinssin nakit vaarassa
Prinssin kaksi aikaisempaa seikkailua Ajan hiekan kanssa ovat jättäneet jälkensä, sillä prinssi muuttuu tulen lähellä mustaksi demoniprinssiksi. Demoniprinssin äkäisissä toilailuissa on vauhtia ja fiilistä, sillä demonimuodossa energia kuluu jatkuvasti ja sitä saa lisää vain jatkuvasti tappamalla. Demoninen riehunta päättyy vasta vesialtaaseen, jolloin prinssi palaa ihmismuotoonsa. Demoniprinssin aikarajat ovat tiukkoja, mutta eivät ennakkoversion tapaan lähes mahdottomia. Normaalireflekseillä siunattu ihminen selviää demonikommelluksista muutamalla yrityksellä.
Oli olomuoto mikä tahansa, eteneminen noudattaa perinteistä vain yksi tie vie maaliin -kaavaa. Putkimaisuus ei ole ongelma, sillä kentät on rakennettu tasoloikkapuzzleiksi. Kookkailla sisäpihoilla seuraavaa kiipeilypulmaa joutuu miettimään toisen tai kolmannenkin tovin. Toiminnan tempo vaihtelee hienosti: leppoisaa harkintaa ja maisemien syynäystä seuraa räväkkä taistelu.
Muinaisen Babylonin rakennuslautakunnan päätökset ovat lähinnä naurettavia, sillä ympäristön uskottavuus kärsii etenkin koneistetuissa ansakäytävissä. Palatsin puutarhaan joutuu kävelemään piikkejä, murskaimia, sirkkeleitä ja pyöriviä sapeleita viuhuvan käytävän läpi eikä missään näy järkevää voimanlähdettä. Vaikka ansat eivät aina olisikaan päällä, jo äkkijyrkät putoukset varmasti verottavat hovineitojen määrää kovalla kädellä.
Prince of Persia: The Two Thrones yllätti positiivisesti. Odotin jo jonkin sortin lässähdystä tai muuta virhettä, mutta toisin kävi. Prinssin demonimuoto ja pakolliset hienosäädöt yhdistettynä pätevään kiipeily- ja taisteluformaattiin pitävät toiminnan tuoreena. Pohjimmiltaan Kaksi valtaistuinta on vain lisää sitä samaa, mutta ainakin minulle se vielä maistuu.
91
