Pro Evolution Soccer 2012 (Xbox 360) – Pelikaveria ei jätetä

Vanhan futistotuuden mukaan hyvään syöttöön tarvitaan kaksi: syöttäjä ja vastaanottaja. Pro Evolution Soccer 2012:ssa molemmat voi ottaa komentoonsa.

Pro Evolution Soccer 2012 -futispelissä hyökätään talvisodan hengessä. Pelikaveria ei jätetä vaan syöttötilaa raivataan joko ottamalla palloton äijä kokonaan ohjaukseensa tai käskemällä pystyjuoksuun. Samalla on muistettava kaitsea myös pallollista ukkoa.

Pelikavereita liikutellaan oikealla tatilla. Ensin valitaan haluttu äijä, sitten painetaan tatti pohjaan ja siirretään futari tyhjään tilaan. Pystyjuoksuun ukko säntää pelkällä painalluksella. Valikoista on tosin säädettävä, ohjaileeko pelikavereita manuaalisesti vai tyytyykö pelkkään juoksutusoptioon.

Käytännössä uudistus toimii vain hetkittäin. Miehiset aivoni ylikuormittuivat kahdesta samanaikaisesta tehtävästä viimeistään hyökkäysalueella. Pallollinen äijäni hukkasi nahkakuulan yleensä varttia ennen kuin sain pelikaverin siirrettyä avopaikkaan. Pystyjuoksuoptio toimi paremmin, mutta turhan usein pelinrakentelu katkesi siihen, etten saanut juuri haluamaani äijää liikkeelle.

Pallottoman ukon liikuttelusta on eniten hyötyä erikoistilanteissa. Rajaheitoissa tai keskialueen vapaapotkuissa syötön vastaanottaja voi liikkeellään yrittää hämätä puolustajia. Kulmapotkuissa joukkueen tornin saa puolestaan juoksutettua vastustajan maalin eteen taistelemaan pääpallosta.

Mixun nixit

Tekoäly pelaa vastustajana viimevuotista terävämmin. Pakit vartioivat huolellisesti hyökkääjiä ja osaavat peittää myös keskityksiä. Aggressiivisesti prässäävä kone iskee kimppuun jo ennen keskiviivaa, eikä anna senttiäkään ylimääräistä tilaa. Vaikeimmalla tasolla tekoälyn prässi ei epärealistisesti hyydy edes loppuhetkillä, kun omat äijäni jo retkottavat nurmella henkihieverissä.

Harhauttelun ja yhden kosketuksen syöttöpelin hallitseva kone on puolustuspäässä vaikea pysäytettävä. Turhan usein tekoäly pussittaa maaleja, joita ei voi käytännössä estää. Kone saattaa esimerkiksi ketjuttaa rankkarialueella kolme puskusyöttöä ja pamauttaa nahkakuulan lopulta ilmasta ylänurkkaan.

Pelikaverina koneen edistysaskeleet ovat selvästi maltillisempia. Ukot tekevät aiempaa hanakammin itseään pelattaviksi ja tajuavat tulla pois paitsiosta. Äijillä on tosin edelleen ajoittaisia vaikeuksia lukea tiettyjä hyökkäyspään perustilanteita. Pelikaverit saattavat esimerkiksi kääntyä käsittämättömästi kohti omaa maalia, vaikka kärkimies on juuri murtautunut pallon kanssa boksiin.

Puolustuksessa vallitsee välillä melkoinen kaaos, sillä pelikaverit tekevät liian usein vääriä valintoja. Läpiajoon rynnivän hyökkääjän sijaan pakki saattaa keskittyä pallottoman ukon vartioimiseen, jolloin pallolliselle vastustajalle tarjoutuu paraativäylä maalipaikkaan. Keskitystilanteessa topparit hukkaavat ärsyttävän usein vartioimansa ukon.

Tarjoilu pelaa

Edellisversiossa esitelty manuaalisyöttely on edelleen hankalasti erillisen napin alla, mutta syöttötarkkuutta voi sentään säätää valikoista. Ilman syöttöapuakin passien ketjuttaminen on melko vaivatonta. Kantapääsyötöt ja huonosta asennosta tökätyt syötöt löytävät turhan tarkasti osoitteeseensa.

Koneen tiukentuneen prässin vuoksi pallo on pidettävä jatkuvasti liikkeessä, mikä ei ole syöttöpelin vaivattomuuden vuoksi suuri ongelma. Huolellisen syöttömyllyn päätteeksi boksista löytyy yleensä vapaa kärkimies. Maalimäärät pitää kurissa erikoinen vetotuntuma, joka lennättää joka toisen laukauksen suoraan päin veskaria.

Hyökkäyspeliä helpottaa aiempaa sulavampi ohjaustuntuma. Äijät reagoivat nopeasti käskyihin, kääntyvät nahkakuulan kanssa sulavasti ja poimivat irtopallot ilman turhaa mutkittelua. Haltuunotoissa ja kiihdytyksissä on tosin edelleen havaittavissa outoa nykimistä. Sivuttaisliikkeen tekevä futari saattaa askeltamisen sijaan liukua nurmella.

Äijien koko- ja voimaerot eivät tule kaksinkamppailuissa uskottavasti esille. Taskukokoinen pakki pystyy ilman rikettä estämään hyökkääjäkarjun pystyjuoksun tarrautumalla kylkeen kiinni. Koneella on myös raivostuttava kyky pysäyttää karkumatkalle päässyt kärkimies koputtelemalla kannoille ja roikkumalla pelipaidassa.

Omassa seurassa

Liigoista täysin lisensoituja ovat tällä kertaa Espanjan, Hollannin ja Ranskan pääsarjat. Englannin, Italian ja Portugalin liigoista on lisensoitu osa seuroista, mutta jostakin syystä kaikkia pelaajia ei ole kelpuutettu mukaan. Eurooppa-liigan lisenssi jää myös vajaaksi, sillä kaikkia kilpailuun osallistuvia seuroja ei ole lisensoitu. Mestarien liigaan osallistuvat seurat ovat sen sijaan mukana.

Master League ja futisammattilaisen uraa luotaava Become a Legend ovat kokeneet pientä hienosäätöä. Manageri joutuu luovimaan pelaajien ja seuran puheenjohtajan esittämien toiveiden ristipaineessa. Äijät vinkuvat milloin pelinumeron, milloin peliajan perään. Seurapomo haluaa puolestaan sotkeutua joukkueen peluutukseen.

Peliuran luominen maistuu parantuneen tekoälyn ansiosta aiempaa makeammalta, joskin kone häärää edelleen paremmin vastustajana kuin pelikaverina. Omaa asemaansa joukkueen hierarkiassa voi pönkittää suorittamalla managerin antamia ottelukohtaisia tehtäviä. Perinteisissä pelimuodoissa menestymisestä palkitaan uudella tuttavuudella, jossa pääsee leikkimään seuran omistajaa.

Pro Evolution Soccer 2012 on yhtä aikaa sekä lupaava että turhauttava kokonaisuus. Tekijätiimi tyrkkii pelisarjaa vähitellen oikeaan suuntaan, mutta uudistukset on jälleen joko toteutettu huonosti tai jätetty puolitiehen. Parempaa huomista odotellessa pysyttelen kilpailijan kelkassa.

* * * * *

FIFA vs. PES – Tuttu tarina

FIFA-sarja on viime vuosina vakiinnuttanut paikkansa virtuaaliviheriön valtiaana. PES on yrittänyt pysyä perässä lähinnä lainaamalla kilpailijasta tuttuja innovaatioita. FIFA 12 ja Pro Evolution Soccer 2012 muistuttavat perusominaisuuksiltaan jo yllättävän paljon toisiaan.

Kummassakin futisväännössä pystyy tarjoilemaan manuaalisyöttöjä ja juoksuttamaan pelikavereita. PES 2012 tosin tarjoaa yksinkertaisiin ongelmiin liian monimutkaisia ratkaisuja. Manuaalisyöttely on suotta laitettu erillisen napin taakse, mikä tekee passailusta epäkäytännöllistä. Pelikaverien liikuttamisen olisi puolestaan voinut hoitaa FIFA:n tyyliin simppelisti yhdellä napilla.

FIFA 12:n hyökkäys- ja puolustuskontrollit ovat kilpailijaa edellä. Tekoälyn pelinrakentelun pysäyttämiseen on enemmän välineitä kuin PES 2012:ssa. Hyökkäyspään seisovissa tilanteissa nahkakuulaa voi puolestaan käsitellä kilpailijaa hienovaraisemmilla liikkeillä. PES 2012 lyö kampoihin erikoistilanteillaan, joissa on pallottoman äijän ohjaamisen ansiosta kilpailijaa enemmän vaihtelua.

PES 2012 ansaitsee hatunnoston parantuneesta tekoälystään, mutta se ei voi turvautua liukuvalikoihin. FIFA 12:ssa pelitasapainoa voi hioa säätämällä esimerkiksi koneen syöttötarkkuutta ja pakkien vartiointitaitoja. PES 2012:ssa haaste kumpuaa osin vääristä tekijöistä, sillä kiperimmällä vaikeustasolla tekoäly on maalin edessä halutessaan pysäyttämätön. FIFA 12:ssa kunnia tehdyistä maaleista ja vastuu takaiskuista lankeaa yleensä ohjaimen oikealle puolelle.

FIFA 12:n kaksinkamppailut ovat luonnollisempia ja monipuolisempia kuin kilpailijassa. PES 2012:ssa näkee jatkuvasti tilanteita, joissa hyökkääjän käsi lävistää kontaktitilanteessa pakin rintakehän tai jalkaterä heilahtaa säärestä läpi. Vääntötilanteet vaikuttavat muutenkin kovin satunnaisilta, eikä pelaajien reaktioihin ole aina edes näkyvää syytä.

Kaksikon pääpelimuodot ovat suurelta osin samanlaisia, mutta PES 2012:n valttina on Mestarien liigan lisenssi. FIFA 12 nokittaa kattavammalla liigavalikoimallaan ja suuremmalla joukkuemäärällään. Verkossa FIFA 12 loistaa monipuolisuudellaan ja tiimipelillään.

PES-sarjan vähittäisistä edistysaskelista huolimatta futisvääntöjen välillä on edelleen selvä laatuero. FIFA 12 on kilpailijaansa autenttisempi, hienovaraisempi ja viihdyttävämpi kokonaisuus.

Lasse Kyllönen

79