Pro Evolution Soccer 2013 (Xbox 360) – Kuin kaksi palloa

Pro Evolution Soccer 2013 ja Cristiano Ronaldo sopivat hyvin yhteen. Molemmat elävät komeista kikoista ja näyttävistä maaleista.

Pro Evolution Soccer 2013 antaa pelaajalle sekä enemmän vapauksia että lisää vastuuta vihreän veran tapahtumista. Uudistusten keskiössä ovat kontrollit, jotka venyvät aiempaa hienovaraisempiin liikkeisiin.

Konamin johtoajatus lienee, ettei viheriöllä saa mitään ilmaiseksi. Futarit eivät suostu enää edes kuolettamaan nahkakuulaa nätisti ilman ohjaimen komentoa. Haltuunotto hoidetaan painamalla nappia juuri ennen pallon osumista äijään, muuten nahkakuula kimpoilee vastustajalle. Ensikosketus ei tunnu tekevän eroa futarien välillä: pallon kuolettaminen on yhtä vaikeaa niin staralla kuin rivimiehellä.

Ensikosketukseen saa yhdistellä näyttäviä kikkoja, joista itse kansikuvapoika Ronaldokin olisi ylpeä. Selin maaliin oleva hyökkääjä voi rintakuoletuksen jälkeen vipata pallon takanaan päivystävän pakin yli ja karata läpiajoon. Paikka volley-kudille pedataan pompauttamalla nahkakuula ensimmäisellä kosketuksella ilmaan.

Pakkien ohittamiseen on tukku uusia harhautuksia. Yksi vastaan yksi -tilanteissa ukot houkuttelevat vastustajan riistoyritykseen hidastamalla vauhtia ja ottamalla keveitä sivuttaiskosketuksia palloon. Nahkakuulan voi yrittää uittaa pakin längeistä tai heittää ohi ja kiertää itse toiselta puolelta. Kikkojen onnistuminen edellyttää paitsi useamman sormen sujuvaa yhteistyötä myös rautaista ajoitusta.

Lisää vapauksia on tuotu myös laukauksiin, jotka voi PES-sarjan historiassa ensimmäisen kerran kiskaista täysin manuaalisesti. Tekijätiimissä on selvästi oltu tohkeissaan uudesta vetosysteemistä, mikä näkyy vaihtoehtojen runsaudenpulana. Normikudin ja sijoituksen lisäksi valikoimaan kuuluvat lujat laakavedot ja pakkien haarojen välistä upotettavat laukaukset. Kumpaankaan en pelitilanteissa turvautunut.

Joulupuu on rakennettu

Näkyvin uudistus on hidastunut tempo, joka parantaa pelikokemusta monella tavalla. Keskialueella on aiempaa enemmän aikaa puntaroida seuraavaa siirtoaan, eikä puolustaminen ole samanlaista koheltamista kuin viime kaudella. Rauhallinen vauhti antaa tilaisuuden myös uusien harhautusten käyttämiseen.

Koko keinovalikoima on otettava käyttöön, mikäli aikoo murtaa koneen tiiviin puolustusmuurin. Aktiivisesti vetoja blokkaavat tekoälyukot panevat puolustusalueellaan niin lujasti hanttiin, että harkitsin vakavissani Mixun joulukuusi-muodostelmaan siirtymistä. Mielenhäiriö jäi hetkelliseksi, kun muistin että Tottenhamissani tuikkii useampikin kuin yksi tähti.

Hyökkäyspäässä tekoäly ei ole enää pysäyttämätön. Se saattaa hukata pallon jo ennen rankkarialuetta, eikä kone ole viimeistelijänäkään Messin tasoa. Konemaisuus näkyy ainoastaan keskityspalloissa ja erikoistilanteissa, joista tekoäly osuu kovalla prosentilla. Laskujeni mukaan kone paukutti vapareista ja kulmureista yhteensä puolet kaikista testijakson maaleistaan.

Tekoälyn pysäyttämisessä auttavat uudet puolustuskontrollit. Liukutaklauksen ohella pallo riistetään vastustajan hallusta tarkkaan ajoitetulla kurotuksella. Liian innokkaasta rappaamisesta palkitaan varoituksella. Ulosajon pelossa voi vain tyytyä hidastamaan vastustajan hyökkäystä mukailemalla pallollisen ukon liikkeitä ja sulkemalla samalla juoksuväylät.

Kaksinkamppailut ovat edelleen PES-sarjan murheenkryyni. Futarien raajat muuttuvat kontaktitilanteissa hologrammeiksi: hyökkääjä saattaa juosta kontalleen pudonneesta pakista kirjaimellisesti läpi. Tutut ongelmat näkyvät myös pallonryöstötilanteissa, jotka ovat kovin pelkistettyjä. Jos ei paina riistonappia, ryöstöä yrittävä ukko juoksee helposti pallollisen futarin ja nahkakuulan välistä.

Vastaiskut kunniaan

Lisääntynyt vapaus ei ulotu syöttöpeliin, jota vaivaa PES-sarjasta tuttu kulmikkuus. Vaikka säätäisi syöttöavut nollille, passien kanssa ei tarvitse olla turhan tarkka. Pallo irtoaa riittävän lujaa huonostakin asennosta, eikä epärealistisen tarkkoja kantapääsyöttöjä kannata säästellä.

Syöttökuvioita sotkee lähinnä koneen kova prässi. Uusien kikkaliikkeiden tausta-ajatuksena lienee, että niitä todella tarvitaan puolustuksen avaamiseen. Konepakit eivät lankea ohjaustatilla tehtäviin nopeisiin suunnanmuutoksiin, niihin tehoavat vain valmiiksi purkitetut harhautukset. Hyökkäyspelin keinotekoinen vaikeuttaminen syö luonnollisuutta pelinrakentelusta.

Pallonhallintaan perustuvan lyhytsyöttöpelin sijaan päädyin lopulta panostamaan nopeisiin vastaiskuihin ja viittasin kintaalla kikkailulle. Hyökkäyspäässä aiempaa fiksummin huseeraavat pelikaverit osaavat onneksi tarjota vastahyökkäyksille tukea laitanousuillaan. Ideat ja liike tosin lopahtavat keskialueella, missä ukot tyytyvät katselijan rooliin.

Pelikaverien liikutteluun on käytössä nippu työkaluja, joista osa on käyttökelvottomia. Seinäsyötöissä ensimmäisen passin antaneen ukon juoksusuunnan voi määrätä oikealla tatilla, mikä on toimiva uudistus. Konamilla ei sen sijaan taideta vieläkään ymmärtää, kuinka vaikeaa on liikuttaa yhtä aikaa kahta futaria, joista toisen pitäisi vielä huolehtia pallostakin.

Puutteistaan huolimatta hyökkäyspelissäkin on hetkensä. Hienon kuvion päätteeksi syntyneet maalit kutittelevat mielihyvähermoa tavalla, joka muistuttaa pelisarjan parhaista päivistä. Hyökkäyspäässä painimisen aiheuttamaa tuskaa lievittää myös tieto siitä, ettei verkko heilu omassa päädyssä viime kauden malliin.

Piuhat irti

Legendaarinen Master League ja oman suojatin edesottamuksiin keskittyvä uramoodi ovat lähes entisellään. Kummassakin suojateistaan voi pitää huolta hankkimalla kuntoiluvälineitä tai vaikkapa palkkaamalla fysioterapeutin ehkäisemään vammoja. Valitettavasti hyvä idea on viety liiallisuuksiin, sillä äijät voi varustaa myös taitoarvoja kohentavilla nappulakengillä.

Liigavalikoima on kokenut pelimuotoja suuremman remontin. Mukana ovat aidot Espanjan, Hollannin, Italian, Ranskan ja uutena tulokkaana Brasilian liigajoukkueet. Englannin ja Portugalin pääsarjoista on lisensoitu vain muutama seura, mutta loputkin ovat mukana oikeilla pelaajakokoonpanoillaan. Kirsikkana kakun päällä komeilevat Mestarien liigan, Eurooppa-liigan ja Copa Libertadoresin lisenssit.

Mestarien liigan tunnushymniä lukuun ottamatta ottelutunnelma jää vaisuksi. Jon Championin ja Jim Beglinin selostuskopista olisi vihdoin ja viimein syytä vetää piuhat irti. Miesten tahattomaan komiikkaan on ehtinyt vuosien saatossa jo niin turtua, että se jaksaa enää lähinnä ärsyttää.

Hidastunut pelitempo ja hyökkäys- ja puolustuspelin välille löytynyt tasapaino auttavat Pro Evolution Soccer 2013:a tekemään pesäeroa edeltäjiinsä. Kehitystyö on silti vielä kesken: kikkakontrollien sijaan pelintekijöiden kannattaisi paneutua syöttöpelin, kontaktitilanteiden ja tekoälyn hiomiseen.

------------------------------------------------------------------------

PES1

Hienosäätöä kokeneen pallofysiikan ansiosta nahkakuula pomppii maalinedustilanteissa arvaamattomasti.

PES2

Ronaldon virtuaaliminä on esikuvalleen uskollinen niin ulkonäöltään kuin pelityyliltään.

PES3

Pääpalloissa on kamppailuntuntua vain silloin, kun Zlatan turvautuu taekwondo-taitoihinsa.

PES4

Iniestakin on treenannut jalkakikkaansa havainnollistavassa ja monipuolisessa harjoitusosiossa.

PES5

Kontaktitilanteet ovat PES 2013:n heikko kohta.

80