Jeff Minter on todella pitkän linjan peliveteraani, joka on tehnyt omalaatuisia pelejään jo ensimmäisille kotimikroille. Varsinkin kuusnelostelijat muistavat Minterin laamantäyteiset kamelipelit, ylinopeat räiskinnät ja vaikkapa ruohonleikkauspeli Hovver Bovverin.
Mikä on ensimmäinen pelaamasi peli ja millaisen vaikutuksen se teki?
Yksi vanhemmista veljistäni toi vanhempieni luokse Pong-koneensa, joka sai minut innostumaan. Ruinauksestani huolimatta vanhempani kieltäytyivät ostamasta minulle sellaista, koska pelit olivat kalliita. Myöhemmin pelasin Break-Outia ja Space Invadersia pelihalleissa, enkä osannut vielä kuvitellakaan tekeväni itse pelejä.
Vasta yliopistoaikoinani kävelin erään ystäväni huoneeseen, jossa pelattiin jotain yksinkertaista peliä Commodore PET -tietokoneella. Kun kysyin mistä peli oli tullut, he kertoivat ohjelmoineensa sen itse. Vasta silloin tajusin, että pelejä voitiin suoraan kirjoittaa tietokoneille. Halusin heti oppia ,kuinka se tehdään.
Mikä oli ensimmäinen tietokoneesi ja mitä sait sillä aikaiseksi?
Sinclairin ZX80, jolla ei juuri ihmeempiä saanut tehtyä. Seuraavalla koneellani, ZX81:llä kirjoitinkin jo muutaman yksinkertaisen pelin.
Mikä oli ensimmäinen työsi pelialalla ja mikä oli ensimmäinen peli jonka tekemisessä olit mukana?
Ensimmäinen menestynyt pelini oli DKtronicsin julkaisema ZX81:lle tehty versio Centipedestä. Olen aina ollut pelisuunnittelija sekä koodaaja.
Miten pääsit alalle?
Se oli silkkaa sattumaa. Menin Lontooseen ZX Microphone -messuille ja esittelin tekemiäni pelejä ihmisille. Firma (DKtronics), jolta aioin ostaa muistikortin, antoikin minulle sellaisen ilmaiseksi. He pyysivät minua tekemään lisää pelejä ja lupasivat yrittää myydä niitä.
Mikä on kaikkien aikojen suosikkipelisi?
Vaikea sanoa, varmaankin Atarin Star Raiders vanhoilla kahdeksanbittisillä Atari 400- ja 800 -koneilla. Pelissä oli enemmän syvyyttä kuin mitä kahdeksaan kilotavuun muistia pitäisi mahtua, tähtikarttoineen ja pelaajan silmistä kuvattuine grafiikkoineen. Se oli ensimmäisiä fps-pelejä, joita koskaan pelasin, ja silkka koodauksen ihme silloisilla Atareilla.
Mitä pelasit viimeksi?
GameBoyn Metroid Fusionia. Itse asiassa minulla on Gameboy taskussani, joten siitä ei ole edes kauaa.
Mikä on suosikkielokuvasi, kirjasi ja levysi?
Lempielokuvani on varmaankin Bladerunner. Se on niin tunnelmallinen leffa, etten koskaan kyllästy katsomaan sitä. Levy on jo vaikeampi, mutta varmaankin jokin Pink Floyd -levy. Kuuntelen kaikkea progressiivisesta rockista teknoon, mutta täytynee silti sanoa Dark Side Of The Moon, joka oli ensimmäinen Floyd-levy johon rakastuin. Lempikirjani on muun muassa Avaruusseikkailu 2001:een psykedeelisiä visuaaleja tehneen John Whitneyn teos Digital Harmony - On the Complementarity of Music and Visual Art.
Minkä pelin tekemisessä olisit halunnut olla mukana?
Olisin tahtonut olla tekemässä Eugene Jarvisin Defenderiä, Stargatea ja Robotronia, koska ne ovat klassisimpia arcade-räiskintöjä koskaan.
Mitä olet tekemässä tällä hetkellä?
En voi kertoa ennen tammikuun 24. päivää. En voi kertoa kenen kanssa teen työtä, mille alustalle tai mitä, mutta voin sanoa, että tämä on ehdottomasti elämäni suurin tilaisuus. Työskentelen tällä hetkellä juuri sen pelin parissa, jonka olen aina halunnut tehdä. Tuntuu kuin kahdenkymmenen vuoden kokemukseni keskittyisi yhteen pisteeseen, ja se on hieno tunne.
Mihin suuntaan haluaisit pelien kehittyvän?
Tahtoisin nähdä alkuaikojen yksilöllisyyden palaavan. Isojen tiimien tekeleet eivät tunnu samalla tavalla omilta projekteilta - omilta lapsilta - kuin yhden, kahden henkilön tekemät pelit. Peleistä puuttuu nykyään omaperäisyyttä. Onneksi yhä on joitakin todella yksilöllisiä pelintekijöitä, kuten esimerkiksi Peter Molyneux.
Miten haluaisit pelibisneksen kehittyvän? Mikä alassa ärsyttää?
Tällä hetkellä kustantajat eivät uskalla kehittyä ja ottaa askelia uusiin suuntiin, vaan he julkaisevat vain klooneja myyvimpien genrejen huippunimikkeistä. Haluaisin, että pelejä ostettaisiin taas sen perusteella, että tietyltä pelinkehittäjältä on tullut uusi peli, eikä niin, että ostetaan uusin tietyn genren peli geneeriseltä julkaisijalta.
Kenen työtä ihailet?
Monienkin. Mainitsin jo Eugene Jarvisin ja Peter Molyneux'n. On myös paljon pelejä, joita ihailen, mutta joiden suunnittelijoita en tiedä juuri siksi, että pelit tehdään kustantajan sanelemin askelein. Ihailen myös Tetriksen luonutta Alexei Pajitnovia. Tetris on täydellinen peli, helppo oppia, elegantti ja mielettömän addiktiivinen. Kuitenkin sen olisi voinut tehdä jo ensimmäisellä ZX80:lläni. Kunpa olisinkin tehnyt sen.
Onko koskaan tehnyt mieli hankkia oikeita töitä?
Jumalani, ei! En kestäisi viittä minuuttia oikeassa työssä!
Missä työssä olisit, jos et tekisi pelejä?
Ennen tietokoneita opiskelin matematiikkaa, fysiikkaa ja englannin kirjallisuutta. Jos en olisi pelintekijä ja ohjelmoija, varmaankin haluaisin kirjoittaa jotakin.
Mistä pidät työssäsi? Mistä et?
Herään joka aamu odottaen työtäni, koska teen täsmälleen mitä haluan tehdä, ja se on todellinen etuoikeus. Ainoana ikävänä puolena pidän hetkellisiä lannistumisia kun ei pääse eroon ärsyttävästä bugista, tai päässä on vain este, jonka ohitse ei näe. Mutta se on harvinaista, eikä juurikaan pääse harmittamaan.
Miten tytöt ja naiset saadaan pelaamaan?
Pitäisi tutkia asioita, jotka kiinnostavat tyttöjä. Tyttöpelin ei tarvitse välttämättä olla nukketalomainen Sims, vaan monet muutkin genret voivat kiinnostaa naisia. Kyseessä voi täysin suunnittelullinen kysymys. Esimerkiksi räiskintäpelit suunnitellaan yleensä varsin maskuliinisiksi, ja täyteen miehekästä nippelitietoa aseista ja muusta sellaisesta.
Tein hiljattain version Gridrunneristani PC:lle, jossa koitin tehdä käyttöliittymästä niin yksinkertaisen kuin mahdollista. Yllätyksekseni eräs naispuolinen ystäväni, joka ei ole koskaan pitänyt räiskinnöistä, innostui siitä ja on itse asiassa päässyt paljon minua pidemmälle omassa pelissäni. Uskon käyttöliittymäsuunnittelun ja naisia kiinnostavien aspektien löytämisen olevan suuri osa vastausta kysymykseen.
