Mistäköhän johtuu, että rallipelit ovat lähes poikkeuksetta vähintäänkin hyviä? Väliäkö hällä, pääasia, että me pelaajat saamme nauttia.
Colin McRaen nimeä kantavia ralleja on syytelty turhan leveistä ja helpoista radoista jo pidemmän aikaa. Ubi Soft on päättänyt lähteä täysin vastakkaiselle suunnalle ja tehdä rallin, jossa radat ovat kapeaakin kapeampia ja jota ei pääse syyttämään ainakaan ylenpalttisesta helppoudesta. Pro Rally 2001 tarjoaa kunnon haasteen arpinaamaisellekin ralliveteraanille.
Koulun penkiltä huipulle
Pro Rally alkaa väärällä jalalla: ennen tositoimia aloittelevan kuljettajan on pakko suorittaa kymmenestä eri tehtävästä koostuva autokoulu. Tehtävät vaihtelevat simppelistä kahdeksikon ajamisesta hankalan radan läpäisyyn ja vielä niin, että auto ei saa vahingoittua juuri nimeksikään. Enpä tiedä kenen kuningasidea on ollut lykätä pakollisen ajokoulun läpäiseminen edellytykseksi ralliuralle, mutta asiaa olisi voinut harkita toisenkin kerran.
Päälle liimatulta tuntuva koulutus on ruma ja vastenmielisen tympeä paketti, joka ei niinkään kouluta vaan ennemminkin ärsyttää. Auton satunnaiselta tuntuva vahingoittuminen pienistäkin raapaisuista saa loputkin hiukset lähtemään päästä.
Pahan alkumaun jälkeen onkin mielettömän suuri yllätys huomata, että itse peli on aivan toista maata. Rumuus ja tympeys vaihtuvat yhdessä hujauksessa kauneudeksi ja innostavaksi haasteeksi.
Mikäli koulun opit tulevat suoritetuiksi rimaa hipoen, ralliura alkaa Kit Carien luokasta (koulun priimukset pääsevät aloittamaan suoraan WRC:stä) ja kuudesta eurooppalaisesta rallista. Kisat ovat suhteellisen helppoja ja seuraavaan luokkaan pääsee olemalla kokonaispisteissä viiden parhaan joukossa.
Toisena luokkana ovat perinteiset rallihirmut ja kisat vievät yhteensä kahteentoista ralliin ympäri maailman, myös Suomeen. Helppoudesta ei ole enää tietoakaan, vaan vauhdin on oltava tasaisen kovaa eikä virheisiin ole varaa.
Kolmannen luokan avaaminen edellyttää kolmen parhaan joukkoon pääsemistä rallisarjan lopputuloksissa, mikä on melkoisen kovan urakan takana. Hikisen työn palkintona on Legend-sarja, jossa ajetaan huipputehoisilla rallitykeillä. Autoissa ei ole sääntöjen määräämiä rajoituksia, vaan kärryistä otetaan kaikki mahdollinen teho irti. Ja vauhti on aika huikeaa.
Maita riittää mutta ratojen määrä on turhan suppea. Kussakin maassa ei nimittäin ole kuin kaksi erikoiskoetta, eivätkä nekään ole järin pitkiä.
Mestaruuden jahtaamisen lisäksi itseään pääsee testaamaan ajamalla kelloa vastaan, sekä arcade-moodissa, jossa tarkoituksena on ennättää erikoiskokeen aikana yhdeksän koneen ohjaaman auton ohitse. Arcaden jujuna ovat vahingoittumattomat autot, jolloin mutkat voi huoletta suoristaa ja pienet törmäyksetkään eivät menoa haittaa.
Suomi vastaan Uusi-Seelanti
Lähes kaikki radat ovat kapeita, syheröisiä ja yleisesti kimurantteja. Pehmeästä laskusta ei ole tietoakaan, vaan kilpaileminen alkaa heti jyrkillä kurveilla ja neulansilmillä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että oppimiskäyrä on armottoman jyrkkä eikä sääliä tunneta. Toisaalta se tarkoittaa myös sitä, että peli tarjoaa kunnon haastetta pitkäksi aikaa, ja voitosta voittoon kulkeminen on kaikkea muuta kuin helppo juttu.
Kaksitoista maata jakautuvat tasaisesti neljän tyyppisiin kilpailuihin: asvaltti-, lumi-, vesi- ja sora-alustaisiin. Alustojen vaikutus on varsin perinteinen, eli lumella ja vedellä liukastellaan, asvaltilla pitoa piisaa, kun taas soraradat ovat edellisten puolivälistä.
Sorakilpailujen joukossa on myös Suomen kaksi erikoiskoetta, mikä on mukava asia, vaikka maasto ei järin suomalaiselta näytäkään.
Lisävaihtelua tuovat vielä säätilat ja eri vuorokaudenajat, jotka näyttävät hienoilta ja luovat tehokasta tunnelmaa. Erityisen ihastunut olin aavikon hiekkamyrskyyn, mutta tavallinen pimeyskin on mainiosti toteutettu.
Pro Rally 2001:n ajotuntuma on hieman erikoinen. En meinannut itse saada millään tuntumaa autoihin, vaan ajoreittini kulkivat lähinnä pitkin penkkoja ja ojia. Muistissa oli luultavasti vielä turhan selkeästi Colin 2.0:n lennokkaan irtonainen tuntuma. Sitkeän harjoittelun palkintona auto kuitenkin alkoi pysyä tiellä ja menestystäkin tulla.
Oma osansa oli varmaan myös havahtumisellani siihen karuun tosiasiaan, että läheskään joka kurviin ei pysty menemään kovalla vauhdilla ja kylki edellä, vaan malttia ja jarrupoljinta kannattaa käyttää parhaan kykynsä mukaan. Ajotuntuma on silti lievästi tunnoton ja vaatii ehdottomasti treenaamista.
Ajoin suurimman osan ajasta näppäimistöllä, mikä toimii ihan kelvollisesti. Ratilla saisi taatusti paremman otteen ajamisesta, mutta force feedback -tuki käyttäytyi aivan omituisesti ja väänsi rattia omia aikojaan puolelta toiselle. Voimien pois kytkeminenkään ei poistanut kaikkia ongelmia.
Kehno rattituki ei tosin ollut ainoa ongelma, sillä Pro Rallylla oli ikävä tapa kaatua vähintään kerran pari päivässä. Onneksi peli tallentaa automaattisesti kaiken vähänkin merkittävän, joten suuria katastrofeja ei päässyt käymään.
Näyttävä kuin mikä
Valjua ajokoulua lukuun ottamatta Pro Rally 2001 on erinomaisen hieno peli. Eri ratojen teemat vaihtelevat upeasti talvisten ratojen vaaleudesta vaikkapa Iso-Britannian syvän tummiin ruskeisiin ja vihreisiin sävyihin. Autot muistuttavat oikean maailman vastineitaan erehdyttävästi ja ovat kauttaaltaan pikkutarkkaa työtä. Autot myös vaurioituvat näyttävästi isommista kolhuista.
Testikokoonpano jaksoi pyörittää peliä 800x600-resoluutiolla ihan pelattavasti ilman, että kaikkia yksityiskohtia täytyi kytkeä pois päältä, joskin ajoittain meno hyytyi häiritsevästi.
Äänimaailmaa hallitsee lähinnä moottorin ääni sekä monotoninen, mutta selkeä kartanlukija. Kartanlukijan antamat nuotit ovat helposti ymmärrettäviä, vaikka vaatiikin pientä totuttelua Coliniin verrattuna, että right-1 on hyvin loiva kurvi eikä neulansilmä. Nuotit näkyvät varmemmaksi vakuudeksi myös ruudulle ilmestyvinä nuolina.
Muuten kartanlukijan neuvot ovat tutun turvallisia, eli varoituksia hypyistä, jyrkkenevistä kurveista sekä kehotuksia olla ottamatta kurvia sisäreunaa pitkin. Kartanlukija innostuu myös aina silloin tällöin hehkuttamaan hyvin menneitä kurveja tai muuten vain kehumaan/haukkumaan vauhtia.
Ajamaan pääsee neljästä kuvakulmasta: sisältä, etupuskurin päältä, takaa ylhäältä sekä melkein kohtisuoraan ylhäältä. Auton sisäinen kuvakulma toimii erinomaisesti ja sieltä pelaamisessa on selvästi tiivein rallifiilis. Ylhäältä päin tiiraileva kamera on sekin yllättävän toimiva. Kamerassa on juuri sen verran kulmaa, että tulevat kurvit pystyy hahmottomaan erinomaisesti, mikä helpottaa ennakoimista ja vähentää turhaa törttöilyä merkittävästi.
Kultainen keskitie
Pro Rally 2001 on jotakuinkin tarkalleen Rally Championshipin ja Colin McRaen välimuoto. Ajaminen ja kiperät radat muistuttavat selvästi Rally Championshipiä, kun taas autojen viritteleminen ja korjaaminen on pöllitty melkein suoraan Colinista.
Autossa on kahdeksan eri vaurioituvaa osa-aluetta. Erikoiskokeiden jälkeen on aina tietty aika tehdä niin paljon korjauksia kuin ehtii ja on tarpeellista. Mikäli kaikkea ei ehdi korjata, seuraava pätkä on ajettava vaurioituneella autolla.
Samanlaista päänvaivaa hajoaminen ei kuitenkaan aiheuta kuin Colinissa. Pro Rallyn kaksi erikoiskoetta kilpailua kohden takaavat sen, että joka toisen pätkän jälkeen vaihdetaan kokonaan maisemaa, jolloin autokin palautuu täyteen iskuun. Auton virittelykin on Colinia vaisumpaa: valittavana on vain jousituksen kireys ja renkaiden tyyppi alustan mukaan.
Aikamoinen harmi, että Ubi Soft on tehnyt selviä kompromisseja Pro Rally 2001:n kanssa. Jos pelin muut osa-alueet olisivat olleet samalla tasolla itse ajamisen kanssa, kokonaisuus olisi ollut rallikisailua sieltä totisimmasta päästä. Tällaisena touhu on hieman ristiriitaista, kun ajo-osuus on parhaimmillaan erittäinkin haastava, mutta kaikki muu onkin sitten ylisimppeliä.
Siitäkin huolimatta Pro Rally 2001 on erinomaisen hyvä rallipeli, joka uskaltaa antaa todellista haastetta kovillekin kuskeille. Harmi vain, että sen koko potentiaalia ei ole hyödynnetty.
Moninpeli
Tuplapiina
TCP/IP, IPX, modeemi, nollamodeemikaapeli, jaetulla ruudulla 2 pelaajaa
Kilpailemaan pääsee ilahduttavasti myös jaetulla ruudulla, vaikka kyseinen moodi vaatiikin konetehoa suhteellisen rutkasti. Jaetun ruudun kisat ovat yksinkertaisia nopeuskilpailuja halutulla erikoiskokeella ja halutuilla autoilla. Yksinpelin hankaluus lähes kaksinkertaistuu, kun radan lisäksi joutuu pitämään silmällä vastustajan menoa, mutta samalla tuplaantuu myös voittamisen riemu. Hermoja raastavaa mutta hauskaa.
Verkkopelissä pääsee ottamaan kavereista mittaa myös kokonaisen kauden verran, ja erilaisia kisoja voi itse kasata varsin vaivattomasti.
87
