PlayStation 2 tuo DVD-elokuvat pelaajien kourien ulottuville. Japanissa DVD-elokuvien myynti tuplaantui Playstation 2:n tultua kauppoihin. Näin voi käydä Suomessakin, kunhan kaikki halukkaat saavat hankittua ensin oman ihmekonsolin. DVD-vallankumous on käynnissä, PS2 on osa tätä vallankumousta ja kotiteatteri päivän iskusana.
Halvimmin ja yksinkertaisimmin DVD-elokuvista pääsee nauttimaan liittämällä PS2:n kotoa entuudestaan löytyviin laitteisiin ja vempaimiin. Muhkeat äänet saa ohjaamalla elokuvien äänet jo hankittuihin stereoihin.
Stereoihin kytkeminen onnistuu tismalleen samalla tavalla kuin perus-PlayStationilla. Tarvitaan sellainen scart-johto, josta eriytyy kaksi stereoihin liitettävää RCA-äänikaapelia, yksi kummallekin kanavalle. Vaikka monikanavaiset äänet jäävätkin unelmaksi, stereoista tulviva älämölö takaa elokuvien toimintakohtauksiin riittävän pauhun. Mikäli DVD-elokuvan äänet tuntuvat ponnettomilta, kannattaa piipahtaa PlayStation 2:n DVD-äänivalikossa. Asettamalla DVD Volume +2:ksi vahvistinta ruokkivan signaalin saa huomattavasti ryhdikkäämmäksi ja lopputuloksen aiempaa tanakammaksi.
Kohti monikanavaääntä
PlayStation 2 osaa lukea DVD-elokuvien Dolby Digital- ja DTS -ääniraidan, mutta ei muuta sitä monikanavaiseksi signaaliksi. Siihen tarvitaan dekooderilla varustettu kotiteatterivahvistin, joka purkaa digitaalisen äänikoodin viisikanavaiseksi ääneksi - ja tietenkin 5 kaiutinta.
Yksi kanava vie puheen ja muunkin ruudun keskellä tapahtuvan mekkalan keskiäänikaiuttimeen, joka sijoitetaan television alle tai päälle. Kaksi kanavaa ruokkivat kahta etukaiutinta ja kolmiulotteisuuden täydentävät kaksi surround-kaiutinta, jotka tulisi sijoittaa kuuntelijan molemmille sivuille jonkin verran korvien tasoa ylemmäksi.
Halvalla aitoa monikanavaääntä ei kuitenkaan saa. Kotiteatterivahvistimien ja -virittimien (virittimessä myös radio) hinnat vaihtelevat reilusta 2 000 markasta reippaasti yli 10 000 markkaan. Minimivaatimus on Dolby Digital 5.1 -dekooderi ja optinen sisääntulo äänille. Lisäksi on hankittava viisi kaiutinta, joiden hintataso vaihtelee parin tonnin pakettitarjouksista kymmenien tuhansien luksusvarustukseen. Optisesta kaapelista saa siitäkin pulittaa sibeliuksen verran.
Kustannustietoinen voi tulla toimeen entisillä stereokaiuttimilla, mikäli niitä löytyy kotoa entuudestaan neljä. Keskiäänet voi ohjata television omiin kaiuttimiin, mutta silloin ei saavuteta parasta mahdollista äänentoistoa. Toinen vaihtoehto on antaa etukaiuttimien huolehtia keskikanavankin äänistä (Phantom-mode). Vaarana on kuitenkin dialogin kehno kuuluvuus.
Helpoimmin tasapainoinen äänimaisema saavutetaan hankkimalla tietyn kaiutinvalmistajan suosittelema viiden kaiuttimen sarja. Kokeilunhaluinen voi improvisoida kaiutinarsenaalin erillisistä kaiuttimista ja kaiutinpareista. Tämä vaatii kuitenkin kokeilua ja testailua sekä kaiuttimien kärräämistä kaupasta kotiin ja takaisin koekuuntelua varten.
Mikäli vahvistin on tehokas ja etukaiuttimet ovat tasokkaat, erillistä bassoyksikköä eli subwooferia ei tarvita. Monen halpakaiutinsarjan sielu on kuitenkin juuri tukeva bassoyksikkö. Elokuvien - ja miksei pelienkin - äänet jäävät kovin ponnettomaksi ilman muhkeaa bassotoistoa.
Halvalla herkuttelemaan?
Mikäli uuden ja hienon laajakulmatelevision hankinta on ajankohtainen, kannattaa ostoslistalle laittaa Dolby Digital 5.1 -dekooderimalli. Tällöin monikanavaääniin pääsee käsiksi aivan kuin kaupantekijäisiksi, ja usein television mukana tulee jo muutama lisäkaiutinkin, joten surround-ilotulituksesta voi nauttia heti.
Vannoutuneen hifistin on kuitenkin syytä kiertää television mukana tulevat kaiuttimet kaukaa. Kaupassa kannattaa myös olla tarkkana, ettei hanki vahingossa pelkästään Dolby Surround (Pro Logic) -äänin varustettua televisiota, koska ne ovat perusvalikoimassa enemmistönä. Lisäksi on syytä tarkistaa, että televisiossa on sisääntulo optiselle äänipiuhalle. Muutoin PlayStation 2:n ja television väliin jää piuhan mentävä aukko.
PC-tietokoneen omistajille kaupataan vajaan parin tuhannen markan monikanavahalpisratkaisuja. Ne on yleensä rakennettu murisevan subwooferin ympärille, jolloin tilan tuntu luodaan viidellä suhteellisen pienellä satelliittikaiuttimella. Creativen uutuuden Playworks Desktop Theatre DT3500 -kaiutinsarjan mukana tulee kaiken lisäksi Dolby Digital 5.1 -dekooderi, joten sen voi liittää suoraan PlayStation 2:een. Oikean kotiteatterivahvistimen äänenlaatu jää unelmaksi, mutta rahaa jää toisaalta sievoinen tukku DVD-elokuvien hankkimiseen.
Kaupan on myös kuulokkeita, jotka toistavat Dolby Digital 5.1 ja DTS -ääntä. Sonyn erinomainen langaton DS5100-kuulokepaketti maksaa kuitenkin huimat 4000 markkaa. Hintaan sisältyy sentään dekooderi, joka liitetään optisella kaapelilla konsoliin. Kyseinen järjestelmä on saanut Dolby Laboratoriesin virallisen hyväksynnän "virtuaalisten Dolby Digital ja DTS 5.1 -äänien" toistajana. Aitoa ja oikeaa monikanavanautintoa ei kuulokkeilla sentään saavuteta, mutta kovin kauas päämäärästä ei jäädä.
Ei pelkille pelaajille
Kotiteatterin rakentaminen ei ole halpa harrastus, mutta se kannattaa. Monikanavainen äänimaisema tekee elokuvasta kuin elokuvasta mukaansatempaavamman. Katsoja tuntee olevansa tapahtumien keskellä: räjähdyksen lennättämä roju rysähtää jonnekin selän taakse kun helikopteri käy jo kimppuun takavasemmalta. Toimintaelokuvat hyötyvät surround-äänistä ymmärrettävästi eniten, mutta kohentunut tilantuntu tekee hillitymmänkin kohtauksen elävämmäksi. Pelkästään pelaamisen takia kukkaroa ei kannata köyhdyttää siitä yksinkertaisesta syystä, että peleissä monikanavaääniä ei ole.
Vanha kehno Dolby Surround (Pro Logic)
Dolby Surround on vanhin ja vaatimattomin monikanavayritelmä. Mikä tahansa stereoäänite tai -lähetys voi sisältää Dolby Surround -tietoa. Suurimmassa osassa äänitetyistä tai ostovideoissa on Dolby Surround -äänet. DVD-elokuvien aikakaudella Dolby Surroundin merkitys on hiipumassa, mutta materiaaliin törmää edelleen taajaan. Televisiossa lähetetyt elokuvat ja useat televisiosarjat ovat Dolby Surround -äänellä varustettuja, samoin useat televisiomainokset. Lehtien ohjelmatiedoissa tätä ei kuitenkaan aina muisteta mainita. Kyseinen logo löytyy myös Electronic Artsin urheilupelien, esimerkiksi tuoreen FIFA PS2 -jalkapallopelin kotelosta.
Dolby Surround ei itse asiassa ole monikanavajärjestelmä sanan varsinaisessa merkityksessä. Kahden kanavan vaihevirhettä hyödyntäen stereosignaaliin voidaan kuitenkin ympätä takakanavan ääni. Dolby Suround Pro Logic -vahvistin lisää näin syntyneeseen taakseohjautuvaan monosignaaliin keinotekoisen stereovaikutelman ja sopivan viiveen tilatunnun saavuttamiseksi. Etukaiuttimiin puolestaan syötetään sellaiset äänet, jotka ovat identtiset molemmilla stereoraidoilla. Näin stereosignaalista saadaan kuin saadaankin esille neli- tai viisikanavainen ääni, ihan miten kukin haluaa tulkita.
Dolby Surroundin ongelmana on kanavien huono erottelu. Sillä ei saada aikaiseksi parasta mahdollista suuntaerottelua ja dynamiikkaa.
Dolby Digital & DTS
Dolby Digital- ja DTS-logot löytyvät myös PS2:n kotelosta. Ne ovat kumpikin aitoja 5.1-moniäänistandardeja. Kullekin viidelle kaiuttimelle (kaksi etukaiutinta, keskiäänikaiutin, kaksi takakaiutinta) on oma äänisignaalinsa. Lisäksi kumpikin sisältää subwooferin ohjaamiseen tarvittavan kanavan.
Dolby Digital- ja DTS-ääntä on tarjolla tätä nykyä ainoastaan DVD-elokuvissa. Dolby Digital 5.1 on selvässä valta-asemassa ja ainoastaan kourallinen amerikkalaiselokuvia on siunattu DTS-äänillä. Dolby Digital 5.1:n vanha kutsumanimi on AC-3, jota näkee edelleen silloin tällöin DVD-koteloissa.
DTS:ssä äänen pakkaussuhde on pienempi, joten periaatteessa DTS-äänet ovat parempilaatuiset vaikka käytännössä ero ei ole järin suuri. Suhteellisen tuoreessa HiFi-lehden sokkotestissä DTS oli joka tapauksessa hienoinen voittaja ja erot olivat lähinnä elokuvakohtaisia. Lisäksi asiantuntijoidenkin äänet menivät osittain ristiin.
Entäs pelit?
Kalliin kotiteatterijärjestelmän hankkiminen ei ole järin järkevää, jos tarkoituksena on pelkästään pelaaminen. Electronic Artsin urheilupeleissä on jo pitkään näkynyt Dolby Surround -logo, jolloin osa pelien äänistä on surround-koodattuja. PlayStation 2:n FIFA 2001:ssä komeimmat surroundefektit kaikuvat kuitenkin pelin introssa. Itse pelissä katsomon kohina on surround-koodattua, muut äänet eivät. Kokonaisvaikutelma jää kuitenkin melkoisen vaatimattomaksi ja peliä kuunteleekin mieluummin television omista (stereo)kaiuttimista.
Parin vuoden takaisessa EA:n NHL98-pelissä on myös vastaava logo. Itse pelin aikana korvaan ei kuitenkaan tartu yhtään surround -efektiä! Squaren tulevaan Bouncer PS2-peliin on kuitenkin luvattu peräti Dolby Digital 5.1 -äänillä kuorrutettuja videovälikkeitä.
Pelien äänet kehittyvät varmasti tulevaisuudessa. On kuitenkin mahdollista - ehkä jopa todennäköistä - että pelien monikanavaäänistandardi on kokonaan toinen kuin elokuvissa. Käytännössä tämä voisi tarkoittaa PlayStation 2:een kytkettävää erillistä lisälaitetta, josta äänisignaalit sitten ohjattaisiin monikanavavahvistimeen. Järkevä ja kaukoviisas hankkiikin sellaisen surround-vahvistimen, jossa on ylimääräinen RCA-sisääntulo vähintään viiden, miksei useammankin kanavan äänisignaalille.
