PSP - Mustanhohtoinen unelma

Käsikonsoleiden kädenvääntö käynnistyi tosissaan viimeiselläkin rintamalinjalla, kun Sony toi PSP:nsä Eurooppaan Nintendon kilpailijaksi. Kävi jättien välisessä kamppailussa miten tahansa, pelaajat voittavat aina.

Sonyn PSP sopii pelaamiseen erinomaisesti, ja ensimmäisten pelien perusteella tekijät osaavat hyödyntää laitteen potentiaalia. PSP-avaus osoittaa, että koneessa on kerrankin hypepuheiden verran tehoa eikä lähes PlayStation 2 -tasoista suorituskykyä käy kiistäminen.

Rahoille vastinetta

Sony PSP maksaa Suomessa noin 290 euroa. Paketissa on mukana kaikki, mitä käyttämiseen tarvitaan ja vähän enemmänkin.

PSP:ssä on laadukas 4,3 tuuman näyttö ja sisäiset stereokaiuttimet, mutta kaiuttimia ei kehtaa bussissa huudattaa vaan pelatessa käyttää yleensä nappikuulokkeita.

PSP:n USB-liitäntää voi käyttää esimerkiksi kuvien siirtämiseen digikamerasta muistikortille. PSP:n langaton lähiverkko yltää parinkymmenen metrin päähän. Perusakku kestää viitisen tuntia, musiikkia voi kuunnella tuplaten enemmän, jos sammuttaa näytön.

Euroopassa julkaistavat PSP:t on valmiiksi päivitetty käyttöjärjestelmäversioon 2.0, joka tuo mukanaan muun muassa nettiselaimen, vaihdeltavat taustakuvat ja tukun pieniä parannuksia.

PSP on monikäyttöinen laite, joka toimii pelikoneen lisäksi myös kannettavana soittimena (tukee mp3- ja atrac-tiedostomuotoja), elokuvakoneena ja valokuva-albumina. Kaikella on hintansa. Parin kympin hintaiset elokuvat tulevat UMD-formaatissa (Universal Media Disc), jota tukee tällä hetkellä ainoastaan PSP.

En usko monenkaan kotiteatterimiehen olevan valmis ostamaan UMD-elokuvia, varsinkin jos jo omistaa satojen elokuvien DVD-kirjaston. PSP:n käyttö leffakoneena paranee vain, jos bussi-, juna- ja lentoasemilta voi esimerkiksi vuokrata leffan matkakäyttöön.

Valokuvien ja musiikin säilytystä varten täytyy investoida uuteen muistikorttiin, sillä koneen kylkiäisenä saatavalle 32 megatavun muistikortilla ei pitkään juhli. Pari kolme biisiä, kourallinen kuvia ja muutama pelitallennus, niin peruskortti on täynnä. Tosin puhtaaseen pelaamiseen peruskortti riittää hyvin.

Testissä vain osa

Mukaan ehti vain pintaraapaisu PSP:n alkuaikojen peleistä. Muistaa kannattaa myös Ubi Softin puzzlepeli Lumines, joka on kerännyt hillittömästi kehuja ja myynyt hurjasti. Atarin Mercury on toinen kiinnostava puzzlepeli, jossa ohjataan elohopeamöykkyä tasoja kallistelemalla. Lyhyen testin perusteella mielenkiintoinen, mutta tolkuttoman vaik... haasteellinen.

Ajopelien ystävien kannattaa tsekata Sonyn WipeOut Pure, futuristinen kaahailu. Se on Ridge Racerin tapaan menneiden aikojen lämmittely, mutta vauhdikas, teknisesti loistelias ja pikatestin perusteella hyvinkin pelattava.

PSP on muutaman pelin kokemuksella erinomaisen pätevä pelikone. Kirkas ja tarkka peliruutu on ilo silmälle ja laitetta on miellyttävä käyttää. Alkupelivalikoimassaan PSP selvästi luottaa vanhoihin tuttuihin pelityyppeihin ja yrittää puhkua puhkipelattuihin peleihin uutta puhtia kannettavuudella.

Tulevaisuus on pelaajan kannalta valoisa.

Myyntipakettiin sisältyy

- Sony PSP

- 32 megatavun muistikortti

- 1800 mAh-akku + laturi

- nappikuulokkeet

- langallinen kaukosäädin

- pehmeä suojakotelo

- näytön pyyhkimiseen tarkoitettu liina

- kantohihna

- käyttöohjeet

Lisää aiheesta