Ocean yllättää siirtymällä puzzlepelimarkkinoille ja yrittää näin seurata Psygnosiksen esimerkkiä aavistuksen Lemmingsejä muistuttavalla palikankaatopelillä, Pushoverilla.
Jokaiseen peliin täytyy ympätä jokin tarina. Tällä kertaa Colin Curly -niminen kaveri on kadottanut Quavers-herkkunsa muurahaiskekoon. Nälkä ja tulimmainen ahdistus iskevät. Jostain kuitenkin paikalle tepastelee sankarimme G.I.Ant _ ammatti: sotilasmuurahainen. Ei voi kuin ihailla Oceania, sillä oman peli-idean rahoittaminen keksifirman lisenssillä on aika näppärä veto.
Reippaasti G.I.Ant lupaa lähteä etsimään kadonneita herkkuja ja hyppää rohkeasti seikkailuun. Tunnelin päästä löytyy ovi Dominojen valtakuntaan, minimaailmaan, joka koostuu yhdeksästä maanosasta, jotka on vielä jaettu noin kymmeneen kuvaruudulliseen aivonystyröitä kutkuttavia ongelmia. (Kukahan lahjakkuus keksii nämä viitetarinat?)
Muurahaisemme putkahtaa yhdestä ovesta sisään, järjestelee palikoita aikansa, tönäisee yhden palikan nurin, josta seuraa ketjureaktio, triggerpalikka kaatuu viimeisenä, toinen ovi aukeaa, ja sinne muurahainen katoaa. Ja uusi kuvaruudullinen palikoita tasoineen on edessä. Varmaan arvaattekin kuka ohjaa ilotikulla G.I.Antin tekosia.
Jokaisessa ruudussa on aikarajoitus, muttei onneksi kovin tiukka.
Vaikka aika olisikin kulunut umpeen kenttää voi edelleen pelata, mikä on pelin nautittavuutta lisäävä oivallus. Pelin oikeaan läpiviemiseen kentät joutuu käytännössä kuitenkin pelaamaan aikarajoituksen mukaisesti, muutoin kateissa olevat Quavers-namit saattavat jäädä löytymättä.
Kaikki palikat eivät toki ole samanlaisia. Tehtävien helpottamiseksi ja vaikeuttamiseksi osalla niistä on erityisominaisuuksia. Jotkut ovat pysäyttäjiä, toiset taas nousijoita. Tietyt palikat jakautuvat kahtia, jos niiden päälle putoaa toinen palikka. Toiset taas jatkavat liikettään impulssin saatuaan kunnes kohtaavat esteen. Palikat eroavat toisistaan väritykseltään.
P-näppäimellä voi kutsua esiin kuvan, josta voi tarkistaa kyseisten palikoiden englanninkielisen nimen. Samalla tietysti kello pysähtyy. Jos aikaraja on jo ylitetty, näin saa myös esiin kyseisen ruudun läpipelaamista mahdollisesti helpottavan vinkin.
Eli siis mitä?
Ongelmana on siis saada yhdellä ainolla tönäisyllä aikaan sellainen ketjureaktio, että kaikki palikat kaatuvat ennen viimeistä triggerpalikkaa. Lisäksi täytyy huolehtia, että muurahaiselle jää reitti avoimeksi seuraavaan kenttään vievälle ovelle. Tämän jälkeen kirjataan ylös salasana.
Jokaisen aikarajan alle pelatun kentän jälkeen pelaaja saa yhden pelimerkin (eli tokenin). Näiden avulla voi mönkään menneen tönäisy-yrityksen jälkeen asettaa palikat tuuppausta edeltäneeseen järjestykseen. Samoin niillä voi kumota aikarajan ylityksen. Tällöin saattaa kuitenkin Quavers-pussi jäädä pelastamatta.
Pelin tekninen toteutus on pääosin keskinkertainen, mutta puzzlepeliksi aivan riittävä. Latausjakson animaatio on pelin graafinen kohokohta. Ainoa selvästi häiritsevä tekijä on G.I.Antin animaatio, joka sekin on toki hauskaa, muttei niin sujuvaa kuin voisi Amiga-peliltä odottaa. Ns. yhden ruudun (one frame l. 50 Hz) päivitys olisi varmasti ollut suhteellisen helposti toteutettavissa.
Muurahaisen ohjaaminen vaikuttaa aluksi hieman tahmealta, mutta pian palikoiden järjestely sujuu melkoisen näppärästi. Vaikeustaso on lemmingsmäisen sopiva: ensimmäiset ruudut harjoitellaan eri palikoiden ominaisuuksia, sitten kentät alkavat pikku hiljaa vaikeutua. Miellyttävän moni kentistä tuntuu aluksi täysin mahdottomalta selvittää, mutta sitten yhtäkkiä huomaakin oman typeryytensä ja ratkaisu onkin naurettavan helppo.
Pushover on paras puzzlepeli sitten Lemmingsin. Pikku sopuleiden pelastaminen oli kuitenkin huomattavasti motivoivampaa kuin pelkkä palikoiden kaatelu. Silti onnistuneen ketjureaktion seuraaminen on yllättävän tyydyttävää. Samaan pakkomielteenomaiseen addiktiin ei Pushover kuitenkaan yllä.
85
