Puzzle Quest 2 (Xbox 360, DS) – Kivet riviin redux

Puzzle Questin tärkeä opetus: jos äly ei riitä pulmien selvittämiseen, aina voi turvautua nuijaan tai tulipalloon.

Muutaman vuoden takainen Puzzle Quest: Challenge of the Warlords (Pelit 12/07, 92 p) oli todellinen yllätyshitti, joka yhdisti Bejeweledistä ja vastaavista kasuaalipeleistä tutun kivienräpläämisen kevyeen roolipelaamiseen. Jäljittelijöiden yritykset eivät ole päässeet alkuperäisen tasolle. Jopa tekijätiimin oma scifi-jatko Galactrix (Pelit 4/09, 77 p) oli alkuperäisideaa heikompi, joten hartaasti odotettuun Puzzle Questin kakkososaan kohdistuu kovat odotukset.

Seikkailuosuus on muuttunut isometriseksi 3D-haahuiluksi, ja samalla skaala on pienentynyt, sillä enää ei reissata ympäri mannerta vaan ainoastaan kylän ja luolaston mittakaavassa. Juonessa muinainen pahuus heräilee vankityrmän uumenissa ja niin poispäin. Matkalla kohti loppupahista kohdataan fantasiamaailman perusasukkeja örkeistä ja susihukista eläviin kuolleisiin.

Salamurhaajan vala

Luolien syvyyksissä vihollisista otetaan mittaa manakivien täyttämällä taistelukentällä. Kiviensiirtelypuzzlessa haetaan vähintään kolmen sarjoja, pidemmistä kertyy jännittäviä bonuksia ja lisävuoroja. Tavoitteena on nysvätä vastustajan elopisteet loppuun ennen kuin omat kuolinkellot soivat. Loitsujen käyttövoimana toimii manakiviä yhdistelemällä tuotettava taikavoima, aseet puolestaan heiluvat rautahanskojen toimintapisteillä. Pääkallot tekevät suoraa vahinkoa vastustajaan.

Jokaisella neljästä hahmoluokasta on oma loitsuvalikoimansa ja sen myötä rakentuva hieman erilainen pelityyli. Salamurhaajan loitsut perustuvat kekseliääseen yhdistelyyn, temppeliherra on kestävä mutta omissa hyökkäyksissään heikompi lihamuuri, barbaari on yleismies ja velho on hyökkäyspainotteinen lasikanuuna.

Luokilla on myös jokin varuste-erikoisuus, johon muut eivät pääse käsiksi. Hahmonkehitys on melko yksinkertaista viiden eri ominaisuuden nostoa. Jokainen ominaisuus vaikuttaa hieman eri tavoin esimerkiksi kertyvään manamäärään, kallojen ja aseiden tekemään vahinkoon ynnä muuhun.

Mitäs pienistä

Muun muassa luolaston lukitut ovet ja kätketyt ansat ratkotaan minipeleillä, joissa idea on pitkälti sama eli samanväristen nappuloiden tai samojen symbolien yhdistelyä. Osa näistä on ihan hauskaa vaihtelua, osa hieman rasittavia. Jälkimmäiseen ryhmään kuuluu muun muassa turhankin usein eteen tuleva aarteenkeräilypeli, joka on niin tuuripainotteinen, että tuottaa harvoin mitään kovin ihmeellistä tulosta.

Alkuperäisen Puzzle Questin vähän epäonnistunut anime-look on vaihtunut perinteisempään länkkärifantasiaan. Piirroselokuvamaiset luolastot ja viholliset ovat ihan hyvännäköisiä, sympaattisella tavalla hieman kotikutoisen oloisia. Ulkoasu on harmaan ja ruskean grafiikan valtakaudella mukavan värikäs ja pirteä.

Kokonaisuutena Puzzle Quest 2 on onnistunut. Ykkösosan toimivia juttuja ei olla turhaan menty muuttamaan, ja varsinaiset uudistukset ovat enimmäkseen hyviä. Jalokiviyhdistelyn tetrismäinen addiktiivisuus on täysin ennallaan, joten valvottuihin öihin ja pitkäksi venähtäneisiin sessioihin kannattaa varautua jo ennakkoon.

* * * * *

Jumalaiset juvelit

Puzzle Questin perusidea on kaikessa päättömyydessään nerokas: yhdistetään kaksi toisistaan poikkeavaa peligenreä keskenään. Taisteluista tusinavihuja vastaan muodostuu hupia, kun reaktionopeuden sijaan testataan hoksottimia Bejeweled-henkisessä puzzleosuudessa. Pelkkä palikoiden monotoninen ketjutus tunnista toiseen kiinnostaa korkeintaan Facebook-addikteja, mutta pelimiehetkin syttyvät, kun kiiltävien kivien ympärille lisätään tuhti nippu perinteisiä roolipelimausteita.

Juoni on niin perinteistä fantasiahuttua kuin kuvitella saattaa. Satuvaltakunta on pinteessä, josta vain legendaarinen sankari voi sen vapauttaa. Kun hahmoluokka on valittu geneerisistä vaihtoehdoista, on aika siirtyä vaarojen kyllästämille pelikentille.

Vuoroissa soljuvassa Bejeweled-taistelussa ketjutetaan saman värisiä kiviä vähintään kolmen riveihin. Neljän kiven pötkylästä irtoaa lisävuoro ja viidestä laudalle tippuu bonuskiviä. Juvelit tankkaavat manavarastoja ja ketjutetut pääkallot tekevät vahinkoa. Nyrkkejä yhdistelemällä kartutetaan taitopisteitä, joilla voi käyttää mukana rahdattavaa aseistusta.

Laudalta kaapatulla manalla lauotaan tasonnousun yhteydessä loitsukirjaan kertyneitä taikoja. Pelkkä kallohippa on pitkä tie voittoon, sillä taistelun voittaja ratkaistaan hyvin usein taikavoimilla. Kolmenlaista manavarastoa verottavat loitsut heikentävät vastustajan ominaisuuksia, muuttavat laudan kivivalikoimaa tai tuottavat suoraa vahinkoa. Tehokkain vaikutus saadaan ketjuttamalla, jolloin vastustajan vuorot sulavat olemattomiin paralyysin tai pitkän kivikombon ansiosta.

Peliä ohjataan kokonaan kosketusnäytöltä, mikä toimii kuin rasvattu. Puzzletus on ennätyshelppoa styluksen avulla ja pelimaailman hotspotteja on helppo kliksutella. Yläruutu näyttää jatkuvasti hahmon statsit, joten hengenlähtö ei tule yllätyksenä.

Jos Puzzle Quest olisi perinteinen roolipeli, se unohtuisi nopeasti. Myös seikkailun palikkapeli on nähty jo niin moneen kertaan, etteivät raajojeni ulokkeet riitä listaamaan. Osuuksien kombinaatio toimii kuin banaanijugurtin ja Oltermannin yhdistelmä. Se maistuu hyvältä, vaikka moista ei ihan heti uskoisi.

Juho Kuorikoski

Kahden genren ristisiitetty palkinto-ori ei ole sukujensa valioyksilö, mutta yhdistelmä on paljon enemmän kuin osiensa summa.

85

92