Quake 2 – Metrin kaaret

Yli vuosi sitten ilmestynyt Quake ei lunastanut suuria ennakko-odotuksia muuten kuin tekniikaltaan ja moninpeliltään. Quake 2 yhdistää uusimman tekniikan mainioon peliin, jossa palataan Doomin viitoittamiin perusarvoihin: jämerien pyssyjen puhuessa raatoja syntyy.

id Softwarella on tapana julkaista väkivaltaisia pelejä, joissa päämääränä on tappaa tai tulla tapetuksi. Niinpä Quake 2:ssa veri, lihanriekaleet ja irtojäsenet roiskuvat tutun eeppisessä mittakaavassa. Järjetön väkivallalla mässäily ampuu niin yli, että se tekee Quake 2:sta lähinnä koomisen. Paitsi Saksassa, jossa Quake 2 on jo kielletty. Verenpunaisen kuoren alta löytyy myös peli, ja tällä kertaa varsin hyvä sellainen.

Juoni - välittääkö kukaan?

Tulevaisuudessa elo on auvoista. Sitten avaruuden pimeydestä iskevät stroggit, hirmuiset kyberneettiset ihmislihaa janoavat muukalaiset, jotka pistävät hetkessä maapallon remonttiin. Ihmiskunta lähettää omat joukkonsa stroggien kotiplaneetalle tarkoituksena hävittää ne sukupuuttoon. Maahanlaskussa stroggien planeetalle sotilas 3585:n laskeutumiskapseli joutuu vian vuoksi eroon muusta ryhmästä ja tekee pakkolaskun pääkaupungin laitamille. Eihän se 3585:sta haittaa, vaan hän aloittaa oman yhdenmiehen sotansa stroggeja vastaan.

Pelin edetessä käy pian selväksi, että hyökkäys stroggien planeetalle epäonnistui lähes totaalisesti. Kun aseveljien karmea kohtalo lopulta selviää, ei sitä voi jättää kostamatta. Niinpä niin.

Quake 2:n tunnelma tempaa heti alusta lähtien mukaansa. Kun peli alkaa, ja tykkien kumina, hävittäjien ylilennot ja kiivas radioliikenne täyttää äänimaailman samalla kun kulman takaa kuuluu epäinhimillistä röhkinää, tuntee todella käyvänsä epätoivoista taistelua ylivoimaista vihollista vastaan.

Viholliset ovat onnistuneita. Quaken sekavan hirviökaartin asemasta stroggien ulkomuoto noudattaa yhtenäistä kyberneettis-orgaanista linjaa, ja ne ovat sekä näyttävän että pelkoa ja kunnioitusta herättävän näköisiä.

Vielä muutama kuukausi sitten Quake 2:n hirviöille luvattiin huikeaa tekoälyä, mutta ainakaan pelissä sitä ei huomaa. Viholliset eivät todellakaan älyllään häikäise, mitä nyt osaavat vähän mutkitella, kun tulevat kohti. Ja kuulemma jotkut osaavat seurata.

Aseistettu ja vaarallinen

Hienoista hirviöistä ei ole iloa, jollei niitä voi listiä tehokkailla aseilla. Ja niitähän on. Aseet ovat railgunia lukuunottamatta Doomista ja Quakesta tuttuja perusaseita, mutta niihin on saatu erinomaisella toteutuksella hienoa todentuntua. Esimerkiksi konepistoolilla kannattaa ampua lyhyitä sarjoja, koska muuten aseen potku työntää sihtiä koko ajan ylöspäin. Konetykiltä taas kestää hetken kiihtyä täyteen (ammukset hetkessä syövään) tulinopeuteensa. Aseisiin on myös lisätty hienoja graafisia yksityiskohtia, pelaaja pystyy esimerkiksi näkemään singon latausmekanismin.

Aseissa on kiitettävästi tehoa: railgun tekee heikommista vastustajista punaista kaurapuuroa jo ensimmäisellä osumalla, ja BFG:llä muussataan vaikka kokonainen huoneellinen vihollisia. Uutuutena mukana ovat käsikranaatit. Aseiden teho näkyy myös vihollisissa, sillä ne saavat osumista näkyviä haavoja.

Tuttuun tapaan mukana on kaikkea kerättävää, ammuksista Quaddamageen, suojapukuihin, avaimiin, äänenvaimentimiin ja muihin tuttuihin juttuihin. Onneksi tällä kertaa voi itse päättää milloin kerättävät kamat käyttää, eikä ensimmäisen Quaken tapaan heti kerättäessä.

Yksinpelinä Quake 2 etenee muutaman tason mittaisina episodeina. Tarkoituksena on suorittaa yksinkertainen tehtävä, kuten yhteyslinkin muodostaminen emoalukseen tai stroggien lihatehtaan (näette sitten) sulkeminen. Puzzlet ovat tuttua oikean napin painamista tai avaimen löytämistä. Matkalla luonnollisesti pistetään mahtavat määrät vihollisia kylmäksi, ja voipa pelaaja ampua maassa kituvat viholliset kirjaimellisesti kappaleiksi.

Kentät ovat hienosti suunniteltuja ja täynnä hyviä yksityiskohtia. Esimerkiksi stroggien vankilassa järkensä menettäneet ihmisvangit vaikertavat selleissään niin että oikein pahaa tekee. Onneksi heidät voi armeliaasti ottaa hengiltä.

Oi niin kaunista!

Quake 2:n grafiikka on 3D-kiihdytetyssä versiossa häikäisevän kaunista ja hyvin animoitua. Jo pelkästään värillisellä valaistuksella on onnistuttu luomaan ympäristöistä todella tunnelmallisia. Kuvat eivät tee oikeutta ennennäkemättömän upealle ja monipuoliselle animoinnille. Se on luonnollisen näköistä ja pehmeää, kiitos frame-interpolation-tekniikan, jonka avulla peli laskee animaatioiden kymmeneen perusraamiin niin monta väliraamia kuin konetehoa riittää.

Entäpä ilman 3D-korttia? Karmea totuus on, että Quake 2 on suunniteltu OpenGL:ää tukevia 3D-kiihdytinkortteja varten. Voodoo-kortilla Quake 2 pyörii jo P100:ssa täysin pelattavasti. Kiihdyttämätön versio on hidas, ruma (muun muassa ei värillistä valaistusta) ja matalasta resoluutiosta johtuen karkea. Niinpä Quake 2:sta katoaa oitis suuri osa tunnelmasta, ja jos ei moninpelistä ole kiinnostunut, Quake 2:a tuskin kannattaa ostaa.

91