Doomin ilmiömäinen menestys on synnyttänyt valtavan Doom Too! -boomin, ja klooneja onkin luvassa kasapäin. Gametekin viisaat suunnittelijat halusivat tuttuun kaavaan jotain uutta ja muuttivat uljaan sotilaan aseistetuksi taksiksi. Syntyi Quarantine.
Rikollisuus on sairaus
Yhdysvaltojen itärannikon helmi, Kemon kaupunki, nousi 2000-luvun alkuneljänneksellä maailman johtavaksi spinnerikeskukseksi. Leijuvien autojen liikkumista haittasi yhä kasvava rikollisuus, joka pian paisui yli äyräiden. Kun poliisin resurssit loppuivat, suuryhtiö Omnicorp lupautui siistimään kaupungin rikollisuudesta. Muutamassa vuodessa yhtiö rakensi Kemon ympärille läpäisemättömän teräsmuurin ja muutti kaupungin vankilaksi. Vuonna 2043 yhtiö ruiskutti Kemon vesiverkkoon uutta koelääkettä, jonka piti tehdä rikollisista kilttejä kansalaisia. Toisin kuitenkin kävi, ja lääke tekikin asukeista entistäkin hullumpia tappajia.
Tässä suurkaupungissa yrittää Drake Edgewater tienata elantoaan taksikuskina. Kadut eivät kuitenkaan ole turvallisia, sillä ilmassa viuhuvat niin polttopullot kuin kilpailijoiden ampumat ohjukset. Melkein kuin nykypäivän New Yorkissa.
Kaupungin kovin riksa
Pelaaja luonnollisesti istuu pirssinsä etupenkillä ja ihailee sen mittaristoa, joka näyttää lähestyvät viholliset, taksin kunnon, rahatilanteen, jäljellä olevan tehtäväajan ja tietysti aseet ja ammukset.
Nasta painuu lautaan ja taksi syöksyy muun liikenteen joukkoon etsimään asiakkaita. Aika kuluu mukavasti vastaantulijoita tuhoten ja jalankulkijoita yliajaen, kunnes kuuluu maaginen kutsuhuuto "Taksiii!", ja oudosti pukeutunut asiakas pyytää kuljetusta tiettyyn paikkaan tietyn ajan sisällä. Paikallistuntemusta ei tarvita, sillä katukartasta voi vilkuilla oikeaa suuntimaa ja sama onnistuu myös ajon aikana näkyvää kohdeosoitinta tarkkailemalla.
Sitten kaahataan ja lahdataan lisää ja toivotaan, että asiakas saadaan kohteeseen ennen ajan loppumista.
Tehtävätyypit vaihtelevat erilaisten esineiden ja ihmisten kuljettamisesta salamurhakeikkoihin, mutta yhteisenä ongelmana kaikissa on todella tiukka aikaraja. Kuljetuskeikat on sentään vielä mahdollista suorittaa ajan sisällä, mutta osassa tappotehtäviä aikaa on yksinkertaisesti liian vähän. Jos aika loppuu kesken tehtävän, ei hommasta tipu killinkiäkään. Tällainen idioottimainen kelloon tuijottelu on todella ärsyttävää, mitä väliä sillä on, kuoleeko jengipomo puolessatoista vai kolmessa minuutissa.
Muuten merkityksettömien rahankeruutehtävien joukkoon on ripoteltu keikkoja, joita tarpeeksi suoritettuaan pelaaja saa tietoonsa salasanan, jolla pääsee seuraavaan kaupunginosaan ja lopulta ulos koko kaupungista. Salasanat antavat pelille hieman tarkoitusta, sillä toisissa kaupunginosissa on sentään erilainen maisema ja taustagrafiikka.
Kaupungissa on kauppoja, joista taksikuksi voi ostaa yhä parempia aseita, kuten miinoja, tykkejä, sirkkelin tai plasmakanuunan, tai korjauttaa autoaan. Pellin oikomisen lomassa voi autoonsa hankkia myös lisää panssarointia, paremmat akut tai muutaman kanisterin nitroa nopeaa kulkua varten. Auton ehostaminen ei kuitenkaan muuta itse peliä mitenkään mielekkäämmäksi, vaan se säilyy yhä tylsänä kaahailuna ja räiskintänä.
Laakereissa näyttäisi olevan vikaa
Myös taiteellisesti Quarantinessa olisi varaa parannuksille. Kaupunginosasta riippumatta 3D-maasto on köyhän näköinen ja taittuu oudosti lähellä pelaajaa. Vastustajien kulkuneuvot ovat mielikuvituksettomia ja vipeltävät ympäriinsä ilman päämäärää. Jalankulkijoidenkaan yliajo ei tuota odotettua tulosta, tuulilasin edessä vain possahtaa pari punaista pirskettä ja yliajettu päästää heikon urahduksen.
Äänipuolikin jättää pelaajan tyytymättömäksi, sillä kaiuttimista kajahtaa vain muutamia kolahduksia ja aseiden pauketta, positiivisena valopilkkuna taksin konetykin äänessä on pöytää tärisyttävää munaa.
Auton ohjaus onnistuu niin joystickillä kuin näppikselläkin, joista vain jälkimmäisellä saa kunnon ohjaustuntuman, sillä ilotikulla kaahaaminen on epätoivoisen kiikkerää ja huojuvaa heilumista.
Quarantinen romppuversiota ei kannata yrittää pelata suoraan hopeakiekolta. Peli nimittäin pyörittelee asemaa kuin tiskijukka levyjään, eli todella ahkeraan ja lyhyinä pyrähdyksinä. Latausajat venyvät ja aseman laakerit suorastaan huutavat apua. Parempi vaihtoehto on asentaa koko peli kiintolevylle, jolloin peli soittaa vain musiikit CD:ltä. Musan tilalle voi halutessaan vaihtaa oman suosikkilevynsä. Muuten kiva, mutta rompulta pelattaessa pelissä ei ole lainkaan musiikkia.
Quarantine yrittää olla Doom pyörillä, mutta epäonnistuu säälittävästi. Pelkkä veretön kaahailu tylsässä ja hiljaisessa kaupungissa ei riitä tunnelman nostajaksi. Muutaman päivän peliä vielä jaksaa hakkailla, mutta kiinnostukseen pitempään ylläpitoon peli on aivan liian simppeli ja tylsä. Vaisua räiskintää viikonvaihteeksi.
65
