Huispaus käy huvista. Jopa keski-ikäistyvälle jäärälle, joka on vannonut ettei koske kepilläkään urheilupeleihin, ja joka häviää 12-vuotiaalle.
Läntiseltä pallonpuoliskolta tuskin löytyy kovin monta varhaisteiniä, joille Harry Potter ja velhojen harrastama joukkuepeli huispaus ei olisi tuttua huttua. Jästien iloksi kerrottakoon lyhyt preppauskurssi tässä hengästyttävän nopeassa aeroakrobatiapelissä.
Huispausjoukkueessa on seitsemän pelaajaa, jotka jakautuvat neljään eri rooliin. Jahtaajat ovat hyökkääjiä, joiden tarkoitus on toimittaa pelipallo, kaato, johonkin kolmesta maalivanteesta. Puolustajina toimivat lyöjät, jotka mätkivät areenalla villisti risteileviä hyperkineettisiä ryhmypalloja vastustajan niskaan tai pois omien tieltä.
Pitäjä vastaa maalivahtia, etsijän päätehtävänä on napata piskuinen sieppipallo sen ilmaantuessa sinkoilemaan areenalle. Maaleista saa kymmenen pistettä ja siepin sieppaamisesta 150. Peli päättyy aina siepin sieppaamiseen, joten raskaasti tappiolla oleva joukkue voi pelastaa päivänsä satsaamalla sieppiin.
Ulottuvuus puuttuu
EA on Quidditch World Cupissa kehittänyt vakavissaan Harry Potterin huispauspeliä lätkän ja futiksen seuraksi oikeaksi urheilupeliksi. Audiovisuaalinen toteutus elävästi animoituine hahmoineen on tuttua EA:n huippuluokkaa, mutta itse peli jättää hieman heppoisen kompromissin maun.
Ymmärrän, ettei fantasiaan perustuvasta jalkapallo- ja ilmataistelusekoituksesta lähdetä tekemään mitään haudanvakavaa simulaatiota omiin päästökaasuihinsa tukehtuville nörteille. Varsinkaan kun joukkueiden pelaajien roolit eroavat toisistaan melko radikaalisti. Olennaisin yksinkertaistus Quidditchissa on pelimaailman litistäminen kaksiulotteiseksi, mikä vie huispauksesta sen tärkeimmän ominaispiirteen.
Kyllä pelaajat näön vuoksi liikkuvat myös vertikaalissa ja näyttävästi liikkuvatkin, taikapölyvanat perässään, mutta itse ei korkeuteen voi vaikuttaa. Toinen olennainen asia huispauksessa on henkeäsalpaava vauhti, jota myös melko ymmärrettävistä pelattavuussyistä on jouduttu rajoittamaan.
Nyt sieppaa kunnolla
Ottelut kuluvat valtaosin jahtaajan roolissa ja liikkeet rajoittuvat kolmeen perusliikkeeseen: taklaukseen, jolla kaapataan kaato vastustajan pelaajalta, syöttöön, ja maalien läheisyydessä laukaisuun. Mitä kauemmin syöttö- tai laukaisunamikkaa pitää pohjassa, sitä lujempaa kuti lähtee. Yksinkertaista ja toimivaa. Näistä on monia eri komboliikkeitä, joita karttuu lisää pelimenestyksen myötä saatavista palkkiokorteista, mutta varsinkin tietokonetta vastaan perusliikkeillä pärjää pitkälle.
Ryhmy ei toimi aivan kuten oikeassa huispauksessa. Lyöjät voivat silloin tällöin viskata ryhmyn ikään kuin polttopallona ja yrittää ohjastaa sen vastustajan pallollisen pelaajan niskaan, jolloin tämä menettää kaatonsa. Useimpia erikoisliikkeitä voi tehdä ainoastaan silloin, kun niistä ilmoittava teksti ruudulla niin sallii.
Kun kaatoa on viskottu muutamia minuutteja vanteisiin puolin ja toisin, päästetään sieppi irti, ja seuraa yksinkertaistettu kilpa-ajo vastustajan etsijän kanssa kullanhohtoista vanaa vetävän vipeltäjän perässä. Ken pysyy vanassa ajamatta ulos reitiltä ja käyttää rajoitettua turbobuustiaan harkiten, on useimmiten pelin voittaja.
Vaikka sieppi ja 150 pistettä sopivatkin vallan mainiosti draamakerrontaan häviöllä olevan sankarin viimeiseksi oljenkorreksi, tasaväkiseksi tarkoitetussa urheilupelissä se on turha ja täysin toimimaton piirre. Jos on ensin minuutteja nöyryyttänyt selkeästi kädetöntä vastustajaa (kuten tietokone) vaikka 140#0, kone saattaa yhden hikisen tatin lipsahduksen takia viedä koko potin. Olo on pahempi kuin MM-lätkän 5#1-pelissä. Aikaisemmin ottelussa tienatut pisteet sentään vaikuttavat turbon määrään.
Iso luuta lakaisee
Yksinkertaistamisessa on hyvätkin puolensa, sillä kohderyhmä on nuorimmasta päästä. Tylypahkan neljä eri joukkuetta antavat treeneineen käyttäjäystävällisen pehmeän laskun, ja pelin oppii jouhevasti liike kerrallaan.
Jahka Tylypahkan liigamestaruus on pulkassa, on aika siirtyä maailmancupiin, jossa tietokone tarjoaa parhaimmillaan jo sellaisen vastuksen, ettei nukahda padi kädessä. Rohkelikkoina, Puuskupuheina, Korpinkynsinä tai Luihuisina aloittaneet saavat luopua suosikkisankareistaan ja tyytyä kansallisiin huispaustiimeihin, joista ikävästi pohjoismainen on selkeä karikatyyri svenssoneista aina järkyttävää aksenttia myöten.
Tiimin valinnalla ei ole pelillisesti muuta merkitystä kuin se, että erikoisliikkeissä ja tuuletuksissa on erilaiset animaatiot. Voitoista ja muista uroteoista kertyy keräilykortteja, joilla voi uusien erikoisliikkeiden lisäksi hankkia tiimilleen nopeampia luutia, avata pääsyn uusille areenoille ja muuta mukavaa.
Causus belli familia
Helppoutensa vuoksi Quidditchiin kyllästyy yksinpelinä melko nopeasti. Toisaalta Quidditch on mitä mainioin perhepeli, johon on nuorimpienkin helppo hypätä mukaan ja tehdä faijasta selvää jälkeä pelkällä ahkeralla kolmen perusliikkeen takomisella.
Kaksinpelissä kamera takeltelee, sillä kuva ei osaa seurata yksinpeliä huomattavasti poukkoilevampaa ihmisten taistelua nimeksikään, ja oma pelihahmo on yhtä mittaa kateissa. Siepin takaa-ajo sujuu jaetulta ruudulta ja on omiaan herättämään raivoisia perheriitoja selvästi huonomman voittaessa tuurilla viime hetkellä.
Rikkaassa äänimaailmassa ei ole muuta pahaa sanottavaa kuin viimeisen päälle ärsyttävä, paksua jenkkimurretta mokeltava selostaja, joka onnistuu viittä vaille tuhoamaan Potterin perusenglantilaisen charmin. Muuten erinomaisen audiovisuaalisen toteutuksensa ja helpon sujuvuutensa ansiosta Quidditchista on vaikea olla pitämättä silloin tällöin pelattavana aivot narikkaan -viihteenä.
79
