Ilkeä Bydo-imperiumi on lyöty lyttyyn jo useammin kerran, mutta yhä se jaksaa yrittää. Vuosi on 2164, peli R-Type Delta ja kuulemanne plip-plop-ääni syntyy lattiaan osuvasta kuolasta.
Irem on ollut hiljaa, hipihiljaa vuosikausia. "Irem?", kyselevät nassikat toisistaan tukea hakien, ja epätietoisuus väistyy vasta, kun takarivin vara-Yoda alkaa messuta 80-luvun kehittyneemmän puoliskon klassisimpiin kuuluvasta kolikkopelistä, R-Typestä.
Iremin ohjelmoima R-Type oli sivuttain rullaava kaksiulotteinen ampumapeli, jossa yksi mies sinisävyisessä R-7-aluksessaan taisteli tiensä läpi Bydo-imperiumin kauhistuttavien hyökkäyslaivastojen. Pelaajat lahtasivat savikiekkotasoisia pikkusittiäisiä tuhatpäin päästäkseen aina uuden loppuhirviön kimppuun. Pelissä oli vaihtelua, uusia ideoita ja hyvää grafiikkaa.
Pelille tuli myös kakkososa, joka jatkoi ykkösen linjoilla. Nyt ilmestynyt R-Type Delta on kuitenkin eri peto. R-Type oli turhan vaikea, R-Type Delta ei, vaikka ylivaikeitakin kohtia pelissä on. R-Type oli kaksiulotteinen, R-Type Delta esittelee kolmiulotteisia taustoja ja aluksia. R-Typessä oli vain yksi alus pelattavana, R-Type Deltassa voi taistelukoneensa valita kolmesta erilaisesta. Hirmuinen Delta-ase kruunaa komeuden.
Ein, zwei, drei händer
Perusrunko on klassinen, vanha tuttu: ruutu rullaa pääasiassa oikealta vasemmalle, joka suunnasta hyökyy vihollisten hyökkäysaaltoja eri muotoisina parvina, ja välillä pysähdytään tekemään selvää isommasta ötiäisestä. Väli- ja loppuhirviöiden liikkeet ja heikot paikat on tunnettava, jotta menestys olisi taattu. Pelattavaa on seitsemän kentän verran.
Vaikka grafiikka on täysin kolmiulotteista, tapahtuu taistelu kahdessa ulottuvuudessa. Kolmiulotteisuutta on käytetty lähinnä kenttien alussa ja lopussa näyttäviin kamera-ajoihin ja kenttien välissä antamaan aikaa varautua isojen koneiden hyökkäyksiin. Vihollinen esimerkiksi voi näkyä ensin kaukaisuudessa, sitten lentää ruudun lähelle ja kamerasta ohi, ja sitten palata jostain reunasta ottamaan uskaliaasta hyökkääjästä mittaa.
R-Typen, kuten R-Type Deltankin varsinainen porkkana on taistelualuksen lisälaite, eräänlainen satelliitti. Tämän tuhoutumattoman pallon pystyy telakoimaan joko aluksen perään tai keulaan, jossa se parantaa aluksen aseistusta sekä toimii suojana. Etupuolelle kiinnitettynä pallo tehostaa tulitusta eteenpäin, taakse kiinnitettynä toisin päin.
Pallon voi myös lähettää liitelemään aluksen edellä tai pudottaa seuraamaan sitä. Pallo tuottaa tällöin vahinkoa kaikkiin koskettamiinsa vihollisiin ja suoltaa samalla ammuksia aluksen tahdissa. Jos vaikkapa loppuhirviö suojaa haavoittuvaa paikkaansa, taitava pelaaja ampuu sopivalla hetkellä pallon suojauksen ohitse maaliinsa. Jos tietää etukäteen, että ruudun alalaidasta tulee kohta paha hyökkäysaalto, voi oikeaan paikkaan lähetetyllä palleroisella lopettaa taistelun, ennen kuin se on alkanutkaan.
Uutuus on delta-ase. Kun pallolla torjuu vihollisten osumia, se kerää itseensä delta-energiaa, jonka voi halutessaan vapauttaa mahtavana tehopurkauksena. Överiksi vedetyt efektit ovat silkkaa nannaa silmille. Käytännössä delta-aseet ovat ruudun tyhjääviä älypommeja, joita kannattaa säästellä todella tiukkoihin paikkoihin.
Muitakin aseita on: ohjuksia, liekinheittimiä, rinnalla leijuvia suojapalloja, sädettä jos jonkinmoista... jos olet joskus nähnyt räiskintäpelissä hienon aseen, se todennäköisesti on muodossa tai toisessa R-Type Deltassa.
Huva, oikein huva
Peli antaa pilottien rekisteröidä nimensä, minkä jälkeen peliajasta ja menestyksestä pidetään sotapäiväkirjaa. Tilastointi on kertaluokkaa tarkempaa kuin keskivertoräiskinnässä, ja huipputulokset ovat kenttäkohtaisia.
Vikoja ei juurikaan ole. Peli hidastelee joskus, muttei mitenkään häiritsevästi. Analogiohjainta ei tueta kuin tärinän verran ja sekin on niin liioiteltua, että sormiin sattuu suunnilleen aina, kun ruudulla tapahtuu mitään, joten toiminnon kytkee mieluusti pois. Musiikki vaihtelee kentittäin, mutta on vähän turhan kevyttä ja lelumaista. Räjähdysäänetkin ovat puhdittomia.
Ikävämpi ongelma on se tosiasia, että kaikesta huolimatta R-Type Delta ei ole kestävää hupia.
Eri alukset kiehtovat aikansa, ja sitten ryytyminen iskee, koska tilanteen tallennusta ei ole. Peli antaa neljä uusintapeliä, mutta niiden loppuessa on tahkoaminen aloitettava alusta. Hyökkäysaallotkin tulevat eri pelikerroilla täsmälleen samoista kohdista, joten yllätyksellisyys rajoittuu kenttien ensimmäiseen pelauskertaan. Alkuinnostus laantuu varsin nopeasti, minkä jälkeen peliä tulee enemmän demottua tutuille kuin oikeasti pelattua.
En kuitenkaan voi sanoa kuin että huh huh. R-Type Delta näyttää yksinkertaiselta ja onkin sitä, mutta peli on niin julmetun maukkaan näköinen ja hyvän tuntuinen, että jos pitäisi valita Pleikkarille yksi ammuskelupeli, olisi R-Type Delta voittaja, tai ainakin hyvin vahvoilla.
Nostalgikkojen on muuten parempi pitää silmänsä auki, sillä Irem julkaisee tänä keväänä alkuperäisistä R-Type-kolikkopeleistään identtiset PlayStation-versiot CD:llä, jonka päällä lukee "R-Types".
89
