Ilkeä Bydo-imperiumi iskee takaisin viimeisen kerran. R-Type Final on tuottaja Kazuma Kujon mukaan vihoviimeinen R-Type ja tietenkin paras.

Ainakin R-Type Final on uskollinen juurilleen. Hienosta kolmiulotteisesta toteutuksesta huolimatta peli on pohjimmiltaan kaksiulotteinen avaruusräiskintä. Maisemat pyörivät vinhasti milloin mitenkin, mutta ruudulla eteenpäin jäpittävää alusta voi ohjata vain pysty- ja vaakasuunnassa.

Tuttu on myös alukseen pultattava satelliitti, jota voi käyttää suojana tai aseena. Muutenkin aseistusta voi tehostaa poimimalla erilaisia power-uppeja. Oppimiskynnys on olematon ja vanha r-tyyppi on hetkessä kotonaan aluksen puikoissa.

Loputon vihollisarmada koostuu useista heikommista aluksista ja loppuöhköistä, joita saa kurittaa todella pitkään ennen kuin ne hajoavat näyttävästi pieniksi valopalleroiksi. Vaikeusasteen voi säätää itselleen sopivaksi. Oletus on human, joka oli ainakin minulle riittävän napakka.

Ohjaustuntuma on mainio. Olkanapeista voi säätää lennossa aluksen nopeutta eli kuinka rivakasti se vastaa ohjaimen heilutteluun. Nappien asemointi on onnistunut, esimerkiksi tulitukselle on varattu pari nappia, sen mukaan haluaako ampua sarrrrjaa vai yksittäisiä kuteja.

Erikoispaukuilla saa piristystä päivään. Mikäli vihollisaallosta löytää rauhallisen hetken, liipaisinta riittävän pitkään painamalla latautuu special-mittari, jonka jälkeen Bydo-hemmot ovat helisemässä. Lisäksi aluksella voi napsia energiapalleroita talteen ja vasun täyttyessä ilmoille tärähtää super-duper-erikoisjytky.

Satapäinen laivasto

Alus hajoaa yhdestä osumasta, jolloin kentässä joutuu peruuttamaan edelliseen tarkistuspisteeseen. Taustasta on ajoittain hankala nähdä, mitkä esteet ovat tappavia, mutta helpotukseksi ihan pieniä hipaisuja kentän reunoihin ei lasketa.

Uutena koukkuna on kerättävät alukset, joita on karvan verran alle sata. Loppujen lopuksi alukset eivät eroa toisistaan paljonkaan, mutta erinäköisten prötöjen keräily on silti yllättävän hyvä motivaattori. Puuha ei lopu heti kesken, sillä jokaisen vehkeen väriä ja aseistusta voi muutella.

Vaikka idea on vanha kuin taivas, se on kestänyt aikaa erinomaisesti. Grafiikka on viimeisen päälle nättiä eikä lopputulosta voi kuin ihastella. Tunnelman kruunaa teknahtava dance-beat poppis.

Räiskintänirvanasta voi nauttia myös kaksin, mutta totutusta poikkeavalla tavalla. Vs AI -moodissa kumpikin valitsee aluksen ja määrittelee sille halutut ominaisuudet, jonka jälkeen alukset pistetään toisiaan vastaan. Tekoäly huolehtii ohjauksesta ja pelaajille jää katsojan rooli. Ideana hauska, mutta muutaman testin perusteella kaksintaisteluiden tuijottelu oli kohtalaisen tylsää.

Vaikka teemaa varioidaan lähes hengästymiseen asti, piste-ennätyksen jahtaaminen score attackissa tai sen viimeisen aluksen voittaminen edellyttää fanaattista suhtautumista räiskintöihin. Normaali-ihminen älyää lopettaa kun seitsemän kenttää on kertaalleen läpäisty. Silti Kazuma oli oikeassa, Final on sarjan paras.

* * * * *

Kerää koko sarja

1987: R-Type (kolikkopeli)

1988: R-Type (Commodore 64)

1988: R-Type (TurboGrafx 16)

1988: R-Type (Master System)

1988: R-Type (MSX)

1989: R-Type II (kolikkopeli)

1989: R-Type II (TurboGrafx 16)

1991: R-Type (Gameboy)

1991: R-Type Complete CD (Turbo CD)

1991: Super R-Type (Super Nintendo)

1992: R-Type Leo (kolikkopeli)

1992: R-Type II (Gameboy)

1993: R-Type III: The Third Lightning (Super Nintendo)

1998: R-Type Delta (PSone)

1999: R-Type DX (GameBoy Color)

2003: R-Type Final (PlayStation2)

2004: R-Type III: The Third Lightning (GameBoy Advance)