www.rage-game.com
Tekeekö doomilaisten asteroidikatastrofipeli syvän vaikutuksen? Ragequittiin ei ainakaan ole syytä.
Asteroidi 99942 Apophis jysähtää maahan huhtikuussa 2036, mutta ihmiset eivät kuole sukupuuttoon dinosaurusten lailla. Rikkaat varaavat horrosmatkoja maanalaisiin Ark-bunkkereihin, joissa nukutaan törmäyspilven nostaman ydintalven yli.
Pelisankari herää arkkinsa ainoana eloonjääneenä jättömaaksi muuttuneeseen aavikkomaailmaan, jossa rahvas ei olekaan pyyhkiytynyt pois vaan ihmiskunta taistelee mutanttien keskellä tuhoutuneen sivilisaation jäänteistä. Maailma ei ole omaperäinen vaan hyvännäköinen, millä saa paljon anteeksi on sitten peli tai ihminen.
Hullu Masa
Rage on ennen kaikkea räiskintäpeli, vaikka mukana on ajamista ja muuta oheistoimintaa. Perinteistä juokse ja jyrää -kaavaa rikotaan autokisoilla, paikasta toiseen siirtymisellä ja kaman keräämisellä. Kaiken löytämänsä romun voi joko käyttää itse tai kierrättää myyntiin. Vaikka mekaniikka muistuttaa modernia roolipeliä, sankarilla ei ole ominaisuuksia vaan vain aseet ja varusteet kehittyvät.
Kaupungit toimivat keskuksina, joissa päivitetään varusteita ja saadaan uusia tehtäviä lähimaastoon. Suunnittelu pyrkii yhdistämään vapaan maailman haahuilun tiiviiseen toimintaan. Rakenne on avoin mutta ohjattu eikä mitäs tekis -fiilistä päästetä syntymään.
Demossa esiteltiin Wellspring-aavikkokaupunki, joka on rakennettu valtavan kaivon päälle. Meteoriittitörmäyksen saastuttamassa maailmassa puhdas vesi on öljyäkin arvokkaampaa, joten linnoitettu kaupunki elää liki jatkuvassa piiritystilassa ja aavikolta ilmestyvälle vapahtajalle riittää töitä. Osa keikoista vie juonta eteenpäin, toisista saa vain käyttökelpoista kamaa.
Jokaiselle pelikaupungille pyritään luomaan yksilöllinen teemansa ja tunnelmansa. Wellspring yhdistää western-vaikutteet hongkong-elokuviin, joten kaduilla näkyy aasialaishenkistä vaatesuunnittelua stetsoneihin ja vanhan maailman romuihin yhdistettynä. Kaupungin tunnusmelodiatkin liikkuvat countryn ja bluesin sävyissä. Kokonaisvaikutelmassa Blade Runner sekoittui Falloutiin, mikä ei ole koskaan huono merkki.
Kierrätyskeskus
Juonen konfliktina toimii pelaajan ja maailmaa hallitsevan Virkavallan vastakkainasettelu. Virkavalta yrittää palauttaa keskushallinnon ja järjestyksen maailmaan vaikka väkivalloin, mitä anarkistinen sankari tietenkin vastustaa.
Päätös ei ole edes oma, sillä viranomaiset jahtaavat biopuvussa kekkuloivaa päähenkilöä. Sankari on kuin kävelevä lääkekaappi, jonka kropan vauriot korjaavat nanobotit kaikki haluaisivat itselleen. Suojapuvun voi tietenkin vaihtaa tavanomaisempiin kuteisiin, jolloin pelaajahahmon supersankaristatus ei ole niin ilmeinen.
Virkavallan lisäksi vastassa ovat joutomaan erilaiset ryhmittymät ja mutanttilaumat. Eri tyyleillä taistelevat joukkiot muuttavat kohtaamisten rytmiä hyvin. Demokohtauksissa nähtiin suojien takana kyykkivien pyssymiesten lisäksi päälle ryntääviä parkour-mutantteja, jotka loikkivat pitkin seiniä, kiipeilivät katossa ja lähelle päästyään potkaisivat piipun sivuun, jolloin tähtäyspiste heilahti minne sattuu.
Aseet ovat romuraudasta koottuja hirviöitä. Kun piippu on vesijohtoputkea, haulikon kaliiberi kasvaa helposti nyrkin kokoiseksi. Pelaajaa kannustetaan asekokeiluihin muuttamalla pyssyjen ominaisuuksia päivityksillä ja jakamalla erilaisia panoksia.
Kaaripyssyyn saa perusvasamien lisäksi sähköversioita, jotka veteen osuessaan aiheuttavat seiniin asti ylettyvän laajan sähköiskun. Ammustyyppien vaihtelua ei haluta silti viedä yli. Lopputuloksen kannalta on aika sama, ampuuko ihmistä räjähtävällä luodilla vai nikkelillä, henki lähtee joka tapauksessa. Luotia tärkeämpi on osumapiste. Heittolaukaus polveen kaataa vastustajan tasapainosta, jolloin tähtäämiselle jää enemmän aikaa.
Uusia laitteita kootaan löydettyjen piirustusten mukaan. Esimerkiksi Team Fortress -henkinen automaattitykki muuttuu päivitysosilla ja kolvausohjeilla käveleväksi hämähäkkirobotiksi. Radio-ohjattavista autoista syntyy vakoilukameroita tai minikokoisia autopommeja, joilla voi tyhjentää kokonaisen huoneen.
Kaikki näytti erinomaisen hienolta, mutta ilmeisiä ongelmiakin näkyi. Kaupungista toiseen matkataan rantakirpun näköisellä autolla. Ajomalli näytti pahasti keskeneräiseltä, sillä kaarat lähinnä leijuivat aavikon pinnalla ja kolarit olivat rumia äkkipysähdyksiä, joissa autot jäivät vaurioitta renkailleen. Aseiden tavoin myös kirppua päivitetään uusilla osilla ja pyssyillä, joilla ammuskellaan automaattitähtäyksellä autokisojen vastustajia. Ideaa on monesti yritetty, mutta harvoin onnistuneesti.
Moninpelistä suostuttiin paljastamaan vain sen verran, että sellainen on.
Ei pelkkä peli
Rage on keskimääräistä kiinnostavampi projekti, sillä onnistuminen ei vaikuta vain yhteen peliin vaan koko alaan. Id Softwaren ohjelmointinero John Carmack kehittää Ragea varten id Tech 5 -pelimoottoria. Tavoitteena on saada moottorista alan standardi vuosituhannen vaihteen id Tech 3:n tapaan, jolloin valtaosa räiskintäpeleistä perustui id Softwaren koodille.
Rage käy oivasta tekniikkademosta. Useat id Tech 5:n kikoista näkyvät suoraan lopputuloksessa. Komeat sisämaisemat perustuvat latauskikkaan, jossa tekstuurit haetaan muistiin lennosta, jolloin koneen muistirajoitukset voidaan osittain kiertää.
Doomimaisesta muovimaailmastakin päästään eroon, sillä hahmot valaistaan realistisen näköisesti, vaikka graafinen ilme on tyylitellyn sarjakuvamainen. Ragessa pyritään palauttamaan värit räiskintäpeleihin, sillä ympäristö tehdään käsin piirretyn oloiseksi, jotta yksityiskohdat elävät ja maastossa riittää helposti muistettavia maamerkkejä. Vaikka tarina sijoittuu törmäyspölyn synnyttämälle aavikolle, maailma on kaikkea muuta kuin harmaa.
Valmista saadaan vasta vuoden 2011 puolella, jolloin Rage ilmestyy PC:lle, PS3:lle ja Xbox 360:lle. Käytetyn tekstuurirutiinin takia Rage vie Xbox 360:lla kaksi DVD:tä, mutta tarina on suunniteltu niin, että pelatessa levyä vaihdetaan vain kerran. Tietenkin tiedostot voisi asentaa kiintolevylle, mutta moinen olisi nihkeää nörtteilyä.
deadspace.ea.com
Dead Space 2 on väkivaltaista roskaa, mutta rakastettavaa sellaista.
Ulkoavaruuden pelastusteknikon on pakko olla maailman vaarallisin ammatti. Itse en suostuisi lähtemään ”rutiininomaiselle tarkastusreissulle” viestiyhteytensä katkaisseelle aavealukselle. Dead Spacessa kaivosalus USG Ishimura osoittautui juuri sellaiseksi kuolemanloukuksi kuin kotikatsomossa osattiin pelätä. Ishimuralle levinnyt avaruuspöpö on muuttanut aluksen miehistön vastenmielisiksi ihmishirviöiksi, nekromorfeiksi, joille kaivostöiden sijaan maistuu enää verityöt. Paikalle saapunut pelastusryhmä voi pelastaa vain itsensä.
Asetelma on sama kuin lukemattomissa zombipeleissä, paitsi Dead Spacen avaruuszombit ovat niin sitkasta sorttia, että ne höökivät päälle vaikka ilman päätä tai jalkoja. Varmuus saadaan vain viipaloimalla vastustajat toimintakyvyttömyyteen asti. Rynnäkkökiväärillä ei näissä juhlissa juhlita, joten pelastusteknikko Isaac Clarken luottoase on raajoja katkova plasmaleikkuri. Zapp!
Ykkösosan shokkilopetuksesta huolimatta kovaonninen Clarke on yhä järjissään ja tällä kertaa jopa puhutussa roolissa. Saturnuksen Titan-kuussa toipuva Iisakki joutuu todistamaan siirtokunnassa puhkeavaa nekromorfiepidemiaa sen alkuhetkistä lähtien. Titanille rakennettu kaupunki The Sprawl muuttuu tuota pikaa kauhujen taistelukentäksi.
Miljöön vaihtumisesta huolimatta Electronic Artsin Spring Showcase -tapahtumassa esitelty Dead Space 2 vaikutti kovin tutulta. Isaac Clarke astuu pimeään huoneeseen ja kas, rujot viholliset vyöryvät varjoista esiin. Taistelun uusi jippo on hirviöiden telekineettinen seivästäminen. Läpäiseväksi esineeksi kelpaa mikä tahansa terävä metallinkappale tai vaikka vihollisen oma irtoraaja. Aivan kuin seinään naulitsemisessa ei olisi tarpeeksi, olennon voi paistaa karrelle tulella ja sähköshokeilla.
Dead Space 2 ei tyydy vaurioittamaan pelkästään nekromorfeja, sillä myös ympäristöt saavat kyytiä. Mitään reikä seinässä -tyylistä menoa tuskin nähdään, mutta kaikki vähänkään heiveröisemmät rakenteet voi ampua palasiksi. Paineikkunoiden läheisyydessä kannattaa olla tarkkana, sillä harhalaukauksesta voi seurata katastrofaalinen alipaineistus koko huoneeseen. Jos ja kun kakka osuu tuulettimeen, sankarilla on vain silmänräpäyksellinen aikaa osua turvaluukun katkaisijaan. Vaaratilanteesta voi seurata jotain hyvääkin, jos nekromorfit ehtivät pyyhkiytyä ulkona odottavaan tyhjiöön.
Dead Space 2 siintää vielä kaukana ensi vuoden puolella, joten peli toivottavasti ehtii saada lisää lihaa luittensa ympärille. Se olisi jo jotain, jos jatko-osassa nähtäisiin jonkinlaista yhteispeliä muiden epidemialta säästyneiden ihmisten kanssa. Alkuperäisessä Dead Spacessa Isaac Clarke oli käytännössä mies yksin pimeässä.
