Perinteisissä shoot'em-upeissa on tulivoima kohdallaan. Oikea tulivoima on sellaista, että kun painaa nappia, ruudulla ei liiku enää mitään.

Raiden-räiskintäperheen nuorin vesa uskoo perinteisiin. Tulitusnappi pysyy pohjassa alusta loppuun, pahimmassa tulihelvetissä ruudun tyhjentävä pommi pelastaa pulasta. Loppuvastustajalla ei ole mitään jakoa. Kun perusasiat ovat kunnossa, vanha kaava ei tarkoita vanhentunutta kaavaa, vaan perinteisyys on piristävää vaihtelua.

Vaikka Raidenin järjestysnumero on III, oikeasti se on 7. japanilaisen Seibu Kaihatsun tekemä Raiden. Sarjan esikoinen julkaistiin vuonna 1990. Edellisestä on jo aikaa, Raiden III on 2000-luvun ensimmäinen Raiden. Oli jo aikakin!

Paluu perusasioihin

Monet muut japanilaiset räiskintäpelit, SHMUPit, ovat monipuolistaneet peruskaavaa. Caven räiskinnät iskevät ruudulle valtavia hitaita ammusmuodostelmia, Psyvariareissa pitää lentää läheltä vihollisen ammuksia. Ikaruga mustine ja valkoisine vihollisineen on melkein puzzle-peli.

Raiden III ei hötkyile uudistuksilla. Grafiikka on kolmiulotteista, mutta toiminta pysyy tiukasti x- ja y-akseleilla. Ylöspäin lennetään ja viholliset tuhotaan: tuttu juttu. Vastustajat ovat perinteisiä avaruusaluksia ja sotakoneita. Kenttinä on metsää, kaupunkia, avaruutta ja avaruusasemaa. Mitä avaruudessa sitten tuhotaan? Asteroideja tietysti! Raidenissa ei ole ruudun täyttäviä tulimyrskyjä, mutta se, mikä vihollisammusten määrässä menetetään, otetaan nopeudessa ja tarkkuudessa takaisin.

Täsmätulituksessa on vaikea pysyä hengissä, sillä oma alus liikkuu hitaasti. Aluksen osumakohta on onneksi pieni, joten taitava pelaaja pujottelee läpi tiukkojenkin ammusryppäiden. Yleisesti vaikeustaso ei kuitenkaan ole kovin korkea. Se on piristävää, sillä usein Japanista tulee räiskintää, joka paikallisille pelihallivelhoille suunniteltuna on liian vaikeaa muille.

Uutta pelissä on Japanin pelihallien mestaripelaajien innoittama Dual Play -pelimoodi. Ideana on pelata kaksinpeliä yksin, eli ohjata kahta alusta samaan aikaan. Dual Shockin kumpikin tatti liikuttaa omaa alustaan, ampuminen ja pommit ovat olkanapeilla. Samanaikainen kahden aluksen ohjaaminen on kova haaste käsikoordinaatiolle ja aivolohkojen työnjaolle.

Pisteiden kartuttaminen on yksinkertaista. Vihollisista saatu pistemäärä on sitä suurempi, mitä nopeammin vihollisen tuhoaa. Yksinkertaisuus toimii, mutta äärimmilleen vietynä huippupisteiden metsästys menee vihollisten odottamiseksi kohdassa, josta tietää niiden ilmestyvän ruudulle.

Tappaa maassa ja avaruudessa

Pelissä on kolme erilaista pääasetta. Ne on tasapainotettu perinteisesti: mitä vaikeampaa osuminen on, sitä tehokkaampi ase. Aseiden tehoa nostetaan keräämällä power-upeja.

Perusase Vulcan ampuu levenevän ammusryppään, mutta ei ole kovin tehokas. Sininen laser on tehokkain, mutta ampuu vain suoraan eteenpäin. Vihreä laser mukailee oman aluksen liikkeitä. Kakkosaseina on kolmenlaisia ohjuksia, yksi hakeutuva ja kaksi heikommin hakeutuvaa, mutta myös tehokkaampaa.

Aseet eivät ole mitään hernepyssyjä. Parhaimmillaan punainen vakioase peittää puolet ruudusta ammuksillaan, vihreä laser aaltoilee komeasti kuin meri Kreikan, ja sininen laser on omaa alusta leveämpi. Kun asetta vaihtaa, sen voimakkuus siirtyy suoraan uuteen aseeseen, mikä on erinomainen uudistus. Kuollessa aseet menettää, mutta osa kerätyistä power-upeista jää ruudulle pelastettavaksi.

Polygonimalli haussa

Ulkonäköön olisi voitu panostaa enemmänkin. Polygonimallit ovat yksinkertaisia ja taustojen pintatekstuurit sumeita. Vaihtelua kentissä on mukavasti, vauhtia riittää ja taustaa kieputetaan siihen malliin, että yksityiskohdilla ei ole niin väliä. Mikä tärkeintä, pelitapahtumat pysyvät selkeinä eivätkä ammukset huku taustoihin.

Taiton tekemä japanilainen kotikäännös pyörii pehmeästi ja tukee televisio kyljellään TATE-moodissa pelaamista. Siinä peli näyttää parhaalta, mutta myös normaalilla ruudulla meno pysyy selkeänä ja hyvän näköisenä, vaikka ruutu onkin kavennettu mustilla palkeilla. Pelimusiikki on menevää syntikkajumputusta. Se on nimenomaan pelimusiikkia, ei mitään sinfoniaa, ja hyvä niin. Yksinpelin nappisuorituksia voi ihastella ja opiskella pelin valmiista nauhoitteista, ja toki omat pelit saa talteen muistikortille.

Paljon Raidenia perinteisempi ei räiskintäpeli voisi olla. On mukavaa, että edelleen tehdään shoot'em-upeja, joiden pisteytys- ja asejärjestelmiä ei tarvitse opetella nettioppaista.

* * * * *

Raiden III ilmestyi Japanissa PS2:lle viime vuoden lopulla. Halpisjulkaisija 505 Game Street on tuomassa sen ja muita japanilaisia shoot'em-upeja Eurooppaan. Tietoa PAL-käännösten ominaisuuksista ei vielä ole, mutta halpiksena rahoille saa varmasi vastinetta. Japanissa Raiden III on julkaistu myös PC:lle.