Aina välilää Tycoon-pelit palaavat isänsä Railroad Tycoonin aiheeseen, rautateihin. Vaan ei arkkivaari ole tarviinut edes miettiä eläkkeelle lähtemistä.
Rails Across America simuloi Pohjois-Amerikan rautateiden rakentamista 1830-luvulta aina vuoteen 2020 saakka. Rautatieparonin taitojaan pääsee kokeilemaan myös erilaisissa skenaarioissa. Peli muistuttaa enemmän koko perheen lautapeliä kuin täysiveristä bisnespeliä tai Railroad Tycoonien kaltaista junasimulaatiota.
Kultaa Calgarysta
Pelaajalle annetaan alussa kasa rahaa ja kotikaupunki, vastaan asetetaan joukko kilpailijoita. Siitä pitäisi sitten vetää junan jälkiä pitkin Amerikan ihmemaata. Samalla kerätään erilaisia bonuksia sekä rautahepojen avulla pidetään firma tuottavana. Mikä on aika haastavaa, jos käy kuten minulle: aloituskaupunkina on Calgary ja alkupääomaa suhteellisen vähän. Ei edes lainojen avulla synny vuoristoon ensimmäistäään rautatietä.
Rails Across Americassa rautateitä ei tarvitse rakentaa itse vaan ainoastaan määritellä reitit, ja haluttaessa peli kertoo auliisti tuottoisimmat kohteet. Yksityiskohtia sentään pääsee säätämään kiskojen määrän, junien tyypin sekä määrän ja opastinten suhteen. Myöhemmin voi ratansa sähköistää, mikä on erityisen kallista puuhaa. Sen havaitsin aloittaessani pelin 1980-luvulla, kun rahani eivät riittäneet sähköön, mikä haittasi sähköveturien käyttöä.
Jollei jokaisen radan hoitamisesta innostu, voi palkata rataosuudelle johtajan hoitamaan ikäviä pikkuasioita. Toimintoja voi muutenkin hyvin automatisoida.
Erilaisten tavaroiden kanssa ei tarvitse leikkiä, riittää kun hankkii junia kuljettamaan matkustajia tai rahtia. Vilkkaimmilla rataosuuksilla voi liikennöidä jopa kymmeniä junia, jolloin ruuhka on melkoinen. Onneksi ruuhkamittari kertoo, jos myöhästymisiä alkaa olla paljon.
Ongelmaksi muodostuu se, ettei radoista saa tarpeeksi tietoa. Pitkään aikaan minulla ei ollut mitään tietoa siitä, tuottiko yksi tietty rataosuus voittoa vai oliko se tappioideni syy. Radalla kuljetetuista tavaramääristä saa tietoa, muttei juurikaan siitä mikä olisi optimaalisin määrä junia kyseiselle osuudelle. Johtaja helpottaa asioita, mutta jonkun pitää hänenkin palkkansa maksaa. Johtajien toimien vahtiminen on tiedon pihistelystä johtuen todella vaikeaa.
Kasinopelin huumaa
Junien ja ratojen kontrolloinnin ohella toinen osa-alue on yrityksen pitäminen kasassa. Rails ei oikein osaa päättää, onko se monipuolinen liikkeenjohtopeli vai yksinkertainen junapeli. Talouspuolella vuosikatsaus tarjoaa seitsemän sivua raakaa faktaa siitä miten yritys toimii. Myös kuukausiraportissa faktojen määrä on varsin vakuuttava. Pahin vika tiedon määrässä on se, ettei sille ole juurikaan käyttöä.
Kilpailijoita kurmotetaan eräänlaisessa korttipelissä. Pelissä voi ostaa erilaisia kortteja, joilla sitten voi häiritä vastustajan bisneksiä, suoranaisesti ryövätä rahaa tai alkuaikoina painostaa puolueettomia rautatieyhtiöitä. Jos vastapuolella on vähemmän kortteja niin teko onnistuu, jos taas enemmän on yritys estetty. En ole koskaan ymmärtänyt, miksi tietokonepeleihin pitää sotkea lautapeleistä tuttuja kortteja. Kun kerran tehdään simulaatiota rautatiefirmasta, voisi sitä johonkin valikkoon pistää suorat käskyt esimerkiksi tietyn rataosuuden sabotoinnista, ilman mitään käsitteellisiä korttipelejä.
Korttikikkailun ja raporttipinojen selaamisen lisäksi merkittävin tekijä on lainojen hankkiminen. Realistiseen tapaan jokaisella yrityksellä on luottoluokitus ja lainojen korot vaihtelevat sen mukaan, mikä on kulloinenkin taloudellinen tilanne. Vakavarainen yritys saa käsittämättömän suuria lainoja minimikorolla ilman mitään ongelmia. Kun konkurssikin on lähinnä kilpailuetu, kultaisen 80-luvun yritysmaailmasta tutut menetelmät nousevat pelissä arvoon arvaamattomaan.
Erikoisena piirteenä on maine, jonka määrä ratkaisee lopullisen voittajan. Sitä saa saavuttamalla tiettyjä tavoitteita kuten Kanadan yhdistäminen Meksikonlahteen, mutta esimerkiksi konkurssissa mainetta menettää. Tätäkään erikoisuutta ei ole vain osattu hyödyntää kunnolla.
Pelin suurin ongelma onkin, että se ei osaa päättääkö ollako nykyään niin yleinen lautapelin makuinen tietokonepeli vai puhdasverinen bisnessimulaatio. Kun rautateiden hoidossakaan ei ole paljon tekemistä, lopputulos on peli, jota pelaa hetken mielellään mutta ei enää parin pelikerran jälkeen.
Ulkoasultaan Rails Accros America on toimiva mutta ei mitenkään loistava. Junat kulkevat radalla ilman mitään yhteyttä todellisuuteen ja grafiikka on enemmän symbolista kuin tarkkaa tietoa antavaa. Musiikki kuulostanee sen ensimmäisen rautapelin pelaajien korvaan turhankin tutulta, enkä siitä silloinkaan pitänyt. Valikkoja on aivan liikaa, ja käyttöliittymä on sangen kummallinen. Pelissä on jopa nappuloita, joilla ei tee yhtään mitään.
En saanut moninpeliä toimimaan. Automaattinen päivitystoiminto sentään löysi päivityksen mutta sekään ei toiminut. Kaiken kaikkiaan pelistä jäi aika yhdentekevä maku. Se helpottaa kun yrittää tehdä valintaa täysihintaisen Rails Across American ja halpapelinä myytävän erinomaisen Railroad Tycoon kakkosen välillä.
70
