Taas yksi ajopeli. Mitä Rally Cross 2 tekee muita niin paljon paremmin, että se kannattaa hankkia? Tuleeko pelin mukana toivomuksia toteuttava henki? Laihduttaako sen pelaaminen? Ei, mutta Rally Cross 2:ssa on hyvin lysti ja toimiva rataeditori.
Homman nimi on taas kerran off-road racing. Ensimmäinen Rally Cross ilmestyi aikana eCMR (= ennen Colin McRae Rallyä), ja se oli ihan tervetullut lisä kaikkien realismin suuntaan kallistuneiden virtuaaliralliajien pelikokoelmiin, vaikka auto kellahtikin katolleen hieman turhan usein.
Onneksi liian innokas katon ruttaantuminen on jatko-osasta karsittu. Muutenkin Rally Cross 2 on ymmärtänyt jatko-osan idean oikein. Tarkoitus on tehdä edellistä osaa parempi peli, ja niin on myös tehty. Mutta tätä tyylilajia Rally Cross 2 ei kuitenkaan mullista.
Minä vs. muut
Aluksi valittavana on vain kolme autotyyppiä. Jos pärjää tarpeeksi hyvin, niitä saa lisää. Ratoja on kymmenkunta, mutta niihinkään kaikkiin ei pääse käsiksi heti aluksi. Kätkettyjen ratojen joukossa on muun muassa kaksi ensimmäisen Rally Crossin rakastetuinta vauhtilenkkiä.
Radat voi myös kiertää vastapäivään, mikä tavallaan kaksinkertaistaa vaihtoehtojen määrän. Tämän idean alkuperäiselle keksijälle pitäisi antaa jonkinlainen pelialan innovaatiokeksintö. Radoista löytyy myös vaihtoehtoisia reittejä, joita ei taida kyllä tosielämän rallikisoista löytyä.
Jos olet tylsä ihminen, voit myös kisata vain kelloa vastaan. Huippuajat tallentuvat muistikortille.
Hauskinta on luonnollisesti ajaa konetta tai kaveria vastaan. Normaalisti pelikriitikko sanoisi tässä kohdin, että ihmisvastustaja on tietenkin ziljoona kertaa kivempi. Nyt ei sano: Rally Crossin tekoäly on todella toimiva. Kone antaa hyvän mutta reilun vastuksen.
Kun alkaa vihata oman auton peilistä näkyvää perässäriippujaa ihan henkilökohtaisella tasolla, on pakko myöntää, että ohjelmoijat ovat onnistuneet tekoälyn suhteen erinomaisesti.
Jos kilpaileminen kolmea muuta vastaan ei kiinnosta, voi ottaa matsin yksi yhtä vastaan siten, että kumpikin ajaa rataa eri suuntaan. Itsemurhahakuiset voivat myös kaahata vastavirtaan kaikkia muita vastaan. Jos tässä pelimuodossa päihittää kaikki muut, voi pitää itseään todella kovan luokan rallimestarina.
Ensimmäinen suuri valituksen aihe löytyykin tässä vaiheessa. Normaalirallissa neljä autoa samaan aikaan radalla ei tunnu aina riittävältä. Kaksi kaaraa lisää olisi tehnyt gutaa. Nyt yksinajelua on hieman liikaa.
Sitten säädetään
Kamerakulman voi valita neljästä mahdollisesta. Itse pidin eniten normal-säädöstä. Virtuaalirallin oikeaoppiset eivät muuta voi ajatellakaan kuin näkymää auton sisältä. Se on kyllä ehdottomasti rallimaisin vaihtoehto, mutta minä tulin siitä merisairaaksi.
Valittua autoa voi viritellä ja säätää. Myös auton väritystä voi muunnella aika reippaasti, mutta varsinaiseen pohjakuvioon ei pääse koskemaan. Mitä järkeä/hyötyä/iloa sitten moisesta on? Ei mitään mutta se voi olla ihan hauskaa.
Mutta auton teknisten ominaisuuksien näprääminen ei ole vain hauskaa, vaan oleellinen osa itse peliä. Näppinsä voi pistää jousitukseen, ohjaukseen, jarruihin, vaihteistosuhteisiin ja rengasvalintoihin. Lisäksi voi valita automaatti- tai käsivaihteet.
Suosittelen harjoitteluvaihtoehdoksi automaattivaihteita. Rally Cross 2 ei nimittäin ole helppo peli oppia. Tuntuman hakuun menee tunti tai parikin, mutta se löytyy kyllä. Rally Cross 2 antaa pelaajalle oppimisen iloa.
Muiden säätöjen kohdalla huokasin ensin syvään. Moinen nippelien rassaaminen ei oikein olisi kiinnostanut. Mutta säätöjä voi muuttaa todella helposti. Kun sitten pelatessa vielä huomaa, että tehdyllä oli jopa jotain vaikutusta, hommaan alkaa suhtautua aina vain vakavammin.
Ensimmäinen visuaalinen tutustuminen itse ralliin on lievä pettymys. Tekstuurit ovat laatikkomaisia ja kömpelöitä kaiken nähneen pelihirmun silmään. Gran Turismoa pelanneet päästävät ilmoille halventavan älähdyksen. Mutta kun peli pääsee vaihtiin, kulmikkuus unohtuu.
Edellistä osaa vaivannut ruudunpäivityksen hitaus on saatu korjattua ja muutenkin Rally Cross 2:ssa on rallin fiilistä. Auto käyttäytyy kuten auton kuuluukin, vaikka pelimaailman painovoima tuntuukin olevan vain noin puolet reaalimaailman painovoimasta. Kunnia pelituntumasta kuuluu osaltaan myös onnistuneille radoille.
Nykyään pakollinen mahdollisuus katsoa edellinen kisa uusintana on mukana. Ominaisuus toimii, ei siitä sen enempää.
Minä tärisen
Omien ratojen suunnittelu käy kätevällä rataeditorilla. Mutkia, suoria, siltoja, levennyksiä, hyppyreitä, tuplahyppyreitä ja muuta tarpeellista on suorastaan iloa pistää ruudulle peräkkäin. Radan perusteemaa (esimerkiksi lumi tai hiekka) voi vaihtaa helposti. Tietenkin omatekoiset radat voi tallentaa muistikorteille ja niitä voi editoida jälkeenpäin tai vaikkapa viedä kaverin Pleikkariin. Kun sitten kättensä jälkiä pääsee kokeilemaan autolla, ei siinä voi olla tuntematta onnistumisen iloa.
Editorin ainoa huono puoli on radan fyysisen koon rajoitukset. Kaikki pitää saada mahtumaan 8x8-ruudukolle. Parin itsetehdyn kisa-areenan jälkeen alkaa kaivata vähän isompaa aluetta.
Musiikki on sähkökitaravetoista instrumentaali-rockia, joka toimii oman aikansa ja alkaa sitten käydä hermoille. Eihän sellaista kukaan oikeasti kuuntele muuta kuin huonoissa amerikkalaisissa tv-sarjoissa. Onneksi rock-mökän saa pois päältä.
En ole koskaan törmännyt parempaan tärinätikkutukeen kuin Rally Cross 2:ssa. Kun moottori on käynnissä, mutta auto paikoillaan, käsissä tuntuu mieto moottorin peruspärinä. Kun sitten kisaillaan, hypitään ja törmäillään, ohjain intoutuu esittämään parhaimpansa. Parin tunnin pelaamisen jälkeen ei kannata kaataa lasia liian täyteen, jos ei halua liata vaatteitansa tärisevien käsien vuoksi.
Kaikesta edellisestä ei kuitenkaan saada vielä kokoon mitään muuta kuin ok rallipeli. Se mikä nostaa Rally Cross 2:n keskinkertaisuuden yläpuolelle on rataeditori, jota on syntisen helppo käyttää. Pari minuuttia kokeilemista, eikä ohjekirjan vilkaiseminen käynyt enää edes mielessä.
81
