Kun kuluneen genren edustaja paljastuu tuoreeksi tuttavuudeksi, on aika korkata samppanjapullo tai antaa hyvät pinnat. Insomniacin Ratchet & Clank -loikkatoiminta on yksi kaikkien aikojen tasapainoisimmista ja tyylikkäimmistä PS2-peleistä.

Ratchet & Clankia on vaikea pusertaa mihinkään kategoriaan. Siinä missä Super Mario Sunshine on seikkailullisista elementeistään huolimatta rehellistä tasohyppelyä, Ratchet & Clank on sekä seikkailua että ennen kaikkea rätväkkää räiskintää. Hetkittäin voisi jopa kuvitella pelaavansa ammuskelua söpöhtävin grafiikoin.

Suurin ero tavalliseen tasohyppelyyn – ja oikeastaan mihin tahansa muuhun peliin – on Ratchet & Clankin hillitön ase-, vempain-, väline- ja vempulavalikoima. Uusia aseita ja ammuksia voi ostaa muttereilla (paikallinen valuutta), useimmiten myös tehtävän onnistunut suoritus tuo kokoelmiin uuden aparaatin.

Samanaikaisesti viereisessä tv:ssä pyörinyt Nintendon Starfox Adventures kirvoitti takavasemmalta yllättävän "Miksi sulla on sama peli molemmissa töllöissä" -kommentin. Kiistämättä Starfoxin kettuhahmo ja avaruusmatkailutematiikka ovat läheistä sukua Ratchet & Clankille.

Jakoavaimella pahaa maailmaa vastaan

Ratchet on ammatiltaan avaruusmekaanikko, jonka perusaseena on koko seikkailun ajan jättikokoinen jakoavain. Clank on pieni muuntautumiskykyinen robotti, joka haaksirikkoutuu Ratchetin kotitalon lähettyville. Ratchet ja Clank lyövät hynttyyt yhteen ja päättävät pelastaa, ei vain maailman vaan koko galaksin avaruuspahis Drekin juonilta.

Parantaakseen saastuneen kotiplaneettansa oloja Drek joukkioineen imee elinvoimaa sun muuta hyödyllistä muilta galaksin planeetoilta rakentaakseen itselleen upouuden pallon. Juoni etenee sieltä täältä löytyvien infobot-tieto-olioiden avituksella. Niiden sisältämät hauskat videopalat kertovat yleensä koordinaatit, minne kannattaa edetä seuraavaksi. Silloin tällöin on palattava takaisin jo kertaalleen koluttuihin maisemiin, vaikkapa aiemmin tekemättä jääneen tehtävän pariin.

Ratchet & Clank vie ajatukset vuoden takaiseen Jak & Daxter -hyppelyyn. Hahmopariskunta, kuvallinen toteutus, animaation tyyli ja kauas siintävät maisemat ovat molemmille yhteistä. Yhtäläisyyksien syyt ovat ilmeiset, sillä onhan Insomniacilla ja sen naapuripelitalolla Naughty Dogilla käytössään osittain sama teknologia. Lisäksi molempien pelien takapiruna on häärinyt legendaarinen tasohyppelyguru Mark Cerny, jonka saavutuksiin kuuluvat Sonic 2 ja Crash Bandicoot -sarja.

Jak & Daxterista poiketen sankarit kommunikoivat selvällä englannin kielellä episodien välisissä juonenkuljettamoisissa. Lisäksi tietyt episodit pelataan ohjastamalla pelkkää Clankia, mikä tuo vaihtelua Ratchetin hurjaan aseilla röpöttelyyn. Suurimman osan ajasta Clank majailee tyytyväisenä Ratchetin selkäreppuna.

Välineurheilua vailla vertaa

Ratchet & Clankin aseet ovat hauskoja ja niitä riittää. Jokaikisen tykin salaisuuksien paljastaminen veisi osan löytämisen ja kokeilemisen ilosta, mutta pari esimerkkiä on pakko kertoa.

Imukanuunalla imetään ensin joukkio pienempiä vastustajia, jonka jälkeen piipullinen töräytetään hankalamman hirmun perskarvojen sytykkeeksi. Tuomionhanska puolestaan nakkaa kourallisen vikkeläkoipisia pikkutaistelurobotteja vihollisten kiusaksi. Pikku botikoiden vipellys on kerrassaan hellyttävän hauskaa seurattavaa.

Pyrocitor on vanha kunnon liekinheitin uudestaan nimettynä, mutta kerrankin asianmukaisesti toteutettuna. Eikä sen käyttämä polttoaine lopu pariin napinapainallukseen, vaan tuimalla tulisuudelmalla voi grillata avaruuskanaa lounaslautasellisen sijasta tehokanalan kerrallaan.

Osa mukaan karttuvista välineistä vie seikkailijakaksikon uusien, aiemmin tavoittamattomissa olleiden tehtävien pariin. Osa taas kohentaa pelattavuutta, kuten vaikkapa alkumatkasta mukaan tarttuva Heli-Pak-helikopteri, joka tuo mieleen Raymanin korvakopterin. Heli-Pakilla kaduilla ja kedoilla liikkuminen nopeutuu ja tasolta toiselle hyppääminen muuttuu rennommaksi. Jos Mario Sunshine oli yhtä kuin pelkkä vesiruisku ja muutama erivärinen suppilo, Ratchet & Clank on kokonainen vempainkaupan varasto.

Laadusta tinkimättä

Ratchet & Clank on tehty äärimmäisellä ammattitaidolla. Se on kaunis ja sutjakka, ja kaikkinaiset nykimiset ja silmää viiltävät värinät loistavat poissaolollaan. Väripaletti on murrettu, hetkittäin tummasävyinen, mutta silti miellyttävä. Kauas piirtyvät kaupunkimaisemat tuovat mieleen niin Gotham Cityn kuin Luc Bessonin Fifth Elementin näkymät, ja etenkin viime mainitun sankariparimme astuessa elegantisti ilmojen halki soljuvan taksin kyytiin.

Ratchet & Clankiä on rento pelata. Alkumatkasta eteneminen on turhan leppoisaa tallustelua, mutta vempain- ja asevalikoiman kasvaessa uutta tekemistä ja kokeilemista piisaa jokaiselle pelikerralle. Lisäksi kaikkiin pelin lähes kahteenkymmeneen maailmaan on piilotettu salaisuuksia, joita hardcore-pelaaja voi etsiä pitkään sen jälkeen, kun seikkailu on kahlattu ensimmäisen kerran läpi. Vaihteluakin on mukana esimerkiksi erinomaisen hoverboard-kisan ja teräskiskojen päällä grindaamisen merkeissä.

Yksi selvä puute Ratchet & Clankissä sentään on: Intergalaktisesta matkailusta huolimatta itse avaruuslennot ovat pelkkiä näyttäviä latauskuvan korvikkeita eivätkä hervotonta, interaktiivista avaruusräiskintää. Tässä suhteessa GameCuben Starfox Adventures vetää pitemmän korren, vaikka PS2:lla lomaparatiisin yllä päästään hetkeksi pieneksi tulitaistelun makuun.

Kamera tuntui toimivan huomaamatta kuin unelma, kunnes oivalsin, että helppous johtuu siitä, että olen pelannut Mario Sunshinea. Ratchet & Clankin kamera toimii kuten Mario Sunhinen vastaava, eli vivuttamalla oikeaa tattia kuvakulman saa pidettyä aina pelitapahtumien kannalta ideaalisena. Systeemi vaatii totuttelua, mutta on harjoitteluajan jälkeen sujuva.

Pelattavana oli Ratchet & Clankin arvosteluversio, joka mukana tulleen paperinlipareen perusteella oli viimeistelemätön ja buginen. Äänet, musiikit ja puheosuudet on tarkoitus vaihtaa entistä ehommiksi. Jos viimeistelemätön versio on näin pelattava, hyvännäköinen ja -kuuloinen, niin lopullinen kaupan hyllyn komistus on taatusti pala taivasta ja sammiollinen vuosikertahunajaa.

Ongelmiakin oli, sillä arvosteluversio on amerikkalaista mallia. Eurooppalainen PAL-versio oli mukana suht siedettävänä, mutta ei lopullisena käännöksenä, joten jätän sen kommentoimatta. Ääni- ja videovalikko eivät arvosteluversiossa avaudu eli myyntiversion ääni- ja laajakuvavaihtoehdoista ei valitettavasti ole tietoa.

Nyt lipsahti kyllä ylisanoiksi, mutta menköön. Ratchet & Clank on kehunsa ansainnut nautittava ja tyylikäs kokonaisuus. Sentään yhden sellaisen bugin onnistuin löytämään, jota ei mainittu mukana olleessa tiedotteessa. Ehkäpä minulla on sen myötä taattu pääsy pelitestaajien taivaaseen, jos sinne jostain syystä joskus sattuisin haluamaan. Moista voisi jopa harkita, jos siellä saisi testata Ratchet & Clankin kaltaisia pelejä.