Ravenloft: Stone Prophet – Muumio hiekkalaatikkossa

Ravenloftin seikkailijaporukan laakereillalepäily loppuu, kun maan rajoille ilmestyy tulinen muuri. Muurin toisella puolen on tarjolla egyptiläistä mytologiaa ja hieroglyyfien tulkitsemista.

Tässähän alkaa tuntea itsensä noloksi. Jo useampaan otteeseen olen mainostanut SSI:n ja ADD:n yhteisen taipaleen loppua, mutta uusia pelejä senkun putkahtelee.

Ravenloft: Stone Prophet on juonellista jatkoa Ravenloft: Strahd's Possessionille, ja on SSI:n kolmas virtuaalifantasiapeliyritys. Mitään huimaa evoluutiota ei tapahtunut, vaan SSI:n 3D-rutiinia vaivaa edelleen keskinkertaisuus. Pelit sentään paranevat.

Saharan vangit

Sankarpoppoo astuu rohkeasti tulimuurin läpi ja huomaa, että sen takana avautuu hiekka-aavikko. Sehän on toinen maailma! Aavikolta löytyy kuolemaisillaan oleva nainen, joka kehottaa kääntymään oitis takaisin. Paluu tulimuurin läpi onkin hieman hankalampaa...

Toinen maailmahan on tietysti Har'Akirin hiekkavaltakunta. Fantasia-Saharaa terrorisoi mystinen Anhktepot, muumion olomuotoon kirottu kuolematon, jonka legendojen mukaan (tosi yllättävästi) ulkomaalaiset turistit kukistavat.

Pelastustyötä hankaloittaa Anhktepotin lisäksi tämän kätyri Semmeth ja paikallisten asukkaiden väärä asenne, he kun pitävät sankareita lähinnä pahuuden uusina välikappaleina.

Kahtalaisia sokkeloita

Siinä missä Menzoberranzanissa luoliin paitsi kyllästyi myös eksyi alta aikayksikön, on Stone Prophetin luolastoissa seikkaileminen suorastaan miellyttävä kokemus ja tuo oikeastaan aika lailla mieleen Eye of The Beholderit.

Luolastoista löytyy nyt olioiden ja esineiden lisäksi myös perinteisiä seinänappeja, painolevyjä, lattiakuoppia sekä tietysti ansoja. Perinteisten "vedä vivusta ja saat tulipallosta" -ansojen lisäksi luolastoissa on myös salamapatsaita, teleporttereita ja hirviölauman vapauttavia namiskuukkeleita.

Entiset monotonisen näköiset kiviseinät ovat historiaa: Stone Prophetin seinätaide on parantunut sarjan edellisestä osasta hurjasti. Seiniä koristavat ornamentit, hieroglyyfit sun muut muinaisegyptiläiset kuviot. Hieroglyfejä tavaamalla selviää moni ennustus ja salajuoni, kunhan ne onnistuu tulkitsemaan.

Egyptiläistä mytologiaa on muutenkin käytetty varsin kiitettävästi hyväksi, esimerkiksi Sethin tempeli on väärällään käärmeitä ja sfinksi kyselee arvoituksia. Pelin tekijät ovat selvästi paneutuneet asiaan varsin perusteellisesti. Eritoten parantunut grafiikka saa pelaajan imeytymään mukaan tunnelmaan.

Hyvien sokkeloiden vastapainona on pari todella typerää asiaa. Ensinnäkin sokkeloissa voi jäädä jumiin, ainakin obeliskin sokkeloista löytyy yksi ansakuoppa, jonne pudottuaan ylös ei pääse millään ilveellä. Useamman tilannetallenteen ylläpitäminen on käytännön välttämättömyys. (Arvatkaapa kuka taas vaihteeksi tallenteli vain yhteen paikkaan...)

Toinen huono puoli on aivan liian laaja hiekka-aavikko. Siinä, missä sisäseikkailut ovat siistejä ja kompakteja kokonaisuuksia, on ulkomaailman komppaaminen hävyttömän tylsää. Onneksi vaeltelun tuskaa helpottaa kattava teleportterijärjestelmä, sillä lähes jokaisesta mielenkiintoisesta paikasta löytyy teleportti ja siihen sopiva kivi. Kyseistä murikkaa käyttämällä ryhmä siirtyy teleportin luo yhdessä hujauksessa. Ihan hyvä systeemi, kunhan paikat ja palikat on vain ensin löytänyt.

Ei mikään Underworld

Stone Prophetin pelirunkona toimii edelleen kevyen luokan first-person-kuvakulmasta toteutettu virtuaalifantasiasysteemi. Aika rajoittunut engine on vielä, sillä maasto pohjautuu yhä neliöblokkeihin ja seinät ovat kohtisuorassa toisiaan vastaan. Maastossakaan ei ole, rakennuksia lukuunottamatta, mitään korkeuseroja, joten Ultima Underworldit voivat edelleen hengittää kevyesti.

Joitain pikku parannuksia on tehty. Näkyvin muutos on automaattikartoituksessa, jossa ryhmä ei enää näekään «MDNM»pelialueen toiselta laidalta toiselle yhdellä haukansilmäyksellä. Ulkomaastossa kartalle tallentuu parinkymmenen ruudun halkaisijaltaan oleva ympyrä, kun taasen sisähuoneet piirtyvät kartalle "Minkä silmä näkee"-tyyliin (Line Of Sight, jos kömpelöt suomennokset haittaavat).

Soi ja raikuu

Teknisesti Stone Prophet on ihan kunnossa. VGA:n tuplatarkkuusgrafiikka, 320 x 400, toimii yllättävän hyvin ja lopputulos on tarkka ja nopea.

Ääniefektit ovat parantuneet, ja varsinkin kleerin henkivasaran loitsuefekti jyrisyttää pienemmän talon ikkunoita, mikäli pelikone on kiinni asiaankuuluvasssa muskelihifijärjestelmässä.

Graafinen efektipuoli on puolestaan laimentunut hieman. Hirviöiden animointi on silmämääräisesti edeltäjäänsä niukempaa, ja taistelussa pahikset eivät enää älähtele yhtä hauskasti kuin Menzossa.

Pelin kontrollisysteemissä Dreamforge on koettanut keksiä pyörää useampaan otteeseen. Yhä edelleen pelissä joutuu käyttämään harvinaisen epäergonomisia hiiren kakkosnapin kaksoisklikkauksia tavaroita siirrellessään. Onneksi systeemi on edes sama kuin viime peleissä.

Maagi ja kleeri yhteen soppii

Suurin henkilökohtainen purnauksen aihe liittyy sankariporukan kokoonpanoon, sillä seikkailijoiden vakiojäsenten maksimimäärä on edelleen kaksi, ryhmää täydentävät NPC:t kun lähtevät porukasta omille teilleen heti kun se heille sopii.

Käytännössä nämä kaksi hahmoa ovat maagi ja kleeri. Ei ole kovin kivaa ensin pumpata vierasmaagia täyteen voimaan niin mieleltään kuin loitsukirjaltaan vain huomatakseen, että isänmaa on kutsunut poikaansa. Kleeri puolestaan on pakko pitää omasta takaa, koska puhdasta vuokrapappia ei pelistä löydy ja monitaitoiset kleerinketaleet kehittyvät hävyttömän hitaasti.

Varsinkin alussa on todella tärkeää oppia nopeasti myrkynneutralointi ja kuolleistaherättäminen (mikä muuten tiputtaa hahmon ominaisuuksia.) Kleerin mukanapitoa puoltaa myös se, että hiekka-aavikolla on ensiarvoisen tärkeää osata janonsammuttajaloitsu.

Kunnon miekkamiehet näyttävät myös olevan kiven alla, ja tähän mennessä olen löytänyt vasta yhden kunnon Conanin. (Joka hänkin on jo kerran kuollut ja sitäpaitsi nainen.)

AD&D-sääntöjen typeryyksistä ei päästä eroon. Edelleenkään kleeri-samooja ei osaa ottaa teräasetta käteensä ja taistelija-maagi kadottaa loitsimiskykynsä, jos päällä on jotain lakanaa raskaampaa. Pientä vapautta voisi suunnnittelijoillekin antaa, hyvä pelinjohtaja kun osaa soveltaa sääntöjä tilanteen mukaan.

Stone Prophet on kaikin puolin huolella tehty AD&D-roolipeli, mutta se on liian suora kopio Menzoberranzanista ansaitakseen tulla myydyksi täysimittaisena pelinä. SSI:llä on paha vika lypsää enginensä kuiviin sitä pahemmin kehittämättä.

84