Kaipaatko kunnon vuoropohjaista töktiikkaa? Tökkäätkö kekseliäästä pelimekaniikasta? Töki tätä!
Täppäripeleissä toistetaan usein samaa virhettä. Tehdään vaikka corepelaajille suunnattu tiimi- ja vuoropohjainen taktiikkapeli, ja sitten kuitenkin käytetään grafiikkana hupsunhauskaa söpöilyä. Täppärit ja varsinkin ompukat ovat kasuaalipelaajille, koska Angry Birds ja sillai.
Söpökloonien seasta erottuu rohkeudella. Vuoropohjainen fantasiataktiikka Ravenmark ei vain pelitä kuin oikea peli, se myös uskaltaa näyttää oikealta peliltä. Kun pallit ovat paikallaan, niillä on mukavampi istua.
Ensisuudelman muistaa aina
Witching Hour debytoi tosissaan ymmärtäen ensivaikutelman arvon. Pirkka Perussatumaan asemasta tuore pelifirma on nähnyt älyttömästi vaivaa taustoittaessaan Ravenmarkia. Maista ja henkilöistä löytyy hyvät ja kattavat jorinat, jos sellaisesta kiinnostuu. Taustoitus heijastuu suoraan itse peliin luomalla illuusion historiasta ja jatkuvuudesta, aina omaa sotilastermistöä myöten. Eclisse tuntuu heti pelkkää nimeä oikeammalta paikalta.
Pelin varsinaista tarinaa kerrotaan budjettitietoisesti dialogin kautta, jossa ei säästellä vuorosanoja. Vaikka henkilöt sinänsä ovat ilahduttavan ihmismäisiä, meille lätinään helposti kyllästyville asiamiehille jää juoni vähän epäselväksi. Asiaan liittyy ihmissuhteita ja ilkeitä naapurivaltioita, ja onneksi taistelua, jossa maali on selkeä. Tehtäviä on viitisentoista.
Mekaniikan iloa
Vaikka pelissä on nimettyjä sankareita, Ravenmark on puhdasta vuoropohjaista taktiikkaa ilman mitään ropellusmausteita. Edes yksiköt eivät kerää kokemusta. Eikä se haittaa. Juuri kun luulin, että vuorotaktiikan kaikki temput on keksitty, Ravenmark yllättää iloisesti poikkeuksellisen tuoreella pelimekaniikallaan.
Peruskuvio edustaa tuttua kivi–paperi–sakset-ideologiaa. Joukko-osastot jakautuvat karkeasti neljään päätyyppiin. Niistä miekat hakkaavat keihäät, jotka pysäyttävät ratsuväen, joka lanaa jousimiehet, jotka nitistävät miekkamiehet, jotka rakensi Jussi.
Taistelut ovat sopivan kokoisia, eivät Total War -luokan megahärdellejä. Joukko-osastot voivat liikkua rennosti yksikköinä (dagger), jolloin niitä on helppo liikuttaa. Mutta saman aselajin yksiköitä voi yhdistää kahden, jopa kolmen yksikön muodostelmiksi (deuce ja trine). Ne saavat merkittäviä bonuksia, esimerkiksi jousimiehet ampuvat ylimääräisen sarrrrjan ja jalkaväen puolustus nousee huimasti. Vastapainoksi muodostelmien liikuttelu on äärimmäisen jäykkää ja vaikeaa.
Kuka on vuoropäällikkö?
Joka vuorossa on kaksi vaihetta. Komentovaiheessa komennetaan, mutta siinäkin on hauska jippo. Jokainen komento vaatii komentopisteen, eikä niitä koskaan ole tarpeeksi joka yksikön komentamiseen. Yksikölle voi kyllä antaa pysyväismääräyksen (esimerkiksi ”etene tähän suuntaan” tai ”jahtaa tätä yksikköä” tai ”lepää ja kerää hipareita”). Pysyväismääräys suoritetaan jatkossa automaattisesti ilman että se syö pisteitä, mutta siinäkin on tietysti ongelmansa. Toimiva ja nokkela keksintö lisää taas yhden tason taktikointiin.
Yksiköt taistelevat automaattisesti, jos niiden kantaman sisällä on vihollinen. Bonukset sivusta- ja selustahyökkäyksistä tai väsähtäneistä puolustajista lasketaan miksiin mukaan. Yksiköillä on myös passiivisia ja aktiivisia kykyjä, jotka kannattaa hallita.
Eikä siinä vielä kaikki. Siistin ensin mää, sitte sää -siirtelyn asemasta taistelun joka yksiköllä on järjestysluku, jonka mukaan ne toimivat seuraavassa vaiheessa, taistelussa. Siinä jännätään, kuinka hyvin askelmerkit osuivat kohdalleen, sodassa kun kaikki harvoin menee suunnitelmien mukaan.
Töktisesti toimivaa
Alun perin iPhonelle synnytetty, jatkossa universaaliksi päivitetty Ravenmark kärsii vähän phonetuksesta. Grafiikka on selkeää, mutta animoinniltaan vähäistä, ja tuo mieleen Nintendo DS:llä pelaamani strategiat. Taistelut esimerkiksi kuvataan osallistujien kuvalla, tekstillä ja pienenevällä terveyspiirakalla. Ihan riittävää ja nopeaa, mutta ei visuaalisesti kiehtovaa. Tappiot eivät näy peligrafiikassa, henkihieverissä oleva yksikkö näytetään edelleen täynnä sotilaita.
Mutta käyttöliittymä toimii komeasti. Kun yksikköä tökkää, kaikki oleellinen näkyy kerralla, ja tökkäyskohteet ovat riittävän isoja. Jos kolmen euron investointi vielä pelottaa, ilmaisessa Lite-versiossa on kiva kimpale pelattavaa.
Ravenmark edustaa ompukoiden kirkkainta strategiakärkeä, enkä pistäisi pahakseni, vaikka sen paranneltu versio ilmestyisi pc:ni monitoriin. Nähdystä vaivasta päätellen Scourge of Estellion on aika varmasti pelisarjansa ensimmäinen. Antaa tulla vain, sillä niin kauan kuin keskisormeni nousee, kohotan sen uhmakkaasti kohti vihollista ja isken tymäkästi kosketusnäyttöön.
88
