Rayman 2: The Great Escape – Suuri pakomatka

Sädemiehen seikkailut jatkuvat! Onko irtojäsenisestä kaverista Robo-merirosvojen haastajaksi ja maailman pelastajaksi?

Rayman valloitti tasohyppelykansan sydämet jo ilmestyessään ensimmäisen kerran vuonna 1996 (Pelit 5/96, 90 pist.). Euroopassa se oli suuri hitti, mutta Jenkeissä se jäi melko tuntemattomaksi.

Jatko-osan kehittely on vienyt monta vuotta, mutta nyt tulos on kaikkien ulottuvilla. Rayman 2 on visuaalisesti huikea, vauhdikas, jännittävä ja sisällökäs tulokas kolmiulotteisten tasohyppelyjen ainakin PC:llä harvaan aateliin.

Help me, Rayman, you're my only hope...

Intergalaktiset Robo-merirosvot johtajanaan ilkeä kapteeni Razorbeard ovat hyökänneet keijujen ja pikkumenninkäisten maailmaan tavoitteenaan orjuuttaa joka sorkka. Vaan kansahan ei alistu aivan niin helpolla ja vanha tuttumme Rayman johtaakin sinnikkäästi yhtä vastarintaliikkeen soluista.

Taistelu sujuisikin aivan mainiosti, elleivät merirosvot onnistuisi hajottamaan keijujen muinaista Alkukotoa. Alkukodon energia leviää kaikkialle pieninä sirpaleina ja Rayman huomaa voimiensa ehtyvän. Heikentynyt Rayman Globox-ystävineen heitetään tyrmään ja Razorbeardin maailmanvalloitus jatkuu...

Rayman onnistuu kuitenkin kuin ihmeen kaupalla pakenemaan vankilalaivalta ja etsimään apua. Vähitellen selviää, että Raymanin ainoa toivo maailman pelastamiseksi olisi herättää maailman luoja, suuri mestari Polokus. Tämä onnistuu kuitenkin vain etsimällä ja yhteenliittämällä neljä tarunomaista naamiota, jotka on kätketty ympäri maailmaa salaisiin pyhättöihin.

Raymanin matka alkaa Valon metsästä ja etenee edelleen Keijujen aukiolle, jonka laitamille pysäköidyn aluksen uumenissa Ly-keijua pidetään vankina. Matka jatkuu Heräämisen soille ja edelleen Suistoon, Veden ja Jään pyhättöön, Hautakivikukkuloille, Lehvästöön, Kiven ja Tulen pyhättöön, Kiven ja Laavan pyhättöön, Pahojen unien luolaan sekä Rautavuorille. Tutkittavaa siis riittää etenkin kun kentät ovat varsin laajoja ja niiden sisään sekä väliin mahtuu vielä useita bonustasoja ja kätkettyjä alueita.

Suuri juoni pienine sivujuonteineen kääriytyy auki pikkuhiljaa. Vaikka periaatteessa tarina etenee lineaarisesti, jo selvitettyihin maailmoihin voi ja joskus täytyykin palata tutkimaan vielä uudemman kerran. Tämän mahdollistaa tallennukseen käytettävä väliulottuvuus Hall of Doors, josta on pääsy kaikkiin pelattuihin maailmoihin.

Niin kaunis on maa

Rayman ykkönen oli vielä kaksiulotteinen, mutta ajan hengen mukaisesti kehitys on vienyt sädemiehenkin uusiin ulottuvuuksiin. Rayman 2 tarjoaa vapaasti liikuttavan kolmiulotteisen maaston, jossa maankamaran lisäksi voi liikkua myös vedessä, kiipeillä kiipeilyyn soveltuvilla pinnoilla sekä hypellä ja tasapainotella korkeuksissa.

Grafiikka on häikäisevän upeaa, mutta niinpä minimivaatimuksiin kuuluukin 3D-kiihdytinkortti. Suuri ammattitaitoinen graafikko- ja animaattorijoukko on pitänyt huolen siitä, että niin taustat kuin pelin tapahtumatkin näyttävät piirroselokuvamaisen maalauksellisilta ja samalla ryhdikkään dramaattisilta. Virtaava vesi ja maaston tekstuurit ovat 3D-grafiikkaa parhaimmillaan ilman palikoiden häivää. Grafiikan resoluutiotason voi luonnollisesti säätää vastaamaan oman koneen ja näyttökortin suorituskykyä. Hämmästyttävästi peli soljuu sujuvasti huimalla ruudunpäivitysnopeudellaan 60 fps vielä resoluutiolla 1024x768.

Maailman eri osien vaihtelevuudesta on myös pidetty huolta. Joka paikassa on erilainen tunnelma riippuen käytetystä väripaletista, valaistuksesta ja yksityiskohdista.

Rayman nopea, kameramies hidas

Raymanin ohjailu ei vaadi suurta näppäinarsenaalia ja toimintanäppäimet iskostuvat pian selkäytimeen. Suositeltu padiohjain olisi ollut todella rautaa, sillä pelkillä kursorinäppäimillä ohjaaminen on kaikkea muuta kuin hienovaraista ja tarkkaa.

Ympäriinsä kipittelyn lisäksi Rayman voi hypätä, heilautella itseään käsien varassa, kiivetä köynnöksissä ja verkoissa, uida, sukeltaa sekä lentää hypyn aikana aktivoitavan kopterinsa varassa. Vihollisia vastaan Raymanilla on voimanyrkit, joiden energiapalloja viskomalla on myös tarkoitus käännellä vipuja sekä hajottaa Raymanin ystäviä vankina pitävät häkit. Rayman voi myös ajoittain poimia ruutitynnyreitä ja käyttää niitä tehokkaampana heittoaseena.

Raymanin olisi päätehtävänsä (naamioiden etsiminen ja Polokusin herättäminen) lisäksi vapautettava ystävänsä häkeistä ja kerättävä mahdollisimman paljon maailmaan levinneitä keijujen Alkukodon energiasirpaleita, lumzeja. Erivärisistä lumzeista Rayman saa lisää energiaa, tai vaikkapa happea sukeltamiseen. Tärkeimmät eli keltaiset lumzit avaavat riittävästi kerättyinä ovia uusiin maailmoihin. Vihreät lumzit puolestaan toimivat välitallennuspisteinä.

Pelin kulku vaihtelee leppoisan lempeästä hengästyttäviin kilpajuoksuosuuksiin ja kinkkisiin ongelmanratkaisuihin. Selvittääkseen senhetkisen ongelman Raymanin on käytettävä vuorotellen tai yhdessä kaikkia kykyjään, jotka lisääntyvät pelin kuluessa. Erityisen tärkeässä asemassa on Raymanin tukkahelikopteri, jonka avulla voi hyppiä tarkasti pienillekin alustoille. Kopteri antaa myös monessa paikassa tarvittavaa lisäpituutta pitkille loikille ja saattaa olla jopa avainasemassa tiettyihin paikkoihin pääsemisessä.

Välillä peli on rankkaa toimintaa, joka ei anna pelaajalle hetkenkään levähdystaukoa. Esimerkkinä vaikkapa juoksu tukka putkella etääntyvän aluksen perässä pitkin hajoavia ja vajoavia siltoja tai vesihiihto suokäärme Sssssamin vetämänä. Varsinaiset taistelut merirosvoja vastaan ainakaan pelin alkupuolella eivät ole mitenkään vaativia ja Raymanin kyky pitää vihollinen tähtäimessä koko ajan helpottaa niin ampumista kuin väistelyäkin.

Kun Rayman itse on todella hyvin varusteltu ja monipuolinen veikko, jonka ohjailu olisi silkkaa nautintoa hiukan kursorinäppäimiä elegantimmalla systeemillä, negatiivisimman yllätyksen pelissä tuo mukanaan kameran käyttö. Ensinnäkin Raymanin ohjaaminen tapahtuu kameran suhteen, ei Raymanin itsensä suhteen, mikä mielestäni ei ole paras vaihtoehto 3D-maailmaan. Systeemi voisi vielä toimiakin, jos kamera pysyisi tiukasti Raymanin selän takana, mutta kamera tuntuu huitelevan missä sattuu ja siirtyy Raymanin taakse vasta pitkän paikallaan seisoskelun jälkeen. Varsinkin kapeilla poluilla Raymania on todella vaikeaa pitää kurssissa, kun kuvakulma on huono ja viistosuunnat ohjauksesta puuttuvat.

Hauskaa, kivaa, mukavaa

Hienoisesta kankeudestaan huolimatta Rayman 2 imaisee mukaansa hetkessä. Progressiivinen vaikeuden lisääntyminen on juuri sopiva ja Rayman oppii matkan varrella monia uusia niksejä. Erityisen miellyttävää on se, että tasohyppelyyn on saatu mukaan ihan oikea juoni, joka ei tunnu lainkaan keinotekoiselta pakkopuurolta vaan vallan viihdyttävältä.

Vauhdikkaan ja vaihtelevan toiminnan lisäksi Rayman pursuaa hyväntuulisuutta ja huumoria, josta kiitos kuuluu niin käsikirjoittajalle kuin animaattoreillekin. Maailman moninaiset asukkaat ovat persoonallisia ja hullunkurisia, jopa viholliset. Juonta eteenpäin vievät pienet animaatiopätkät ja keskustelut ovat dramaattisia ja hauskoja, kuin piirroselokuvasta.

Miinusta tulee käyttöliittymän ja kameran yhteensopimattomuuden lisäksi tympeästä tallennussysteemistä, joka antaa mahdollisuuden tallentaa vain maailmojen välillä. Monet kentät ovat varsin pitkiä ja hankalia, ja jos pelin lopettaa kesken kaiken, saa luvan pelata kyseisen maailman kiltisti alusta saakka. Onneksi pelinaikaisia välitallennuspisteitä on sentään runsaasti eikä pelaaja saa aivan mahdottomasti takapakkia silloinkaan kun Raymanista aika jättää kokonaan.

Huvittavana yksityiskohtana voisi mainita myös pelin sinänsä kattavan ja kauniin ohjekirjan karttoineen, joka on meillä myytävässä versiossa sekä ruotsiksi että suomeksi. Suomenkielisessä ohjekirjassa on runsaasti koomisia käännösvirheitä, joista osa naurattaa, osa muuttaa selitykset suorastaan käsittämättömiksi. Esimerkiksi kranaatit (shells) on käännetty kotiloiksi ja taikapallot (spheres) keihäiksi. Positiivista kuitenkin, että suomalainen ostaja saa ohjekirjansa äidinkielellään.

Rayman 2 on erinomainen viihdepläjäys ja tervetullut lisä PC:n 3D-tasohyppelyiden perin harvaan joukkoon. Hauskuus ja mielenkiinto on taattu, ja onkin vain enää pelaajasta kiinni, pelastuuko Raymanin maailma piraateilta. Varma valinta joulun toivomuslistaan!

87