Porukka hötkyy, huutaa ja huokailee olkkarin sohvalla kuin hyperaktiivinen jänislauma – tästä ei kimppakiva juuri parane.
Minipelikokoelman väsääminen ei ole niin yksinkertaista kuin äkkiseltään luulisi. Projekti ei aiheuta kooderikornerin lomittajan apulaiselle ongelmia, mutta ideanikkarit joutuvat töihin. Minipeliarsenaalin täytyy olla hauska, koukuttava, helppotajuinen ja riittävän monipuolinen. Joka saralla lähelle maalia osuva Rayman Raving Rabbids 2 repii pesäeroa Nintendon tuotteisiin poikkeavalla tyylillä: iänikuisen happy happy joy joy -mariohengen vastaisesti älyvapaat rabbidit örveltävät ja porsastelevat joka saumassa.
Yhdentekevässä taustatarinassa tasoloikkasankari Rayman soluttautuu jänismäisten rabbid-muukalaisten valloitus- ja lomailuprojektiin. Operaatiot jaetaan kuuden minipelin matkoihin, jotka sijoittuvat muun muassa Eurooppaan, Aasiaan ja geneeriseen tropiikkiin. Kohteissa odottaa yhdeksän minipeliä, joista kuusi valitaan satunnaisesti reissun viihteeksi. Useimpiin pikamatseihin mahtuu miellyttävästi neljä wiimoten vatkaajaa samaan aikaan – joukossa tyhmyys ja hupi tiivistyvät spontaania käkätystä kirvoittaviin sfääreihin.
Suurin osa omituisista koettelemuksista on ohi alle minuutissa. Kohkaaminen on selvästi nopeatempoisempaa ja suoraviivaisempaa kuin Wii Sportsissa tai Wii Playssa. Pöhköjen lajien salat selvitetään selkeillä teksteillä ja hupaisilla liikkeitä demoavilla animaatioilla. Tiukasti eläytyvän rabbidin wiimoten ja nuntsan vääntelyistä lukutaidotonkin ymmärtää, mistä seuraavassa nujakassa on kyse.
Leijonanosa huvittavien animaatioiden ja äänien ryydittämistä mittelöistä kiteytyy tiettyyn suuntaan vispaamiseen ja ajoitukseen. Ensin hötkytellään juomatölkkiä, seuraavaksi avataan se namiskalla ja keikautetaan virtuaalilimu kurkusta alas. Lopputulos: rabbid megaröyhtäisee Riemukaaren päältä Champs-Élyséen puut ja autot kumoon. Etanakisassa ratsut rahjustavat sitä nopeammin, mitä rivakammin ohjainta ravistetaan. Käsi on puuduksissa jo varttitunnin jälkeen, sillä turhan moni laji rapautuu päättömäksi vatkaamiseksi.
Raymanin raivoavat rabbidit eivät onneksi ratsasta pelkillä yhden tempun poneilla. Rantalentiksessä ja muodikkaassa bemanimusisoinnissa pärjätään ajoituksella, ei käsivarren kestävyydellä. Tunnettuja rock-klassikoita lystikkäästi smurffityyliin raiskaavan rabbid-bändin instrumentteja käsitellään kahdella soittoraidalla: motea ja nuntsaa heilutellaan tahdin mukaan. Kun noin 60 lajin paketti kuorrutetaan tattiohjausta tottelevalla juokse karkuun tai ota muut kiinni -toilailulla, vaihtoehtoja on riittävästi.
Imukuppien invaasio
Rayman Raving Rabbids 2 tarvitsee muiden minipelikokoelmien tapaan ympärilleen liudan ihmisiä ja oikeaa mielentilaa. Yksinpelin viehätys on suhteellisen rajallinen, sillä konetta vastaan hurjasta kohkaamisesta puuttuu aina viimeinen puristus ja hien tiristys. Yksinpelin imua parannetaan ennätyslistoilla, jotka hyödyntävät Wiin nettiyhteyksiä.
Yksinäisen sohvaperunan kannalta kiinnostavimpia tapauksia ovat minipelimanian ulkopuoliset ammuskelut, jotka apinoivat takavuosien raiteilla rullaavia valopyssyräiskintöjä. Räimeen taustalla rullaa nättejä videoita, joiden päällä muukalaiskojeet ja raivoavat rabbidit temmeltävät.
Rayman ja pöhköt rabbidit räiskivät tuliaseiden sijaan imukuppipyssyillä. Ohi singahtavat imukupit kosahtavat siististi maaston esteisiin, joten videotausta ei ole puhdasta silmäkarkkia. Immersiota lisätään muun muassa jorpakkoon plumpsahtavilla imukupeilla. Yllättävän päteviä ammuskelukeikkoja on viisi erilaista, joten niistä irtoaa hupia pariksi illaksi.
Kolmen kustomoitavan minipelilistan ansiosta suosikkilajien jauhaminen on helppoa. Musisointiin tai mielettömään ravistamiseen keskittyvän matkan luominen sujuu helposti. Laajaan minipelisatsiin mahtuu aina muutama kuiva pökäle, joten suosikkilistat tulevat pidemmän päälle tarpeeseen.
Rayman Raving Rabbids 2 on selkeästi kultaisesta keskilinjasta poikkeavaa, poliittisesti epäkorrektia minipelikohkausta Wii Sportsin ja Wii Playn rinnalla. Lajeja on pahimpia kilpailijoita enemmän, mutta ne ovat yksinkertaisempia ja niissä on runsaasti toistoa. Eri grafiikkaa hyödyntävistä uusinnoista huolimatta pöhelö huumori ja armoton räpiköinti pitävät rabbidien päät pinnalla.
80
