Rayman on Ubisoftin oma outo irtojäseninen tasohyppelyhahmo. Raymaniin on todella panostettu ja jokainen pelin versio on ollut omaa luokkaansa kiinnostavuudessa ja pelattavuudessa. Mutta Rayman Revolution panee vielä paremmaksi!
Juoni on peruspiirteiltään vanha tuttu ja noudattelee Rayman 2: The Great Escapen kaavaa. Silti pelin PSonella läpi nuohonneenkin kannattaa tarttua tilaisuuteen, sillä peli sekä näyttää että tuntuu uudelta. Grafiikkaa on parannettu uuden masiinan kapasiteettia vastaavaksi ja se muistuttaakin enemmän PC-versiota. Tarinan yksityiskohdat on uusittu ja vaikka Rayman taivaltaakin halki tuttujen etappien, monta asiaa on muutettu ja paljon uutta tekemistä lisätty.
Keijuneuvosto ja Teensie-valtuusto ovat kauhuissaan: avaruuden hirmuiset robottipiraatit päällikkönsä Razorbeardin johdolla ovat saapuneet valloittamaan ja orjuuttamaan koko maailman. Taistelu osoittautuu toivottomaksi. Suurin osa onnellisen maailman asukeista vangitaan ja piraatit räjäyttävät keijujen Alkukodon energialähteen tuhanneksi pirstaleeksi, jotka eivät kykene yksinään ylläpitämään maailmaa kasassa.
Rayman pelastaa jälleen
Maailman pienen mutta sitäkin sisukkaamman sankarin Raymanin voimat ovat ehtyneet. Rayman pakenee piraattien kynsistä ja vannoo keijukuningatar Lyn nimeen pelastavansa ystävänsä hirveältä kohtalolta. Se onnistuu vain keräämällä neljä salaperäistä naamiota, jotka yksin voivat herättää tarunomaisen Polokuksen, maailman luojan. Razorbeard piraatteineen yrittää kaikin voimin estää Raymanin toimia, mutta onneksi pahassa maailmassa on jäljellä vielä muutamia ystäviäkin.
Raymanin maailmanpelastusoperaatio etenee halki useiden erilaisten maailmojen aina viimeiseen taistoon itse Razorbeardin kanssa. Luvassa on leppoisaa juoksentelua vehmailla niityillä ja metsissä, kiperää kiipeilyä yläilmoissa, sukeltamista vedenalaisissa luolissa ja tarkkaan ajoitettua hyppelyä laava- ja happovirtojen yllä.
Raymanin tehtävänä on keräillä maagisia esineitä, lumseja, jotka ovat eräänlaisia energiasirpaleita. Keltaiset lumsit ovat Alkukodon energialähteen pirstaleita, joita keräämällä Raymanille aukeaa ovia uusiin maailmoihin. Punaiset lumsit ovat parantavaa elämänenergiaa. Lisäksi maailmassa on vielä vihreitä erikois-lumseja, jotka toimivat välitallennusasemina sekä purppuranvärisiä rengas-lumseja, joita pitkin Rayman voi heilautella itseään tarzanmaisesti.
Sievä kuin sika pienenä
Vaikka upeaa grafiikkaa on nähty ennenkin, Raymanin grafiikka vie jalat alta. Jokainen tienoo on väritykseltään tarkkaan harkittu, tekstuureiltaan pehmeän pastellinen ja yksityiskohdiltaan äärettömän tarkka. Ympäristöön tuntuu suorastaan sulautuvansa, enkä moista ole missään tasohyppelyssä ennen kokenut.
Valo- ja varjoefektit ovat vain piste i:n päällä muutenkin komeassa maisemassa ja vesiefektit ovat suorastaan lumoavia. Outouden ja ihmetyksen tunnetta maailmassa luovat myös monet ihmeelliset kasvit, sienet ja runsaat korkeuserot.
Hahmot näyttävät sulavilta, esimerkikis Raymanin kasvot on saatu lähes täysin pyöristettyä. Maailman siloiteltu täydellisyys ei kuitenkaan vaikuta heikentävästi itse pelaamiseen, vaan Rayman liikkuu täysin pelaajan hallinnassa. Hyppiminen, ampuminen, esineiden heittely, kopterointi ilmassa ja sukeltaminen ovat pian ohjelmoituina selkäytimeen.
Kamera seuraa suhteellisen ketterästi Raymanin kintereillä. Yleensä kamerakulma on hyvä ja toimiva ja sitä voi tarvittaessa itse kääntää, mutta ei aina. Muutamassa hankalassa paikassa kameran äkillinen kääntyminen itsekseen aiheuttaa jopa äkkiputoamisen suoraan kuolemaan.
Taustamusiikki on erittäin hyvin tehtyä ja se korostaa tapahtumien tunnelmaa. Muutkin äänet ovat korkeatasoisia ja hyvin näyteltyjä. Monet hassut hahmot aiheuttavat hilpeyttä jo pelkällä puheellaan.
Vanhaa ja uutta samassa pussissa
Koska perusjuoni on sama kuin aikaisemmin ilmestyneissä Rayman kakkosissa, luulisi, ettei pelaamaan kannata vaivautua. Suuri osa maisemista on kuitenkin muutettu uudennäköisiksi, eikä Rayman kulje aivan samoja latuja kuin ennen. Eteneminen ei ole enää niin selkeän lineaarista kuin muissa versioissa, vaan tehtäviä voi suorittaa hiukan oman järjestyksen mukaan. Vapaus aiheuttaa myös hämmennystä, jos ei ole aivan varma siitä mitä seuraavaksi pitäisi tehdä.
Perusjuonen lisäksi mukaan on ympätty pieniä alipelejä. Ne antavat seikkailullista tuntua toiminnallisen hyppelyn sekaan.
Rayman Revolution on ehdottomasti PS2:n tasoloikkagenren kirkkainta kärkeä ja sisältönsä puolesta sitä voisi jopa nimittää toimintaseikkailuksikin. Erityisen negatiivista sanottavaa ei keksi millään.
Rayman Revolution ei taatusti jätä ketään Rayman-fania kylmäksi. Jos Ubisoft huhujen mukaan todella jatkaa Rayman-sarjaa ja pitää tason yhtä korkeana, tasohyppelyn ystävillä riittää odottamista.
92
